Opettaja 22/2004
Hannu Laaksola

Yrittäjyyskasvatus luo elämän pääomaa


Euroopan unioni on ottanut selkeästi kantaa yrittäjyyden ja yrittäjyyskasvatuksen puolesta pyrittäessä rakentamaan unionia maailman kilpailukykyisimmäksi ja dynaamisimmaksi taloudeksi, joka kykenee luomaan uusia työpaikkoja ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Viime vuonna julkaistussa EU:n vihreässä kirjassa korostetaan, että koulutuksessa on edistettävä yrittäjyyttä luomalla oikeanlainen ajatustapa, vahvistamalla yrittäjätaitoja ja luomalla tietoisuus yrittäjän uravaihtoehdoista. Suomen hallituskin on ohjelmassaan korostanut yrittäjyyskasvatusta koulutuksen eri asteilla. Yrittäjyyskasvatus on otettu myös uusiin perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelmien perusteisiin yhtenä aihekokonaisuutena.

Äskettäin julkistetussa opetusministeriön yrittäjyyskasvatuksen toimintaohjelmassa korostetaan, että koulutuksessa tullaan vahvistamaan koulutuksen ja työelämän vuorovaikutusta parantamalla opettajien ja opinto-ohjaajien tietoa yrittäjyydestä sekä kehittämällä opetussisältöjä ja -menetelmiä. Ministeriö haluaa vahvistaa myönteisiä yrittäjyysasenteita ja tuoda yrittäjyyskasvatuksen läpäisyperiaatteella myös opettajankoulutukseen.

Tämä tuskin riittää, vaan yrittäjyyskasvatus on tuotava paikalliselle tasolle koulujen ja oppilaitosten työn luontevaksi osaksi.
Yleinen asenne yrittäjyyteen on maassamme myönteinen, mutta halukkuutta ryhtyä yrittäjäksi ei paljon ole. Vaikka Suomi on monessa asiassa maailman huippua ja koulujärjestemäämme käydään laajalti ihmettelemässä, yrittäjyyskasvatuksessa ja yrittäjäksi ryhtymisessä olemme maailman häntäpäässä. Suomalaisessa koulutuksessa on selkeä yrittäjyyskasvatusvaje. Esimerkiksi ammattikorkeakoulujen opiskelijoista vain alle kaksi prosenttia vuonna 2001 ryhtyi valmistuttuaan yrittäjäksi. Valmistuvista ylioppilaista ei yrittäjyyttä pidä uravaihtoehtonaan yhtään suurempi määrä. Suomen kohtalonkysymys saattaa kuitenkin olla, miten suomalaiset osaavat itse työllistää itsensä yrittäjyyden avulla.

Opintonsa päättävien nuorten olisi pitänyt jo opintojensa alkuvaiheessa saada perustiedot yritystoiminnan merkityksestä ja mahdollisuuksista. Yrittäjyyttä pidetään liian usein jonkinlaisena synonyyminä kaupallisuudelle, joka koetaan kielteiseksi. Menneet lamavuodet ovat raadollisesti opettaneet myös sen pelon, ettei yrittäjyys aina ole ruusuilla tanssimista. Nuorten keskuudessa olisi kuitenkin saatava aikaan yritysmyönteinen asennemuutos, joka lähtisi jo peruskoulusta. Tämän jälkeen esimerkiksi ammatillisessa koulutuksessa asian edistäminen olisi helpompaa.

Keskeisessä asemassa ovat opinto-ohjaajat, mutta asennemuutos on koko koulun tehtävä. Koulutuksen ja työelämän vuorovaikutusta on vahvistettava samalla kun opetussisältöjä ja -menetelmiä kehitetään. Yrittäjyys on 2000-luvun yleissivistystä eli tiedon, taidon, tunteen ja tah-don yhdistelmä.

Yritysmyönteinen asenne on koulun parhaita anteja valmistuvalle opiskelijalle oman elämänsä rakentamiseen. Se luo elämän pääomaa.

[sivun alkuun] [sisällys] [etusivu]