Opettaja 22/04
Tiina Tikkanen

Vuoden koulu opettaa työhön

Orajärven koulun rauha ja lämpö syntyy välittämisestä ja huolellisesta suunnittelusta. Selkeät tavoitteet ja väljät sisällöt karkottavat kiireen. Eipä täällä Sodankylän selkosilla muutenkaan turhia hötkyillä.

Kun hörppää herkullista puolukkamehua Orajärven koulun ruokalassa, kannattaa asettua istumaan niin, että näkee ikkunasta siintelevän tunturin. Mehun on valmistanut keittäjä Tuula Pulju, joka on ruokkinut Orajärven lapsia 34 vuotta. Puolukat ovat koululaiset noukkineet syysretkellä.

– Koulun tehtävänä on opettaa lapset tekemään työtä, sanoo Kaisu Salmi, Orajärven koulun johtaja ja sielu.

Kyläkoulukahvilassa oppilaat pääsevät leipureiksi, tarjoilijoiksi ja kasööreiksi. Vanhemmille on tarjolla myös lausuntaa, laulua ja sketsejä sopuhintaan. Suositussa hieronnassa vanhemmat saavat hartiansa vetreiksi viidelläkymmenellä sentillä. Kahvilan tuotolla tehdään retkiä. Viimeksi käytiin Kiirunassa, ja kaivosmuseossa vanhan kaivinkoneen kauhaan mahtuivat kuvattaviksi kaikki koulun 36 oppilasta.

Omat ideat arvokkaita

Opettaja-lehden ja OAJ:n järjestämään Vuoden koulu -kilpailuun tuli tänä vuonna 22 ehdotusta. Tittelin voitti Orajärven kyläkoulu, joka löytyy, kun ajaa kapenevaa kylätietä parikymmentä kilometriä Sodankylästä Kemijärven suuntaan.

Mikä on menestyksenne salaisuus?

– Aktiiviset vanhemmat ja hyvä johtaja, vastaa 0–2 luokkien opettaja Anne Siirtola. Hän aloitti ekaluokkalaisena Orajärven koulussa vuonna 1977, haki Oulusta luokanopettajan paperit ja tuli kotikylään takaisin.

Koulunjohtaja Kaisu Salmi on viihtynyt Orajärven koulussa 22 vuotta ja ehti opettaa Annelle mm. käsitöitä. Myös 3–4 luokan opettaja Päivi Ahava on käynyt Orajärven koulun.

– Mihinkä sitä ihminen kotuaan lähtisi! Päivi heläyttää.

Mikään hyvä ei synny hetkessä.

– Meillä kesti lähes 20 vuotta löytää nykyinen toimintamalli. Kehittäminen ei ole tapahtunut kenenkään käskystä vaan omasta tarpeesta, tuumii Kaisu, jonka kontolla ovat 5- ja 6-luokkalaiset. Parhaat ideat eivät löydy kirjoista ja kansista; ne keksitään itse.

– Ajattelen usein, että oppikirjat ja opettajan oppaat ovat nekin jonkun opettajan tekemiä. Omat ideani voivat olla yhtä arvokkaita.
Jokainen opettaja opettaa jokaista lasta jossakin oppiaineessa. Kaisulle lankeavat esimerkiksi englannin, Päiville käsityön ja Annelle musiikin tunnit.

Yhteisöllisyyttä harjoitellaan

Välitunnilla keinutaan vimmatusti ja kinastellaan keinuista juuri niin kiihkeästi kuin ikään kuuluu. Pesäpalloa lyödään jääkiekkokaukalossa ja intetään, oliko se palo vai eikö se ollut. Mutta ketään ei kiusata. Myös yläasteelta on kantautunut positiivista viestiä: jos joku seisoo yksin välitunnilla, Orajärven oppilaat menevät häntä jututtamaan.

Vanhempien asettamissa kasvatustavoitteissa numero yksi ovat hyvät perustiedot ja -taidot ja hyvänä kakkosena tulevat sosiaalisuus ja toisen huomioonottaminen. Pienemmistä opitaan pitämään huolta kummiryhmissä, joissa on pari oppilasta jokaisesta yhdysluokasta. Kummiryhmissä toimitaan erityisesti matkoilla, teemapäivinä ja välitunneilla.

Oppilaat kirjoittavat joka päivä päiväkirjaa. Riveiltä ja rivien välistä kantautuvat opettajan tietoon sellaiset ilot ja huolet, joista päivän aikana ei ehditä puhua.

Vastuuta voi kantaa myös toisten oppimisesta.

– Kun oppilas tekee seinätaulun esimerkiksi maantieteestä, ei riitä, että hän itse osaa asian. Hänen pitää opettaa se myös muille. Lapset ovat hyviä kontrolloimaan toisiltaan, onko oppi mennyt perille, Kaisu sanoo.

Jyrki Mannisen tyttäret siirtyivät Orajärven kyläkouluun isommasta koulusta, jossa tytöt olivat tyttöjen ja pojat poikien porukoissa eikä yhdessä osattu tehdä juuri mitään.

– Jo kolmanteen luokkaan mennessä kävi niin, että näytelmiin osallistui vain tyttöjä. Täällä tyttöjen ja poikien on pakko pelata yhteen, että saataisiin joukkue aikaiseksi, Jyrki sanoo.

Juhliin koko kylä

Kahvikupin ääressä istuu kaksi herraa, jotka voisivat luennoida revontulista pitkään. Esa Turunen ja Jyrki Manninen ovat työssä Tähtelän geofysiikan tutkimuskeskuksessa.

– Meillä on vain kolme lasta, koska aloitimme lapsenteon sen verran iäkkäinä, Esa aloittaa. Lapsentekoa tuetaan koulun puolelta ottamalla lapset yökouluun silloin tällöin. Mikä on jälkikasvun vaikkapa tuulastellessa ja loimulohta paistellessa sinä aikana, kun vanhemmat pitävät toisiaan hyvänä?

Koulun vanhempainiltoihin osallistuvat lähes kaikki vanhemmat eivätkä ne ole pelkkiä tiedotustilaisuuksia.

– Kodin ja koulun yhteistyö ei hoidu puhumattomissa vanhempainilloissa, vaan tekemällä yhdessä asioita niin, että lapsetkin saavat olla mukana, isät tietävät. Vanhemmat ovat pitäneet teemapäivinä oppitunteja esimerkiksi metsästysseuratoiminnasta ja talvikalastuksesta.

– Orajärven koululla on huikean hieno vuorovaikutus paitsi kodin myös kylän kanssa, Esa ja Jyrki ylistävät. Yhdessä on mm. pilkitty, juhlittu kylähistorian julkaisemista ja laulettu joululauluja. Koulu järjestää ohjelmaa kylän yhteisiin juhliin kuten hirvipeijaisiin. Kevät- ja joulujuhlaan kutsutaan koko kylän väki.

Luonnollisesti nykyajassa

Kun Kaisu Salmi ajoi aamulla töihin, hän näki metson soitimella. Seiniä koristavien muistorikkaiden kuvien joukosta löytyy otos karhun jäljistä, ja marjaan mennessä Kaisu ottaakin mukaan kilistimiä ja kalistimia.

Kouluvuoteen kuuluvat retket Orajärven omaan luontoon ja kauemmaksi: Pohjois-Norjaan, Inarin Siidaan. Retkillä on tullut tutuksi myös Rovaniemen Arktikum ja Oulun Tietomaa.
Luonnon rauhan lisäksi Orajärvellä ollaan tiukasti nykyajassa kiinni. Verkko-oppimista harjoitetaan Celebrate-projektissa, NetLibris innostaa lukemaan ja Verkkolehti kirjoittamaan. Koulun tyttöjen perustama yritys voitti Yrittäjyys Lappi 2000 -kilpailun ja vei tytöt palkintomatkalle Ranskan LeMains´iin.

Pohjan perukoille löytävät myös kansainväliset vieraat: autenttisia kielikylpyjä tarjoavat muun muassa rotarien vaihto-oppilaat ja Tähtelän tutkimuskeskuksen ulkomaiset vieraat.

Yhdysluokan hyödyt

Koulunjohtaja ylistää paljon parjattua yhdysluokkaopetusta.

– Opettajalta yhdysluokka vaatii paljon, mutta oppilaille se merkitsee yksilöllisiä etenemismahdollisuuksia. Nopeat oppijat heristävät korviaan seuraavan vuoden asioille, ja hitaammat saavat kertausta edellisen vuoden jutuissa, Kaisu perustelee.

Laajat kaaret piirretään vuosisuunnitelmassa. Elokuisessa suunnitteluvanhempainillassa tarkistetaan tavoitteita ja opettajien tehtävänä on huolehtia, että vuoden mittaan tavoitteista tulee totta.

Perinteisestä lukujärjestyksestä on siirrytty viikkosuunnitelmaan, jonka vanhemmat saavat edellisen viikon perjantaina kuitattavakseen. Viikkosuunnitelmaan sujahtavat sujuvasti ajankohtaiset teemat ja muut tapahtumat lyhyelläkin varoitusajalla.

– Vierailut eivät kaadu päivittelyyn siitä, että taas menee se ja se tunti, Kaisu sanoo.

Orajärvellä uudet opetussuunnitelman perusteet otettiin käyttöön lukuvuonna 2003–04.

– Kun neuvottelimme ops-työn korvauksista, oli hyvä, että oli ammattijärjestö takana, Kaisu sanoo.

Syksyllä enää kaksi opettajaa

– Kyläkoulun yllä leijuu aina uhka lopettamisesta, ja ehkä se panee yrittämään, perustelemaan ja kehittämään omaa toimintaa, Kaisu sanoo. Kun oppilaita oli 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa 14, Orajärven koulu uhattiin lopettaa. Parhaimmillaan oppilaita oli 1990-luvulla 51.

Ensi syksynä oppilasmäärä notkahtaa alle 35:n, ja yksi opettaja saa lähteä. Onneksi Annelle järjestyi uusi työpaikka Vaalajärveltä.

– Meille sanottiin, että kun kolmeen opettajaan oikeuttava oppilasmäärä alitetaan, ahkera kehitystyömme tullaan ottamaan huomioon. Nyt kun olemme tässä tilanteessa, kunta ei kuitenkaan jousta yhtään, Kaisu suree. Silti hän ja Päivi ovat päättäneet selvitä.

– Ei meitä kauhistuta. Työtä se vaatii ja järjestelyjä, mutta me luotamme toisiimme ja löydämme ratkaisun. Meille on ehdotettu, että 5–6-luokkalaiset siirtyisivät yhdeksi päiväksi viikossa suurempaan kouluun. Opettajat ja vanhemmat eivät kuitenkaan halua, että oppilaamme repäistään välillä pois yhteisöstä ja toivon mukaan saammekin koululle tuntiopettajan.

Tulevana syksynä Sodankylän 11 kyläkoulusta lopettaa yksi. OAJ:n paikallisyhdistyksen puheenjohtaja Juha Lehtinen toivoo, että upea tunnustus Orajärven koululle panisi kunnan päättäjät miettimään oppilasrajoja uudelleen.

– Tällä hetkellä oppilasmäärät hieman laskevat, mutta joidenkin vuosien päästä ne ovat jälleen nousussa. Jos rajoja laskettaisiin muutamalla oppilaalla, koulut jäisivät henkiin ja saisivat riittävän määrän opettajia. Viime vuonna muuten sivistyspuoli oli Sodankylässä ainoa virasto, jolta jäi budjettirahoja säästöön! Juha muistuttaa.

Lapissa parasta kaikki

Koulun tiloista huolehtii osa-aikainen talonmies Juhani Pulju ja muutaman erityisoppilaan opintietä turvaa koulunkäyntiavustaja Satu Paavola. Satu pelaa eskareiden kanssa Euro-peliä kyytiä odotellessa: kohta pihaan kaartaa koulutaksillaan Sadun mies Arto Pulju.
Vaikka pelissä voitetut eurot olisivat oikeita, karkkia niillä ei pääsisi heti ostamaan.

– Kauphan on täältä pitkä matka, Satu sanoo. Lappilainen hoo oli helppo oppia ehkä siksi, että kotona Kaustisellakin hoo pujahti sanojen sekaan, tosin eri kohtaan kuin Lapissa.

Työn oppi kantaa kotiin saakka. Kesällä viides- ja kuudesluokkalaiset aikovat nukkua, uida, pyöräillä, käydä mummolassa – ja tehdä kesätöitä. Istutetaan puita, kasataan klapeja, tehdään heinää, kitketään rikkaruohoja. Arttu-Akseli tekee avaimia isän lukkofirmassa ja Antti pääsee Rabattiin järjestelemään hyllyjä.

Levon ja työn lisäksi jää aikaa kaivata kouluun takaisin.
– Kun kesälomasta on mennyt viikko, lapset alkavat kysellä, että milloinka se koulu alkaa, veistelee Jyrki Manninen, yksi aktiivisista vanhemmista.

Lapset kajauttavat vieraille laulun Lapinlasten laulukirjasta ja vastaavat sitten kuorossa kysymykseen, mikä Lapissa on parasta.
– Rauha! Maisemat. Pikkukylät. Poronkäristys. Kuivaliha.... Kaikki!

"Kyläkoulukahvila on semmoinen, että siellä saa pullaa ja mehua tai kahvia ja pullaa ja muista: kaikki maksaa vain 50 senttiä. Sitten sieltä lähdetään hyvillä mielin ja maha täynnä pullaa ja mehua."
Ville Hermanni Mikkola
Ote verkkolehdestä, www.lapinkansa.fi/orajarvi

Valinta 14. kerran

Opettaja-lehti on etsinyt ja palkinnut vuoden koulun tai oppilaitoksen keväästä 1991 lähtien. Vuonna 2002 kilpailu laajeni koskemaan myös päiväkoteja.

Tunnustuksen saaja valitaan lehdelle määräaikaan mennessä toimitettujen ehdotusten joukosta. Kilpailuraadin OAJ:n hallitus asettaa joka vuosi erikseen, mutta jäsenten joukossa ovat aina olleet Opettajan päätoimittaja ja toimituspäällikkö. Ehdokaskoulujen ja päiväkotien määrä on vaihdellut vuosittain. Tänä keväänä ehdokkaita kertyi 22.

Palkintoesineenä kiertää professori Oiva Toikan suunnittelema lasiveistos Kaiku. Voittaja saa kukon vuoden ajaksi omakseen. Kukon kaulassa on hopeinen laatta, johon kaiverretaan voittajakoulun nimi.
Vuoden koulu -palkinnon ovat saaneet Meri-Porin lukio 91, Kokkolan ammattioppilaitos 92, Turun normaalikoulu 93, Ylikylän ala-aste Kempeleessä 94, Eskolanmäen yläaste Kouvolassa 95, Karviaistien koulu Helsingissä 96, Sibelius-Akatemia 97, Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitos 98, Savonlinnan hotelli- ja ravintola-alan oppilaitos Paviljonki 99, Kajaanin opettajankoulutuslaitos 2000, Auroran sairaalakoulu Helsingissä 2001, Aurinkorannikon suomalaiskoulu Espanjassa 2002 ja Jokiniemen päiväkoti Vantaalla 2003.

Vuoden koulu -kilpailussa kunniamaininnan sai Juankosken lukio. Sen uusi Ruukinkoulu on avara ja valoisa rakennus, jonka kaikissa suunnitteluvaiheissa kuultiin käyttäjiä. Lukiossa painotetaan viestinnän opetusta. Aktiivinen lukiotoimitus tekee paikallislehteen Pointti-sivut ja viikoittain uutiset koulun sisäiseen info-tv:hen.

[sivun alkuun] [sisällys] [etusivu]