Hyvä Puhtaus 3/2002, Kristiina Aalto, Kuluttajatutkimuskeskus

Kotitalouksien tekstiilienhoitokäytännöt ja niiden ympäristömyötäisyys

Tekstiilien elinkaari sisältää tekstiilien valmistuksen aina raaka-aineista valmiiksi tuotteiksi, tekstiilien käytön sekä käytöstä poistamisen. Aiempien tutkimusten perusteella on vahvistunut käsitys siitä, että tekstiilien elinkaarella käyttövaihe hoitoineen on ympäristökuormitukseltaan merkittävin elinkaaren vaihe. Se on myös eniten kuluttajien omasta toiminnasta riippuva. Kuluttajien valinta-mahdollisuudet tuotemarkkinoilla ovat pitkälti riippuvaisia teollisuuden ja kaupan tarjonnasta ja niiden jakamasta ympäristöinformaatiosta. Tekstiilituotteista on toistaiseksi annettu vain vähän ympäristöinformaatiota, joten niitä hankittaessa kuluttajien mahdollisuudet tehdä ympäristöperus-teisia tuotevalintoja ovat hyvin rajalliset.

Pesukoneiden ja pesuaineiden ympäristöominaisuuksiin perustuvaan valintaan on paremmat mahdollisuudet. Kuluttaja on myös tuotteiden käyttäjä, mutta käyttövaihetta on tutkittu suhteellisen vähän. Monista muista kotitalouksissa käytetyistä tuoteryhmistä poiketen vaatteiden ja muiden tekstiilien käyttöön kuuluu oleellisena osana hoito. Tekstiilienhoitoa voidaan myös kutsua käyttöarvon palauttamiseksi. Se on kotitalouksissa usein toistuva, välttämätön kotityö, josta edelleen huolehtivat pääasiassa naiset. Tutkittua tietoa toimintavoista on kuitenkin ollut käytettävissä vain vähän. Näin ollen Kuluttajatutkimuskeskuksessa pidettiin perusteltuna tutkia sitä, miten ympäristömyötäisyys toteutuu tekstiilien käyttövaiheessa eli pyykinpesussa ja muussa tekstiilienhoidossa.

Tekstiilienhoitoon kuuluu monta eri vaihetta, joista pyykinpesu kuivauksineen on työläin ja ympä-ristövaikutuksiltaan merkittävin. Pyykinpesua voidaan tarkastella teknologisena järjestelmänä, jossa pesijä, pestävä pyykki, pesuaine ja pesukone sekä ympäristö ovat vuorovaikutuksessa tois-tensa kanssa. Ympäristönäkökulmasta tekstiilienhoito aiheuttaa paitsi energian- ja vedenkulutusta myös pesuaineen käytöstä aiheutuvaa kemikaalikuormaa. Kotitalouden resursseista tekstiilinhoi-dossa tarvitaan työtä, aikaa rahaa ja pääomahyödykkeitä.

Pesukoneiden veden- ja energiankulutus on tuotekehityksen ansiosta vähentynyt merkittävästi. Pesuaineiden aiheuttama kemikaalikuorma on pienentynyt siten, että tuotteisiin on käytetty entistä haitattomampia kemikaaleja ja samalla kemikaalien kokonaismäärää on pienenetty. Nykyisin tarvitaan pesukertaa kohden aiempaa vähemmän pesuainetta. On kuitenkin muistettava, että vaikka ympäristömyötäinen pesukone tai pesuaine antaa parhaat mahdollisuudet säästää ympäristöä, kuluttajien omalla toiminnalla on ratkaiseva vaikutus ympäristökuormitukseen.

Ympäristöä säästävistä pyykinpesutavoista on informoitu pitkään ja monin eri keinoin. Pesukoneiden käyttöohjeissa, pesuainepakkauksissa ja yleisessä pyykinpesua koskevassa informaatiossa on annettu käytännön neuvoja siitä, miten ympäristöä voi säästää pyykkiä pestessä. Epäselvää kuitenkin on ollut, onko tämä informaatio vaikuttanut pyykinpesukäytäntöihin, ja onko ohjeita osattu tai pystytty noudattamaan. Ympäristön säästäminen saatetaan kokea abstraktiksi, ja omat mahdollisuudet vaikuttaa ympäristöön saatetaan kokea niin vähäpätöisiksi, ettei tule edes mieleen, miten yksinkertaisilla toimintatapojen muutoksilla voisi paitsi vähentää ympäristön kuormittumista myös säästää omaa työtä.

Tutkimuksen tavoite ja tutkimusasetelma

Tutkimuksessani tarkastellaan tekstiilienhoitoa kotona. Tavoitteena on selvittää sitä, vaikuttaako tekstiilienhoito ympäristöä säästävältä sekä miltä osin ympäristövaikutuksia voitaisiin vähentää toiminnan eri vaiheissa. Tavoitteena ei ole niinkään vertailla eri vaiheiden keskinäistä merkitystä ympäristönäkökulmasta, vaan arvioida parannusmahdollisuuksia prosessin eri vaiheissa. Tekstiilienhoitoa kokonaisuudessaan lähestytään kuluttajan toiminnasta käsin. Ihminen, toiminta sekä käytössä olevat tekstiilit, laitteet ja aineet ovat tämän tutkimuksen keskeiset elementit. Tarkastelun kohteena ovat yhden hengen taloudet ja lapsiperheet.

Tarkastelussa on keskitytty toisaalta pyykinpesukäytäntöihin ja niihin liittyviin toimenpiteisiin sekä toisaalta pyykin kertymiseen vaikuttaviin tekijöihin etsien erityisesti mahdollisuuksia vähentää pesukertoja ja edistää ympäristökuormituksen vähentämistä pyykinpesussa. Lähtökohtaoletuksena oli, että suunnitelmallisella toiminnalla voidaan säästää paitsi tekstiilejä myös omaa työtä tekstiilienhoidossa sekä pitää samalla ympäristökuormitus mahdollisimman pienenä.

Koneella pestäessä on olennaista tarkoituksenmukainen ohjelman ja lämpötilan valinta sekä pyykin lajittelu ja oikea täyttömäärä. Niin ikään tarkoituksenmukainen pesuaineen annostelu tuottaa sekä parhaan pesutuloksen että mahdollisimman pienen ympäristörasituksen.

Empiirisen kyselyaineiston ja pyykkipäiväkirjojen avulla selvitetty mm. sitä,
· miten määräytyy vaatteen pyykkiin laittaminen
· miten pesutapa valitaan
· mitä pestään yhdessä
· miten pesuaineet valitaan ja annostellaan
· miten miten tekstiilejä muutoin hoidetaan.

Tutkimusaineisto

Aineiston keruumenetelminä on käytetty postikyselyä ja pyykkipäiväkirjoja. Otanta kohdistettiin lapsiperheisiin ja yhden hengen talouksiin. Kyselyn avulla koottiin yleiskuva kuluttajien nykyisistä pyykinpesukäytännöistä, niiden taustalla vaikuttavista tekijöistä sekä suhtautumisesta mm. vaat-teiden ja pyykinpesun ympäristövaikutuksiin. Tietoja saatiin sekä erikokoisista lapsiperheistä että niin yksin asuvilta naisilta kuin miehiltäkin, yhteensä 443 vastausta. Pyykkipäiväkirjoilla koottiin pienemmältä joukolta yksityiskohtaisempaa tietoa pyykinpesusta noin kuukauden ajalta. Pyykkipäiväkirjoja palautettiin 52. Aineisto kerättiin keväällä 1999.

Tulokset ja pohdintaa

Pyykinpesun energiankulutus pienentynyt

Pyykinpesun energiankulutus on merkittävä ympäristökuormituksen lähde tekstiilienhoidossa. Pesukoneet ja pesuaineet tuottavat hyvän pesutuloksen alemmissa lämpötiloissa kuin aiemmin. Helppohoitoisten ja alhaisissa lämpötiloissa puhdistuvien tekstiilien aiempaa suurempi osuus on myös osaltaan edistänyt alempien pesulämpötilojen käyttöä. Kuluttajien oman toiminnan ansiota on se, että monet ottavat jo hankintavaiheessa huomioon vaatteiden helppohoitoisuuden ja pyrkivät pesemään ohjeellisten lämpötilojen ohella pikemmin ohjetta alemmissa kuin korkeammissa lämpötiloissa. Nykyisin käytetyin pesulämpötila on 40 astetta.

Epäilyt siitä, ettei pesukoneen monia mahdollisuuksia hyödynnetä, vaikuttavat jossain määrin turhilta. Tulokset osoittivat, että pesukoneen erilaisia ohjelmia hyödynnetään ja eri lämpötiloja käytetään. Useimmat käyttävät vähintään kolmea pesuohjelmaa ja pesevät 2-3 eri lämpötilassa, joskin runsas puolet pyykkieristä (64 %) on pesty kirjopesussa eli normaaliohjelmalla 40 tai 60 asteessa ja viidennes (19 %) hienopesussa 40 asteessa.

Pikapesua käytetään joka 10. pesukerta. Sen suosion kasvu selittynee sillä, että uusissa pesuko-neissa normaaliohjelmien kestoajat ovat huomattavasti pidentyneet aiemmasta. Pikapesu riittää puhdistamaan kevyesti likaantuneen pyykin, jota useissa talouksissa pestään aiempaa enemmän.

Pesuohjelman ja -lämpötilan valinta eri pyykkierille vaikutti pääasiassa tarkoituksenmukaiselta. Hieman yllättävää tosin oli, että yksin asuvat miehet, jotka pesevät harvemmin kuin naiset, käyttivät kuitenkin naisia useammin kevyesti likaantuneelle pyykille tarkoitettua pikapesua. Miehet käyttivät myös korkeampia lämpötiloja kuin naiset.

Pesukone usein vajaa

Energiataloudellinen pyykinpesu edellyttää täysien koneellisten pesemistä. Kuitenkin kerralla pestävät pyykkimäärät ovat nykyisin jopa pienempiä kuin aiemmin. Suomessa lapsiperheet pesevät lähes yhtä paljon (2,9 kg) kuin eurooppalaiset keskimäärin (3 kg), mutta yksin asuvien henkilöiden pyykkierät painavat keskimäärin vain 2,2 kiloa. Pesemällä edes 3,5 kg kerralla taloudet voisivat vähentää 2-4 pyykinpesukertaa kuukaudessa. Useimpiin koneisiinhan mahtuu 4-4,5 kiloa pyykkiä. Lapsiperheissä pesukoneiden tehokkaampi täyttö voisi olla helpostikin mahdollista pelkästään pesukertoja harventamalla, sillä nyt joka toisen lapsiperheen käytäntönä on pestä pyykkiä lähes päivittäin. Samalla säästyisi myös sähköä, vettä ja pesuainetta, mutta erityisesti työmäärän säästöä voitaisiin pitää merkittävänä. Edellä olevat täyttömäärät ja vajaiden koneellisten ongelmat koskevat lähinnä kirjopesua, jota kuitenkin on yli 70 % pesukerroista.

Osa vajaista koneellista voi selittyä sillä, että pyykki lajitellaan tunnollisesti. Erityisesti yksin asuvil-la ja muilla pienillä talouksilla esteeksi saattaa tällöin muodostua se, että vaatteet eivät ehdi odot-taa pesua niin pitkään, jotta samaan pesuerään sopivaa pyykkiä kertyisi täysi koneellinen. Tähän viittaa se, että monet pesevät pyykkiä silloin, kun koneesta saadaan edes ¾ täyteen.

Selityksiä ja perusteluja vajaisiin koneellisiin ei saatu, koska kyselyn perusteella useimmat ilmoittivat pesevänsä lähes täysiä koneellisia, vaikka päiväkirjojen perusteella kone oli useimmilla pesukerroilla huomattavan vajaa. Nämäkin tulokset siis osoittavat, että täyden koneellisen arviointi ja selvittäminen ilman tutkimukseen liittyvää empiiristä mittausta on vaikeaa. Kyselynkin vastauksia voidaan pitää keskenään vertailukelpoisena, sillä niillä, jotka ilmoittivat pesevänsä lähes täysiä koneellisia, oli vähemmän pyykinpesukertoja kuukaudessa kuin sitä pienempiä pyykkieriä pesevillä.

Näyttääkin siltä, että koneiden täyttömäärän kasvattaminen energiansäästön nimissä ei ole onnistunut, koska suurten koneiden tehokas käyttö näyttää olevan vastoin kuluttajien toimintatapoja. Näin teoreettiset laskelmat koneiden energiataloudellisuudesta eivät ole käytännössä toteutuneet. Vajaatäyttövalintaa voisi käyttää nykyistä useammin. Se pienentäisi edes vähän veden- ja energiankulutusta pyykkikiloa kohden. Vajaatäyttövalintaa käytettiin vain joka 20. pesukerta, vaikka runsas puolet normaaliohjelmalla pestyistä pyykkieristä oli puolia koneellisia.

Osan täyttömääriä koskevasta sekaannuksesta lienee aiheuttanut se, että valmistajien ilmoittamat täyttömäärät ovat osoittautuneet monissa pesukonetesteissä liian suuriksi. Pesukoneen täyttämistä täyteen voi rajoittaa myös tieto siitä, että pesutulos paranee, kun vaatteet mahtuvat kunnolla liikkumaan koneessa. Joka viides vastaaja onkin viime aikoina pessyt aiempaa vähemmän pyykkiä kerralla varmistaakseen hyvän pesutuloksen. Todennäköisesti suurimpana esteenä asianmukaiselle täytölle on kuitenkin epätietoisuus siitä, kuinka paljon täyteen koneelliseen mahtuu. Kolmannes vastaajista ei tiennyt pesukoneensa kapasiteettia.

Pyykkipäiväkirjojen perusteella jopa yli 70 % pesukerroista olisi voitu pestä pienessä pesukoneessa, johon mahtuu noin kolme kiloa pyykkiä. Kuitenkin vain harvoilla (13 taloutta, 3 %) oli käytössään pieni pesukone. Tässä tutkimuksessa saadut tulokset vahvistavat entisestään käsitystä, että valmistajien ja kaupan tulisi lisätä pienten koneiden tarjontaa ja markkinointia. Pie-nille koneille näyttäisi olevan markkinoita, koska pienten talouksien määrä kasvaa jatkuvasti ja suuretkin taloudet pesevät pääasiassa pieniä pyykkieriä. Jos pesutiheys ja pyykkimäärä pysyisi-vät ennallaan, pientä konetta käytettäisiin huomattavasti taloudellisemmin kuin nykyisin käytetään isoja koneita.

Pyykkimäärää voisi vähentää

Vajaiden koneellisten lisäksi pesukertojen määrää ja turhaa ympäristökuormaa lisää myös se, että moni pesee nykyisin vaatteet puhtaampana kuin aiemmin. Erityisen suuri riski liian puhtaan pyykin pesemiseen näyttäisi olevan niillä, jotka laittavat vaatteet pyykkiin pelkän käyttöajan perus-teella. Pääasiassa likaisuuden vuoksi pyykkiin laittavat pesevät keskimääräistä vähemmän pyyk-kiä. Kyseessä saattavat olla erilaiset likaisuusstandardit tai se, että ajan perusteella pyykkiin vaat-teensa laittavat eivät edes arvioi likaisuutta, vaan toimivat rutiiniluonteisesti. Ne, jotka arvioivat vaatteiden likaisuutta, poistavat tahroja sekä harjaavat ja tuulettavat vaatteita muita useammin. Eli he pyrkivät myös em. tavoin vähentämään pyykin määrää.

Pesuaineen käyttö aiempaa huolellisempaa

Myös pesuaineen käyttö on nyt ympäristöä säästävämpää kuin aiemmin. Tuotekehityksen lisäksi kuluttajien omaksumat valinta- ja käyttötavat edistävät ympäristökuorman pienentämistä. Kolmel-la taloudella neljästä (77 %) on käytössään tiivistepesuaine ja joka kolmas kiinnittää pesuaineen valintaan aiempaa enemmän huomiota. Joka viides on vähentänyt pesuaineen kulutusta ja on tarkentanut annostelutapaansa.

Ristiriitaisuuksiakin vastauksissa on. Runsas puolet talouksista ilmoittaa noudattavansa annosteluohjeita huolellisesti, ja useimmat ottavat annostelussaan huomioon pyykin määrän ja likaisuuden. Veden kovuus on merkittävä pesuaineen annostukseen vaikuttava tekijä, mutta vain harvat kuitenkaan osaavat ottaa sen huomioon ja tietävät, mikä on heidän käyttämänsä veden kovuus. Näyttääkin ilmeiseltä, että monet annostelevat pesuainetta liikaa, koska he luulevat käyt-tövetensä olevan keskikovaa tai kovaa, vaikka se mitä ilmeisimmin on pehmeää (alle 6 °dH) kuten Suomessa lähes kaikkialla. Myös se, että talouksissa pestään ilmeisen tiedostamatta hyvin vajai-ta koneellisia lisää osaltaan paitsi veden- ja energiankulutusta myös pesuaineen yliannostelun riskiä ja huuhtelutulos heikkenee.

Muut tekstiilienhoidon vaiheet

Pyykin kuivaaminen kuivausrummussa tai -kaapissa kuluttaa energiaa enemmän kuin saman pyykkimäärän pesu. Sitä vastoin narukuivauksen energiankulutus on erittäin pieni silloinkin, kun lasketaan, että kuivatus asunnossa vaatii lämpöenergiaa. Suomessa vain harvoilla (alle 15 %) on kuivauslaite ja vielä harvemmat käyttävät sitä jatkuvasti, vaikka toisaalta tiedetään, että pyykin kuivatusmahdollisuudet ovat monissa asunnoissa huonot. Pääosa pyykistä kuivataan narulla, kesällä ulkona ja talvella sisällä. Kesällä vain harvat (6 %) kuivauslaitteen omistavista kuivaa edes osan pyykistä kuivauslaitteessa ja talvellakin harvempi kuin joka kuudes (15 %).

Silittämisen tai mankeloinnin ympäristövaikutukset aiheutuvat pääosin niiden energiankulutukses-ta. Lähes kaikissa suomalaistalouksissa silitetään, mutta se kuuluu vain harvoissa talouksissa (8 %) päivittäisiin rutiineihin. Lähes joka toisessa taloudessa silitetään viikoittain ja useimmissa muissa kuukausittain tai harvemmin. Lähes joka toinen pyrki välttämään silittämistä ja toiminaan siten, että silittämisestä pääsisi mahdollisimman vähällä.

Tekstiilienhoito ja ympäristömyötäisyys

Tekstiilienhoitoon liittyviä toimintatapoja ja käsityksiä mitattiin myös väittämien avulla. Ympäristöön liittyvät väittämät korreloivat odotetusti toistensa kanssa eli yhden asian suhteen ympäristömyötäisesti toimiva pyrki myös monissa muissa toimissaan ympäristömyötäisyyteen. Ympäristöväittämät yhdistettiin summamuuttujaksi, jota käytettiin tarkasteltaessa ympäristöasenteiden yhteyttä tekstiilienhoidon toimintakäytäntöihin.

Uusi ympäristö-muuttuja osoitti, että ne jotka olivat eniten ympäristömyötäisiä poistivat muita use-ammin tahroja ja harjasivat tai tuulettivat vaatteitaan keskimääräistä useammin pesuja vähen-tääkseen. He laittoivat vaatteet harvoin pyykkiin pelkän käyttöajan perusteella ja heille kertyi kes-kimääräistä vähemmän pesukertoja. Myös niille, jotka olivat valmiit tinkimään vaatteiden puhtau-desta ympäristön hyväksi tai pesivät vain harvoin vajaita pesukoneellisia, kertyi muita vähemmän pesukertoja.

Kun tarkastellaan viime aikaisten muutosten ja nykyisten tekstiilienhoitokäytäntöjen yhteyksiä voidaan havaita sekä ympäristökuorman keventymistä, että riskiä ympäristökuorman lisääntymi-selle. Alentuneiden pesulämpötilojen lisääntynyt käyttö oli yhteydessä pyykkimäärää vähentäviin hoitotoimenpiteisiin kuin myös valmiuteen tinkiä puhtaudesta ympäristön hyväksi. Alentuneet pe-sulämpötilat yhdessä vähentyneen pesuaineen käytön kanssa vähentävät ympäristökuormitusta. Näitä ympäristöhyötyjä pienentää se, että moni pesulämpötiloja alentaneista on myös vähentänyt kerralla pestävän pyykin määrää ja siirtynyt pesemään pyykin entistä puhtaampana. Tämän seu-rauksena pesukerrat helposti lisääntyvät. Aiempaa puhtaamman pyykin peseminen on kuitenkin yhteydessä myös pesuaineiden tarkentuneeseen annosteluun ja käyttömäärän vähentämiseen.

Vaikka korrelaatiot eivät olleet kovin suuria, näyttää siltä, että ympäristömyötäinen ajattelutapa ja tavoitteet ovat monilla myös johtaneet keskimääräistä ympäristömyötäisempiin tekstiilienhoitokäy-täntöihin. Ne jotka haluavat säästää ympäristöä, ovat ilmeisesti oivaltaneet, että harjaamalla ja tuulettamalla tai tahroja poistamalla voi vähentää pesukertoja tai alentaa pesulämpötilaa.

Kotitaloustyyppien väliset erot tekstiilienhoitokäytännöissä

Lapsiperheiden sekä yksin asuvien naisten ja miesten tekstiilienhoitokäytännöissä on eroja. Monilta osin yksin asuvien naisten käytännöt ovat lähempänä lapsiperheiden - eli perheenäitien - kuin yksin asuvien miesten käytäntöjä.

Miehet pesevät harvemmin kuin naiset, mutta korkeammassa lämpötilassa. Miesten käytäntöä voisi muihin verrattuna kuvata suurpiirteiseksi. Suurpiirteisyys tai jopa välinpitämättömyys tulee erityisesti esiin pyykin lajittelussa, pesuaineen valinnassa ja annostelussa sekä ennen kaikkea silityksessä. Tekstiilienhoidosta miehet pyrkivät selviämään mahdollisimman vähällä vaivalla. Ympäristöväittämien perusteella yksin asuvat miehet ovat välinpitämättömämpiä ympäristön suh-teen kuin yksin asuvat naiset.

Yksin asuvat naiset sitä vastoin ovat tunnollisia ja huolellisia lähes kaikilla tekstiilienhoidon osa-aluilla. Heille kertyy myös eniten pesukertoja henkeä kohden laskettuna, mutta pyykki pestään muita hellävaraisemmin.

Lapsiperheissä ollaan myös melko tunnollisia, mutta samalla monet pyrkivät välttämään turhaa työtä. Ennen kaikkea silitystarvetta pyritään vähentämään. Tyypillisimmin lapsiperheiden käytäntöä voisi kuvata tarkoituksenmukaiseksi. Mm. monet pyykin kertymistä ehkäisevät toimen-piteet ovat tavanomaisempia lapsiperheissä kuin yksin asuvilla.

Käytännöt muuttuneet pääosin ympäristöä säästävämmiksi

Tekstiilienhoidon käytännöt ovat muuttuneet ympäristön kannalta pääosin hyvään suuntaan ja suomalaisten kotitalouksien pyykinpesukäytännöt vaikuttavat monilta osin monia muita maita ym-päristömyötäisemmiltä. Muutokset ovat pääasiassa saman suuntaisia kuin muualla Euroopassa. Tekstiilienhoidon käytäntöjä voidaan kuitenkin edelleen parantaa myös ympäristönäkökulmasta.

Pesukoneen täyttämisessä ja pesuaineen annostelussa aikomukset ja toiminta olivat keskenään ristiriidassa. Ristiriidat saattavat olla osoitus siitä, että halutaan ilmaista noudatettavan toimintata-paa, jonka tiedetään olevan hyväksyttävin tai ehkä todella luullaan, että toimitaan kuten vastattiin. Tästä ei voi kuitenkaan syyttää yksin kuluttajia. Vaikuttaa siltä, että pesukoneen täytöstä monella on teoreettista tietoa, mutta käytännön toimintatavoissa on puutteita, ehkä osin ristiriitaisesta in-formaatiosta johtuen. Veden kovuutta koskevaa informaatiota puolestaan ei ole annettu riittävästi. Oikeaa annostelua ovat ilmeisesti vaikeuttaneet yhä kansainvälistyneemmät annostusohjeet, joissa osassa ohjataan ensisijaisesti keskikovan veden mukaiseen annostukseen. Näiltä osin tar-vittaisiin selkeämpiä ja konkreettisempia suomenkielisiä ohjeita.

Tekstiilienhoitokäytäntöjen muuttamisessa ympäristöä säästävämmäksi ei ole kyse taloudellisista tai ajallisista uhrauksista, vaan pikemminkin halusta ja viitseliäisyydestä muuttaa toimintatapoja tarkoituksenmukaisemmiksi. Vaikka vaate ei ole varsinaisesti likainen, saatetaan pitää helpompana laittaa se pyykkiin kuin viedä tuulettumaan tai poistaa yksittäinen tahra. Kuitenkin pesu kuivauksineen ja mahdollisine jälkikäsittelyineen vaatii monta työvaihetta. Perimmiltään lieneekin kyse siitä, että ei olla halukkaita opettelemaan uusia toimintatapoja vanhojen rutiinien tilalle, vaikka päästäisiin samaan tulokseen ja opettelun jälkeen jopa helpommalla. Lapsiperheissä muutosten esteenä on vielä se, että koko perhe pitäisi saada omaksumaan uusia toimintatapoja. Yksin asuvien toimintatapojen muuttaminen lienee helpompaa.

Tällä tutkimuksella ei saatu selville, mitkä muut kuin puhtaasti käytännölliset vaikuttimet (kotitalouden koon tai tuotteiden muuttuminen) voisivat motivoida muuttamaan tekstiilienhoitokäytäntöjä, koska pesutulokseenkin on oltu tyytyväisiä eikä ongelmia juuri esiintynyt. Ilmeisesti pyykinpesuun käytettyä aikaa tai vaivaa ei pidetä liian suurena, mutta ehkä ei ole pohdittu liioin sitä, voisiko tekstiilienhoidosta selvitä vielä nykyistä helpommalla toimintatapoja muuttamalla. Ympäristön säästäminenkään ei vaikuta riittävältä kannustimelta, jos ympäristöasioita ei koeta tärkeiksi. Tieto siitä, että ympäristömyötäinen toimintatapa voisi samalla vähentää omaa työtä ja vähän rahaakin, saattaisi kan-nustaa muutoksiin. Vaikka korrelaatiot eivät ole korkeita näyttää siltä, että ne, jotka kokivat ympäristöasiat tärkeiksi, toimivat jo nyt keskimääräistä ympäristömyötäisemmin tekstiilienhoidossakin.

Tiivistelmä Kuluttajatutkimuskeskuksen julkaisusta (nro 2/2002). K. Aalto. Kotitalouksien tekstii-lienhoitokäytännöt ja niiden ympäristömyötäisyys.

[sivun alkuun] [sisällys] [etusivu]