Suomen Kuvalehti 19/04
Ville Blåfield

Tirkistele meitä

Mainostajille kelpaavia katsojia on pakko saada lisää. Kaupalliset tv-kanavat luottavat tositelevisioon, Robinsoniin ja Miljonääri-Jussiin.

Inhottava tunne: hikinoro valuu hitaasti selkää pitkin ja luikahtaa farkkujen sisään.

Värivalot ovat lämmittäneet Suomenlinnassa sijaitsevan Tenalji von Fersen -salin, ja ihmiset ovat illan aikana syöneet salin hapen.

Kuumuudesta huolimatta holvikaarten alla naureskellaan ja jutellaan iloisesti. Tuottaja Juha Tynkkynen avaa kuohuviinipulloja ja täyttää juhlaväen muovipikareita.

Tynkkysellä on hyvä syy juhlaan: Marjaana Valkeinen on juuri kukitettu ensimmäiseksi Suomen Robinsoniksi, ja koko kevään kestänyt tosi-tv-tuotanto on saanut finaalinsa – Valkeinen kukkapuskan lisäksi 40000 euron sekin.

Nelosen seitsenvuotisen historian kallein tv-ohjelma vei viime kesänä 16 suomalaista seitsemäksi viikoksi Malesiaan. Samoilla eksoottisilla rannoilla kuvattiin samaan aikaan Robinson/Survivor-formaattiin perustuvaa kilpailua myös Tanskaan ja Kreikkaan.

Viime kesänä saarilla tehtailtiin selviytymissarjat seitsemään maahan.

Tosi-tv-ohjelmista on tullut erityisesti kaupallisten tv-kanavien ohjelmakarttojen kruununjalokiviä. Tänä keväänä Nelosen Suomen Robinsonin kanssa katsojista ja lööppitilasta kilpaili MTV3:n ja Subtv:n Miljonääri-Jussi.

Sekä Jussi että Robinson keräsivät lopulta lähes miljoonayleisön, mutta katsojien laatu on monimutkaisempi juttu.

Kaupallisten tv-kanavien kilpailu on kehittynyt vaativaksi matematiikaksi, jossa havitellaan katsojaosuuksia tarkasti valituista kohderyhmistä ja palvellaan yhtä paljon mainostajia kuin katsojia.

Tässä kilpailussa tositelevisio-ohjelmat ovat hyvä ase.

Halutaan nopeita omaksujia

Nelosen kanavajohtaja Pirjo Airaksinen ei halua puhua pelkästään nuorista kaupunkilaisista vaan »varhaisista ja nopeista omaksujista». Nämä omaksujat ovat Nelosen »ydinkohderyhmä».

»Heitä on kaikissa ikäryhmissä, ja he ovat haastava ryhmä, sillä he eivät ole uskollisia millekään vaan poukkoilevat kanavalta toiselle», Airaksinen sanoo.

Ja poukkoiltavaa riittää. Neljän valtakunnallisen kanavan lisäksi on kaapelikanavia ja digikanavia pornosta urheiluun ja dokumenteista listamusiikkiin. Pienistä kanavista suurin on Subtv, »almalainen televisiolaboratorio», kuten kanavan johtaja Tomi Halonen kuvaa.

Alma Media pyörittää kaapeliverkossa ja digiboksien kautta näkyvää Subtv:tä miinuksella, tosin viime syksy ja tämä kevät ovat olleet rohkaisevia. Muun muassa Idols-kilpailuun ja Miljonääri-Jussiin liittyneet Extra-lähetykset ovat tuoneet kanavalle uusia katsojaennätyksiä.

Tavoitteena on päästä plussalle vuonna 2006.

»Viime syyskuuhun asti Subtv:n kehitys oli normaalia, odotettavan hidasta. Sitten astuttiin jokin henkinen pykälä», Halonen sanoo.

MTV3:n pikkuveli on monessa suhteessa kiinnostava rakkikoira tv-kanavien joukossa. Selkeänä kohderyhmäkanavana se on lähempänä Nelosta kuin MTV3:a ja samasta syystä myös lähempänä tulevaisuuden tv-kanavia kuin perinteisiä täyden palvelun kanavia, jollainen Nelosestakin on kasvanut.

Subtv:n ja MTV3:n yhteenlaskettu katsojaosuus on nyt 39 prosenttia. Nelonen saa kaikista tv-katsojista 12 prosenttia ja Yleisradion kanavat yhteensä 44 prosenttia.

»Maikkarin osuus voisi vielä vähän laskeakin», sanoo MTV3:n kanavajohtaja Jorma Sairanen.

Siirtyessään Neloselta Pöllölaaksoon Sairanen herätti kohua raivaamalla tv:n äärestä pois kanavalle riipaksi muuttuneita »vääriä katsojia». Suuren yleisön suosikkeja, kuten Onnenpyörä ja Napakymppi, lopetettiin.

»Väärät katsojat oli sen aikainen lehtien nostama termi», Sairanen torjuu.

»Kaikilla ohjelmilla on yli 65-vuotiaita katsojia. Mainostajien kannalta kyse on siitä, minkälaiset 65-vuotiaat mitäkin ohjelmaa katsovat.»

Vaikka Sairanen karsi kanavalta Kari Salmelaisen ja Janne Porkan, ruudussa pyöritetään yhä iloisesti Kauniita ja rohkeita ja Salattuja elämiä – eikä Hannu Karpokaan ole saanut kenkää, vaikka ei välttämättä ole kaikkein katu-uskottavin ruutukasvo.

»Ei tässä oman maun mukaan tehdä ohjelmakarttoja», Sairanen sanoo.

»Ainahan voisi tehdä kunnianhimoisempaa ohjelmatuotantoa. Pettymyksiä tulee usein siinä, että tietää ostavansa tai tuottavansa todella laadukasta ohjelmaa, eikä se sitten saakaan katsojia.»

Sairanen asettelee sanansa tarkkaan, kun alkaa puhua oman kanavansa kansan syviin riveihin vetoavista hiteistä.

»Ei huonoon laatuun pyri kukaan, mutta… ehkä ohjelma voi olla tietoisesti sensaatiohakuinen. Ei ollut mikään yllätys, että Miljonääri-Jussi herätti keskustelua.»

Tuomittavaa vai ei?

Miljonääri-Jussi tosiaan nousi puheenaiheeksi.

Amerikkalaiseen formaattiin perustuva kilpailuohjelma, jossa joukko nuoria naisia huijattiin kilpailemaan valemiljonäärin suosiosta, keräsi korkeita katsojalukuja alusta alkaen, mutta viimeistään rakeiset kuvat kilpailijoiden makuuhuoneista nostivat ohjelman lööppeihin.

Innostuneen keskustelun seasta nousi myös moralisoivia ääniä: nuoret, julkisuuden mekanismeja ymmärtämättömät kilpailijat huijataan nolaamaan itsensä satojentuhansien katsojien edessä, ja ainoa todellinen voittaja on mainostulot kahmiva tv-yhtiö.

Yleisradion kehitystoiminnan päällikkö, Jyväskylän yliopiston sähköisen viestinnän dosentti Juhani Wiio jyrisi Helsingin Sanomissa 8. huhtikuuta: »Tosi-tv:ssä kilpaillaan sillä, kuka uskaltaa mennä pisimmälle tehtäessä yksityisestä julkista.»

Käsikirjoittaja Pekko Pesonen vastasi Wiion kritiikkiin (HS 18.4.):

»On ristiriitaista kritisoida ohjelmia samaan aikaan siitä, miten yksityisestä tehdään häpeilemättömästi julkista ja kuinka tapahtumat on kuitenkin samaan aikaan selvästikin käsikirjoitettu, eli ne eivät ehkä olekaan ihan totta.»

Pesosen ja Wiion kirjoitukset ovat vain pieni otanta kuumana käyneestä keskustelusta mutta kuvaavat hyvin sen eri puolia.

Jos tositelevisioon suhtautuu omituisena, käpälöitynä dokumenttina tai hyvän maun rajoille vietynä televisiokisailuna, on kanta helposti tuomitseva. Jos Robinsonit ja Miljonääri-Jussit taas näkee taitavasti käsikirjoitettuna viihteenä, on vaikea ymmärtää vastapuolen moralisointia.

Eikö yhtä lailla Napakymppi anna vääristyneitä malleja parinmuodostukseen tai Itse Valtiaat suorastaan valheellisen kuvan luottomiestemme työstä?

Piilokamera parasta reality-viihdettä

»Reality on tullut jäädäkseen ja se on aina ollut olemassa», sanoo Nelosen Pirjo Airaksinen.

»Piilokamera on reality-viihdettä parhaimmillaan. Tulevaisuudessa genre saa monia uusia muotoja.»

Airaksista ärsyttää nirppanokkainen ja ylimielinen suhtautuminen tositelevisiota kohtaan.

»Sehän on viihdettä, leikkiä. Arvostelijoilla ei ole medialukutaitoa nähdä mistä on kysymys.»

MTV3:n Jorma Sairanen sen sijaan ei ole »kauhean innoissaan» tositelevisiobuumista.

»Se on itseään inflatisoiva ohjelmatyyppi. Se pakottaa kanavan menemään aina pidemmälle. Rajat tulevat jossain vaiheessa vastaan. Jo nyt monen ohjelman kohdalla voi kysyä, onko tämä laadukasta televisiota.»

Sairanen ennustaa, että televisiokilpailuissa voidaan vielä tehdä presidenttiehdokkaita tai kansanedustajia tai vaikka valmentaa joku Teatterikorkeakoulun pääsykokeisiin. Nämä tosielämästä haetut palkinnot olisivat aika siisti kehityssuunta.

Likaisempi löytyy nuoren yleisön suosimien Pelkokertoimen ja Unelmien poikamiestytön takaa: ihmisten heikkouksilla ja haluilla, omituisuuksilla ja seksillä pelaamalla herätetään takuuvarmasti huomiota.
»Nuorempien reality-puolella Nelonen on pärjännyt hyvin. Se on ominut alueen, Subtv:n on pakko lisätä tätä puolta», Sairanen arvioi.

Pakko seurata kilpailijaa

Nelosella omaa häntää nostetaan mieluusti myös muilla ohjelma-alueilla. Nelosen uutiset pyrkii erottumaan Ylen ja MTV3:n uutisista kohderyhmätietoisuudella. Kotimaista komedia- ja draamatuotantoakin kanavalta löytyy nykyisin palkittavaksi asti.

»Nelonen voi tietysti diivailla saamillaan Venla-palkinnoilla», Sairanen huokaisee.

Hänen mielestään parasta ja menestyneintä kotimaista viihdettä tehdään yhä Pöllölaaksossa.

»Ja ulkomaisissa sarjoissa meillä on ollut hyvät studiodiilit. Uutisissa ollaan samalla viivalla Ylen kanssa.»

Keväällä kanavat herättivät huomiota siirtelemällä Robinsonin ja Miljonääri-Jussin esitysaikoja niin, että ne lopulta esitettiin samaan aikaan. Katsojien oli pakko valita.

»Totta kai seuraamme koko ajan muiden kanavien ohjelmakaavioita», Pirjo Airaksinen sanoo.

Samoin todistaa Subtv:n Tomi Halonen.

»Olen aivan varma, että kilpailijan ohjelmakaaviot kiinnostavat kaikkia tv-kanavia. Me pyrimme mahdollisimman tarkkaan analysoimaan, mitä kilpailijat tekevät.»

Jos ei ylimielisemmin, niin ainakin rauhallisemmin kilpailutilanteeseen suhtautuu Jorma Sairanen.

»Ei Maikkari hirveästi katso kilpailijoita. Jos myönnän, että sunnuntai voisi mennä meillä vähän paremmin, emme kuitenkaan lähde pohtimaan, miten pystyisimme tuhoamaan Robinsonin tai Arto Nybergin. Mietimme sen sijaan, minkä tyyppinen ohjelma pärjäisi meillä sillä paikalla.»

Pakko olla omat uutiset

»Uskoisin, että alkuvaikeuksista selviydyttyämme kaupallisen ohjelman taso tyydyttää tv-katselijoita. Mainostajilla ei yksinkertaisesti ole varaa lähettää ohjelmaa, jota katselijat eivät halua ottaa vastaan.»

Sitaatti on Mainos-TV:n ensimmäisestä lähetyksestä elokuulta 1957. Kanavan perustaja Pentti Hanski perusteli tuolloin varsin arkijärkisesti ja pitävästi, miksi kaupallisen tv-kanavan on tehtävä ohjelmia, joita kansa haluaa katsoa.

Seuraava sitaatti julkaistiin 40 vuotta myöhemmin Ilta-Sanomien Kauko Säädin -palstalla:

»Nelosen lastentarhasta on pitkä matka tv-kanavaksi. Kun keitokseen syksyllä lisätään vielä ajankohtaisohjelmat ja Pauli Aalto-Setälän Nelosen uutiset, niin tervemenoa.»

MTV:n nelikymmenvuotisen monopolin rikkojaksi perustetun kanavan oli nopeasti ryhdistäydyttävä. Tärkeä osa ryhtiliikettä oli omien uutislähetysten aloittaminen – kuten MTV:lläkin 1980-luvun alussa. Nelonen tosin sai omat uutisensa paljon helpommin kuin MTV aikanaan.

»Emme voisi olla uskottava valtakunnallinen tv-kanava, jos meillä ei olisi omaa uutistoimintaa», Nelosen Pirjo Airaksinen sanoo nyt.

Oma uutistoiminta tuo kanavalle uskottavuutta, mutta todellinen kilpailu katsojista ja mainosmarkoista on siirtynyt muualle: Malesian rannoille.

Nelosen alku katastrofi

Remontti-Reiska seisoo syvässä lumihangessa ja katsoo vakavana kameraan.

»Talon pohja on piirretty tähän hankeen punaisella spraymaalilla. Se varmaan auttaa teitäkin hahmottamaan talon sijaintipaikan.»

Videota Helsingin Valkoisessa salissa katsovia tv-tuottajia naurattaa. Suomen audiovisuaalisen alan tuottajat ry:n kymmenvuotisjuhlaseminaari aloitetaan tv-ohjelmakoosteella vuodelta 1994.

»Tämä voi karistaa ajatuksia siitä, että kymmenen vuotta olisi lyhyt aika», sanoo yhdistyksen puheenjohtaja, tuottaja Roope Lehtinen.

Tv-tuottajien kannalta oli monia syitä yhdistää voimat omaksi yhdistykseksi. Kaupallista tv-toimintaa hallitsi monopoliasemassa MTV3, eivätkä kanavat tilanneet ohjelmiaan itsenäisiltä tuotantoyhtiöiltä siinä mittakaavassa kuin nyt.

Nelonen perustettiin tuottajayhdistyksenkin tehokkaan lobbauksen jälkeen 1997.

Siltäkin vuodelta saisi kokoon aika hauskan koosteen: Lola Odusogan emännöimä kesäkiertue, Juha Föhrin säämakasiini, Mattiesko Hytösen päivittäisohjelma Päivän lööppi, omituisen asiallinen Sexodus… Nelosen aloitus oli monelle uudenlaista laatua odottaneelle pettymys.

»Se oli katastrofi», muistelee Nelosen ensimmäistä uutistiimiä tuolloin koonnut Pauli Aalto-Setälä kanavan historiikissa Lastentarhasta mielipidevaikuttajaksi.

»Meidän oli jopa vaikea rekrytoida haluamiamme tähtitoimittajia, kun koko kesä 1997 Nelosta vain haukuttiin.»

Kanavajohtaja Pirjo Airaksinen sanoo nyt, että monista katastrofeista on otettu opiksi.

»Jos ajattelee Nelosen alkuaikoja, kun oli kiire saada tavaraa ulos, teimme kyllä isoja virheitä. Enää ruudussa ei opetella, vaan kehitystyö tehdään kunnolla etukäteen.»

»Mutta täytyy muistaa, että mitään uutta ei synny, jos ei ole riskinotto- ja riskinsietokykyä.»

Digi, reality ja formaatti

Tuntia myöhemmin Valkoisen salin puhujapönttöön nousee monessa mukana ollut tv-tuottaja Saku Tuominen. Hän katsoo eteenpäin ja esittelee kolme tulevaisuuden televisiota: digi-tv:n, reality-tv:n ja formaatti-tv:n.
»Pitkään aikaan en ole ollut televisiosta niin innoissani kuin olen tänään. Olen näistä kaikista kolmesta vilpittömän innoissani», Tuominen sanoo.

Hänen visionsa mukaan tv-kanavien määrä lisääntyy, »jos ei nyt räjähdysmäisesti, niin ainakin merkittävästi. Tulee hyvin pieniä, yhden palvelun kanavia.»

Tällä tiellä eräänlaisena uudisraivaajana yrittää jo nyt Viisi, Jaakko Visurin perustama »uudenlainen, valtakunnallinen palvelu- ja lifestyle-kanava». Se aloitti lähetykset maaliskuun puolivälissä.

Pirjo Airaksinen, Jorma Sairanen ja Tomi Halonen ounastelevat kaikki uudenlaisia tapoja käydä tv-katsojien kukkaroilla. Mainostauot alkavat olla täynnä, joten lisää mainosrahaa täytyy etsiä muualta.

Myös itse tv-ohjelmista voi jo lähitulevaisuudessa joutua maksamaan katselu kerrallaan.

»Jos löytyy 200 000 ihmistä, jotka ovat valmiita maksamaan euron siitä, että näkevät Suomen lätkämatsin suorana, se merkitsee vanhassa rahassa jo yli miljoonaa», Saku Tuominen konkretisoi.

Suuri muutos vasta tulossa

»On paljon toivorikkaita ihmisiä, jotka uskovat, että tositelevision huippu on nähty. Heille joudun sanomaan: you ain’t seen nothing yet, ette ole nähneet vielä mitään», Saku Tuominen toteaa. Kyseessä on hänen mukaansa »suuri sisällöllinen muutos».

Epäilemättä ruutuihin tuodaan tulevaisuudessa yhä kipeämpiä kisaformaatteja, mutta muutosta voi tapahtua myös fiksummalla saralla: tositelevisio on vaivihkaa tuonut televisioon uudenlaista interaktiivisuutta ja uudenlaisia tähtiä.

Suomenlinnan hikisessä juhlasalissa skoolaillaan siis aiheesta. Suomeen on istutettu menestyksekkäästi taas yksi kansainvälinen tositelevisioformaatti, eivätkä muovipikareita kilisyttelevät kilpailijat vaikuta petetyiltä uhreilta lainkaan.

Heillä tuntuu olevan hauskaa.

»Täytyy muistaa, että tämä on reality-ohjelma, joka on viihdettä katsojille», sanoo Pekka Saurio, yksi kuudestatoista Robinson-kilpailijasta.

»Hyvä lomavideo siitä oli koottu», muotoilee Mappela Lehtonen. »Lähtisin matkaan uudestaan, mutta ilman tv-ryhmää.»

Skoolataan siis Robinsonille – vaikka rehellisyyden nimissä on sanottava, että vuoden hurjimman tositelevisiotapahtuman titteli kuuluu Idols-kilpailulle, joka keräsi miljoonayleisön ja finaalissaan 700 000 yleisöääntä.

Tulevaisuuden televisioista puhuessaan Saku Tuominen esittää vetoavan ajatuksen:

»Idolsin semifinaaleissa ja finaalissa annettiin enemmän ääniä kuin eurovaaleissa. Voisiko tv saada 700 000 ihmistä tekemään myös jotain muuta? Jotain aidosti hienoa?»

Mutta missä on Yleisradio?

MTV3 ja Nelonen ovat hallinneet lehtien palstoja ja tv-keskustelua tosi-tv-ohjelmillaan. Onko Yleisradio heittänyt pyyhkeen kehään reality-ohjelmien suhteen?

»Kyllä me sitäkin trendiä seuraamme, sillä on oma kiinnostava kehityspolkunsa», sanoo Yleisradion tv-ohjelmistojohtaja Heikki Seppälä.

»Yksi trendi ei kuitenkaan voi leimata meidän kokonaistarjontaamme. Viihteellisen ohjelmiston tarjonta on meillä lisäksi vähäisempää kuin kaupallisilla kanavilla, joten siksikään mikään yksittäinen viihdeohjelmatrendi ei voi olla meidän ohjelmistossamme kovin leimallinen.»

Tosi-tv-ohjelmien saavuttamasta julkisuudesta Seppälä kuitenkin antaa kilpailijoille tunnustusta.

»Totta kai mekin toivomme, että lehdet huomaisivat hyvät ohjelmat. Se ei kuitenkaan voi olla keskeinen tavoite.»

Seikkailu jatkuu lehdissä

Tositelevisio on kultakaivos myös lehdistölle. Iltapäivä- ja aikakauslehdet ovat jatkaneet tänä keväänä tositelevisio-ohjelmien sankareiden elämää sivuillaan melkein ähkyksi asti.

Onko televisiokisailu kaikkien näiden lööppien väärti?

»Kaikki aiheet, jotka ovat kiinnostavia valtakunnallisia puheenaiheita ja joilla on mahdollista houkutella lukija ostamaan lehti, pääsevät lööppiin», toteaa Iltalehden päätoimittaja Pauli Aalto-Setälä.

Aalto-Setälä arvelee, että etenkin Miljonääri-Jussi on kiinnostanut lukijoita keskimääräistä enemmän.

»Miljonääri-Jussi ja Robinson ovat olleet kanavien katsotuimpia ohjelmia ja jättäneet varjoonsa laadukkaampia mutta ristiriidattomia ohjelmia.»

Ilta-Sanomien vastaava päätoimittaja Antti-Pekka Pietilä vertaa tosi-tv-ohjelmia sota-, katastrofi- ja matkakertomuksiin.

»Elävä elämä on aina kiehtonut journalisteja ja yleisöä. Ilta-Sanomat kertoo kaikista sellaisista ilmiöistä ja tapahtumista, jotka kiinnostavat lukijoita riippumatta siitä, kuka niitä kehittää tai julkaisee. Mielenkiinto ja aiheen arvo puheenaiheena ratkaisevat.»

MTV3:n kanavajohtaja Jorma Sairanen kritisoi iltapäivälehtiä kaksinaismoralistisesta suhtautumisesta tosi-tv-ohjelmiin.

»Ensin nostatetaan ja sitten seuraavalla sivulla moralisoidaan. Olen ruvennut suhtautumaan positiivisemmin juorulehdistöön. Ne eivät moralisoi.»

Pauli Aalto-Setälän analyysin mukaan useimpiin tositelevisio-formaatteihin on rakennettu sellainen ristiriita, että katsoja pääsee tuntemaan moraalista ylemmyyttä.

»Skandaalit ja salakuvaukset herättävät huomiota asialinjaa varmemmin. Maailma näyttää sivuillamme ristiriitaiselta, koska maailma, josta päivittäin kerromme, on pirun ristiriitainen.»
Myöskään Ilta-Sanomien Pietilä ei suostu kritiikkiä purematta nielemään.

»Tv-ohjelmissa esitetään sitä mitä esitetään, ja me arvioimme ohjelmia. Jos tosi-tv:n esiintyjät joutuvat salakuvattaviksi tai muutoin tilanteisiin, jotka saattavat heidät halveksunnan kohteeksi, journalistien on syytä tarttua kynään. Ei tämä ole kaksinaismoraalia.»

[sivun alkuun] [sisällys] [etusivu]