Suomen Kuvalehti 34/2002 (23.8.2002) Kofi A. Annan
(käännös: Jaakko Kerkkonen)

Tulevaisuus voidaan
turvata

Ihmiskunnalla on uusi tilaisuus panna asiat kuntoon kestävän kehityksen kokouksessa Johannesburgissa. YK:n pääsihteeri Kofi Annan on kirjoittanut kokoukselle työlistan, jonka SK julkaisee.

Kuvitelkaa mielessänne maailma, jota vaivaavat armoton kuivuus, myrskyt ja nälänhätä; jossa saaret, suistomaat ja rannikkoseudut jäävät veden alle merenpinnan noustessa. Kuvitelkaa maailma, jossa miljoonat ihmiset kuolevat ilman ja veden saasteisiin ja miljoonat pakenevat etsimään turvallisempia asuinpaikkoja ja jossa ihmiset taistelevat keskenään niukoista luonnonvaroista.

Kuvitelkaa toisaalta puhtaan veden ja ilman maailma; vihreiden tekniikan sovellusten maailma, jossa kotitaloudet, kuljetukset ja teollisuus ovat energiatehokkaita; jossa kaikki jakavat keskenään kehityksen ja teollistumisen sekä maapallon luonnonvarojen suomat edut, kuitenkin niin, että nämä edut voidaan säilyttää sukupolvesta toiseen.

Meidän on päätettävä, kumman tulevaisuudenkuvan valitsemme.

Sopusointuun luonnon kanssa

Yhden ajatussuunnan mukaan kaikki talouskasvu ja kehitys johtavat vääjäämättä maailmanloppuun. Toinen koulukunta vähättelee edessämme olevia todellisia ekologisia ongelmia tai vakuuttaa meille, että jokin luonnostaan syntyvä tekniikan läpimurto tulee ja pelastaa meidät.

Kumpikaan lähestymistapa ei ole hyödyllinen eikä todenmukainen. Me ihmiset voimme menestyä vastaisuudessa, kuten olemme menestyneet ennenkin, elämällä sopusoinnussa luontaisen ympäristömme kanssa. Mutta nykyään emme tee niin.

Kahden viime vuosisadan kuluessa huomattava elintason nousu sai jotkut meistä uskomaan, että ihmisen hyvinvoinnin luontaiset rajat oli murrettu.

Mutta nyt jo pelkkä ihmisten lukumäärä, heidän kaikkien luonnollinen halunsa päästä osalliseksi siitä vauraudesta, josta tähän asti ovat nauttineet vain harvat, sekä energian ja muiden voimavarojen ennennäkemättömän runsas käyttö ovat vieneet meidät kartoittamattomalle maaperälle.

Meidän ei pitäisi enää kuvitella, että viidennes ihmiskunnasta voi loputtomasti nauttia vauraudesta samaan aikaan, kun paljon suurempi määrä ihmisiä elää puutteessa ja kurjuudessa, eikä myöskään luulla, että ympäristöä pilaavat tuotanto- ja kulutusmallit voivat tuoda meille kestävää vaurautta.

Nyt ei ole kysymys ympäristön ja kehityksen eikä ekologian ja talouden vastakkainasettelusta. Nyt on kysymys siitä, miten ne voidaan yhdentää.

Muutokseen on sitouduttava

Luulimme löytäneemme ulospääsyn tästä pulmatilanteesta kymmenen vuotta sitten Rion ympäristöhuippukokouksessa tehdyillä sopimuksilla.

Sittemmin kehitys on kuitenkin kulkenut toivottua hitaammin. Etenkään kehittyneet maat eivät ole täyttäneet antamiaan lupauksia - sen paremmin ympäristön suojelemista kuin kehitysmaiden auttamista koskevia. Rahoitusta ja kansantaloutta käsittelevissä keskusteluissa ympäristöä kohdellaan edelleen kuin kuokkavierasta, ja tämä tulee ilmi kaikilla tasoilla paikallisesta maailmanlaajuiseen.

Nyt meillä on uusi tilaisuus panna asia kuntoon: koko maailman kestävän kehityksen huippukokous, joka alkaa ensi viikolla Johannesburgissa Etelä-Afrikassa.

Yksi huippukokous ei tietenkään sinänsä muuta historian kulkua.

Uskon kuitenkin, että vastaisuudessa katsotaan tässä huippukokouksessa päästyn käännekohtaan, jos osanottajat sitoutuvat selvästi muutokseen ja tekevät uusia aloitteita sen toteuttamiseksi viidellä erityisalueella

Viiden kohdantyölista

Nämä viisi erityisaluetta ovat:

1. Vesi
Jotta voisimme pelastaa vuosittain yli kolme miljoonaa veteen liittyviin sairauksiin kuolevaa ihmistä, meidän täytyy parantaa vesihuolto- ja viemäröintilaitoksia sekä näiden palvelujen saatavuutta osoittamalla lisää rahaa vesihuollon kehittämiseen ja hoitamiseen.

Ja pelastaaksemme kaksi kolmasosaa maailman väestöstä vakavalta vesipulalta tulevina vuosikymmeninä meidän täytyy vähentää vuotoja ja hukkaa etenkin maataloudessa ("enemmän laihoa litraa kohti") sekä järjestää alueellinen hallinta niille vesistöille, jotka ovat elintärkeitä useammalle kuin yhdelle maalle.

2. Energia
Jotta voisimme antaa köyhille ihmisille tilaisuuden vapautua köyhyydestä, meidän täytyy tarjota puhdasta energiaa niille kahdelle miljardille, joilta ne nykyään puuttuvat.

Ja jotta voisimme varmistaa, ettei tämä edistysaskel tuo mukanaan tuhoisaa ilmastonmuutosta, meidän täytyy parantaa energiatehokkuutta, käyttää enemmän uudistuvaa energiaa, toteuttaa Kioton pöytäkirja, lopettaa nurinkuriset tukipalkkiot ja verokannustimet sekä rahoittaa tutkimustyötä, joka kohdistuu uusiin puhtaisiin energiatyyppeihin ja hiilen sitomiseen.

3. Terveys
Jotta voisimme pelastaa miljoonia ihmishenkiä, mikä määrä menetetään joka vuosi ympäristön turvattomuuden - likaisen veden, sisäilman saastumisen, myrkkyjätteiden, tappavia tauteja levittävien hyönteisten - vuoksi, meidän täytyy ponnistella entistä kovemmin turvallisen ympäristön luomiseksi, järjestää rokotukset ja hoito kaikkien saataville sekä tutkia entistä enemmän trooppisia tauteja, jotka aiheuttavat suunnattomia inhimillisiä ja taloudellisia rasituksia maailman köyhimmissä maissa.

4. Maatalous
Jotta voisimme varmistaa, että ruoan tuotanto pysyy ruokittavien suiden määrän tasalla, meidän täytyy keksiä keinoja maaperän kulumisen pysäyttämiseen ja kääntää erityisesti Afrikassa tapahtunut maatalouden tuottavuuden jyrkkä lasku nousuksi.

Se merkitsee vastuullisempaa maankäytön suunnittelua ja hallintaa, YK:n aavikoitumisentorjuntasopimuksen toteuttamista ja uusiin kuivuutta kestäviin viljelykasveihin kohdistuvan tutkimustyön rahoittamista.

5. Luonnon monimuotoisuus
Jotta voisimme pysäyttää muiden lajien kiihtyvän sukupuuttoon kuolemisen, joka vaikuttaa erittäin haitallisesti ihmisten elinoloihin, meidän täytyy puuttua tiukemmin laittomaan ja kestämättömään kalastukseen ja metsänhakkuuseen.

Meidän täytyy auttaa tällaisen toiminnan varassa eläviä ihmisiä etsimään muita, kestävämpiä keinoja ansaita elantonsa, ja meidän täytyy rahoittaa uutta ekosysteemien ja biodiversiteetin tutkimusta.

Oikeat kannustimet käyttöön

Kaikilla näillä alueilla on asioita, jotka voimme tehdä heti, niillä tekniikan sovelluksilla, jotka meillä jo on käytettävissämme, kunhan vain käytämme oikeita kannustimia.

Mutta tiede tuo meille vielä monia muitakin ratkaisuja, jos investoimme oikealla tavalla tutkimustyöhön. Tietämys on aina ollut inhimillisen kehityksen avaintekijä. Siitä tulee myös kestävän kehityksen avain.

Tämä työlista kuulostanee joistakin mahdottoman kunnianhimoiselta ja toisista taas valitettavan suppealta.

Uskon kuitenkin sen edustavan olennaista, toteutettavissa olevaa avausta, joka meidän täytyy tehdä, jos mielimme vaalia toivoa, että lapsemme ja lastenlapsemme voivat aikanaan viettää laatuunkäyvää elämää.

Ja juuri siitä Johannesburgin kokouksessa on kysymys.

Kofi A. Annan, 64, on Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeri. Kirjoituksen on suomentanut Jaakko Kerkkonen.

[sivun alkuun] [sisällys] [etusivu]