Työ Terveys Turvallisuus 4/04
Ulla Ojala

Miehet perustivat oman verkoston

Monella sosiaali- ja terveysalan työpaikalla mies on ainokainen suuren naisjoukon keskellä. Mistä hän löytäisi miehistä näkökulmaa työhönsä? Tähän tarpeeseen on Espoossa perustettu miesfoorumi, verkosto, jossa miehet voivat yhdessä käsitellä ammattiin liittyviä kysymyksiä.

Runsaat kolme vuotta sitten espoolainen perhetyöntekijä Teuvo Mikkonen sai eräästä koulutustilaisuudesta kipinän miesverkoston perustamiseen. Ja kipinä otti tulta.

- Meistä muutama innostui. Anoimme koulutusmäärärahaa, saimme sitä, ja syksyllä 2001 järjestettiin ensimmäinen seminaari Mies ammattiauttajana. Tuolloin etsittiin vastausta esimerkiksi siihen, onko sukupuolella merkitystä auttamistyössä ja saako miesauttaja arvostusta työlleen, kertoo päihderiippuvaisten tukiasuntolan ohjaajana työskentelevä Kaijus Varjonen.

Osanottajia kertyi kolmisenkymmentä, ja keskustelu oli todella vireää. - Tuntui, että "äijillä" oli paljon asiaa. Yhtä innokkaasti olemme vieläkin matkassa, Varjonen sanoo.

Seminaareja on pidetty kaikkiaan kolme, ja osallistujamäärä on lisääntynyt ensimmäisestä kerrasta. Kaikkiaan miesfoorumin toimintaan on osallistunut kolmen vuoden aikana satakunta miestä. Espoon sosiaali- ja terveystoimessa työskentelee 6 000 henkeä, joista runsaat 400 on miehiä.

Miesfoorumin toiminnan ydin on suunnitteluryhmä, jonka tämän vuoden puheenjohtajana toimii Varjonen ja sihteerinä Marko Olander. Olander työskentelee ainoana miespuolisena lähihoitajana Espoon kotihoidossa. Ryhmä ideoi seminaarit ja muun toiminnan.

Kokemus on opettanut, että miehet haluavat foorumilta nimenomaan ammatillista toimintaa eivätkä esimerkiksi kosteita saunailtoja. Yksi mökkireissu järjestettiin kokeeksi, mutta se ei selvästikään innostanut. Jonkin verran virkistystoimintaa kyllä on: sählyn pelaamista ja jääkiekkojoukkue Espoon Bluesin kotiotteluiden seuraamista.

Vertaistukea ja varaventtiili

Toisen seminaarin jälkeen alettiin kaivata miehille suunnattua työnohjausta, ja sitä myös järjestettiin. Mikä sitten tekee miesten työnohjauksesta erilaista kuin muusta työnohjauksesta? Miesten mielestä asioista voi omassa työnohjauksessa puhua "eri tavalla".

- Kun arjessa tekee työtä naisten kanssa, on tärkeää saada vastapainoksi jutella miesten kanssa, kuin vertaisryhmässä, Marko Olander selittää.

Lasten vastaanottokodin johtajana työskentelevälle Kari Hurmeelle kokoontumiset toimivat myös varaventtiilinä: - Työyhteisössämme on muitakin miehiä, mutta koska olen esimies, en voi purkaa kaikkia asioita töissä.

- Kun tätä työtä tehdään omalla persoonalla, on tärkeää saada mallia siitä, kuinka joku toinen mies työskentelee. Jos työpaikalla ei ole lainkaan malleja tai niitä on hyvin vähän, miesfoorumi on tarpeen, Kaijus Varjonen pohtii.

Miehet uskovat, että toiminnan avulla saatetaan jopa edistää miesten hakeutumista sosiaali- ja terveysalalle.

Ei mitään naisia vastaan

Miehet kiistävät yhteen ääneen, että heidän toimintansa olisi jotenkin naisvastaista. Päinvastoin - he koettavat löytää sellaisia toiminnan muotoja, jotka hyödyttäisivät kokonaisuutta.

- Uskon, että miesnäkökulman tuominen työhön on hyväksi koko sosiaali- ja terveysalalle. Haemme omaan työhön lisäarvoa ja lisänäkökulmaa, Kari Hurme sanoo.

Viime seminaarissa käsiteltiin sitä, miten kohdata miehiä ja poikia asiakkaina. Aihe olisi varmasti kiinnostanut naisiakin. - Arvelen, että tämä on hyvä suunta. Pelkillä kokoontumisilla ei päästä pitkälle, vaikka niilläkin on oma arvonsa. Teemat lopulta ratkaisevat, Kaijus Varjonen sanoo.

Hurmeen mielestä esimerkiksi lastensuojelutyössä tarvitaan sekä miehiä että naisia, sillä työntekijät kohtaavat kokonaisia perheitä. Miesnäkökulman huomioiminen voi kehittää asiakastyötä.

Nostokoneita ja mekaanikkoja

Myös henkisen työsuojelun kannalta on tärkeää, että miehet voivat jakaa kokemuksiaan vertaisryhmässä. Jo ensimmäisessä seminaarissa tuli esiin, että mies joutuu vastaamaan varsin kaavamaisiin odotuksiin työpaikallaan. Toiminnan luonteesta riippumatta hänen pitää toimia nostokoneena, turvamiehenä ja mekaanikkona.

- Miehet kokivat tämän vieraaksi. He olivat hakeutuneet alalle ihan muista syistä, Kaijus Varjonen huomauttaa.
Osaltaan ilmiö selittyy sillä, että miehiä on niin vähän hoito- ja sosiaalialalla. Varjosen mukaan tuntuu välillä raskaalta, että "yksi pulliainen saa vastata koko huutoon". Asioista on hyvä puhua ääneen. Jos niitä ei koskaan ota esiin, voi pian löytää itsensä aika kummallisesta tilanteesta työpaikallaan.

Esimerkiksi lastensuojelulaitoksessa miestyöntekijä saattaa jatkuvasti joutua vetämään "pahan työntekijän" roolia eli olemaan se, joka rajoittaa nuorta. - Millaisen kuvan se antaa asiakkaille eli nuorille? On surullista, jos nuorelle tuttu maailmankuva vahvistuu sijoituksen aikana: mies on aina se, joka kuvaannollisesti vetää turpaan, Kari Hurme miettii.

Miesten mielestä keskustelu on tärkeää siksikin, että miehet ymmärtäisivät oman roolinsa naisvaltaisessa työyhteisössä eivätkä mukautuisi liikaa naisten tapaan tehdä työtä. - Että pysyisimme miehinä.

Ovet auki kaikille

Jotta tieto miesfoorumista leviäisi, miehet ovat yrittäneet tiedottaa asiasta. Kaikille miestyöntekijöille lähetettävään kirjepostiin ei kuitenkaan ole mahdollisuutta. Avuksi otetaan Espoon kaupungin intranet, johon on tarkoitus saada suunnitteluryhmän kokouspöytäkirjat, toimintasuunnitelma ja seminaariohjelmat.

- Se lisää myös toiminnan läpinäkyvyyttä ja hälventää entisestään luuloja salaseurasta, Kari Hurme sanoo.

Muutoinkin foorumi availee ovia ulospäin. Tämän vuoden toimintasuunnitelmaan on kirjattu koulutuspaketti, jota voitaisiin käydä esittelemässä miesopiskelijoille. Lisäksi miesfoorumi etsii keskuudestaan miestyöntekijöitä ohjaamaan miehiä kaupungin järjestämässä perhevalmennuskoulutuksessa. Kaksi verkoston jäsentä kävi äskettäin kertomassa toiminnasta Suomen lähi- ja perushoitajaliiton Superin koulutuspäivässä, joka oli suunnattu mieslähihoitajille.

- Aika mielenkiintoista liikehdintää on meneillään. Tämä ei ole mikään valmis systeemi, ja siksi se on niin valtavan mielenkiintoinen. Olemme heitelleet ilmaan ajatusta valtakunnallisesta seminaaristakin, mutta sen järjestäminen on vaikeaa näillä resursseilla, Kaijus Varjonen sanoo.

[sivun alkuun] [sisällys] [etusivu]