Teho 6/04
Hille Janhonen Abruquah

Maahanmuuttajan - uussuomalaisen - arki

Uussuomalaisen arki on monella tapaa hyvin samanlaista kuin kantasuomalaistenkin: työn tekoa, opiskelua, perheestä huolehtimista sekä vapaa-aikaa. Erojakin on, etenkin jos niitä hautaan etsiä. Suomalaiset ovat aina olleet kiinnostuneita tietämään, miltä oma kulttuuri näyttää toisen silmin. Toisen kulttuurin silmälasit antavatkin mielenkiintoisen ulottuvuuden arkisen tuttuun elämäämme.

Maahanmuuttajien määrä on viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana kasvanut huimasti, vaikka maahanmuuttajia on silti edelleen vähän vain noin 2 prosenttia väestöstä. Suomessa on siis reilut 100 000 uussuomalaista arkea joista jokainen tietysti omanlaisensa. Kun keskustellaan maahanmuuttajista, on ehkä hyvä muistaa, että suomalaisetkin ovat etsineet maailmalta leveämpää leipää. Sadan vuoden aika yli miljoona suomalaista on löytänyt kodin ja elannon ulkomailta.

Opiskelua

Suomi houkuttelee opiskelijoita ympäri maailmaa. Vieraskielinen opetus korkeakouluissa ja ammatillisessa koulutuksessa on madaltanut ulkomaalaisten opiskelijoiden kynnystä astua suomalaiseen luentosaliin. Suomalainen koulutus on kansainvälisesti korkeatasoista ja opiskelumaksuja ei juurikaan ole. Kuluja tosin aiheutuu asumisesta, matkakuluista, ruoka- ja terveydenhuollosta

Marianne Teräs (2004) on tutkinut millaisessa uudessa tilanteessa suomalaiset sosiaalialan ammatinopettajat ovat olleet, kun luokassa opiskelijoina onkin lähes kymmenkunta eri kansallisuutta. Hän seurasi sosiaalialan valmistaviin ammattiopintoihin osallistuneita opiskelijoita. Uusi opiskelijaryhmä haastoi opettajat kehittämään uudenlaisia opetusmenetelmiä, opetustyyli muuttui ja suomalainen koulukulttuuri peilautui hyvin paperikeskeisenä. Papereita etsittiin, hukattiin, kopioitiin, unohdettiin, luettiin ja arkistoitiin. Opetuksessa oli myös otettava huomioon opiskelijoiden arki Suomessa, joka aiheutti monenlaisia kysymyksiä ja pohdintoja. Opiskelijat opiskelivat tavallaan kahdella tasolla; toisaalta he oppivat omaa ammattiansa ja toisaalta suomalaista koulukulttuuria, joka saattoi poiketa hyvinkin paljon opiskelijoiden aikaisemmista koulukulttuureista.

Työn tekoa

Annika Forsander (2002) on tutkinut maahanmuuttajien työllistymistä. Maahanmuuttajien alkuperä näytti selittävän vahvimmin maahanmuuttajien pääsyä työelämään. Pakolaisten ja kehitysmaista tulleiden maahanmuuttajien asettuminen suomalaiseen työelämään osoittautui tarkastelussa vaikeimmaksi, kun taas aasialaiset ja erityisesti länsimaisten työllistyivät helpommin. Maahanmuuttajien koulutustausta ei yksin selitä pääsyä työelämään. Suomessa suoritettu tutkinto antoi paremman lähtökohdan työllistymiselle kuin ulkomailla suoritettu tutkinto.

Teollisuus työllistää erityisesti entisestä Neuvostoliitosta tulleita maahanmuuttajia. Aasialaiset ja Välimeren maista tulleet maahanmuuttajat työllistyvät hyvin ravintola-alalla. Myös siivousala työllistää paljon maahanmuuttajia. Näyttääkin siltä, että suomalaiset työmarkkinat monikulttuuristuvat palvelualavetoisesti. Maahanmuuttajien epävakaa asema työmarkkinoilla merkitsee sitä, että he ovat erityisen alttiina taloudellisten suhdanteiden työmarkkinavaikutuksille ja tuotantorakenteen muutoksille. Taloudellisen tilanteen heilahtelujen mukana maahanmuuttajat pääsevät viimeisinä sisään työpaikkoihin ja joutuvat niistä ensimmäisinä ulos. He toimivat siis työmarkkinoiden seismografina.

Suomalaisessa liike-elämässä työskentelevä nuori mies kuvaa suomalaista työkulttuuria seuraavin sanakääntein. Suomalaiset ovat varautuneita, ujoja juttelemaan ja maahanmuuttajan on aloitettava keskustelu, mikäli mielii juttusille suomalaisten kanssa. Esimiehiä hän kuvaa epämuodollisiksi, heitä on helppo lähestyä ja suomalaiset alaiset voivat kyseenalaistaa esimiehensä päätökset. Ennen kuin olet näyttänyt taitosi, työtoverisi epäilevät kykyjäsi. Kollegoiden on nähtävä työsuorituksesi muutaman kerran ennen kuin luottavat uussuomalaisen taitoihin. Uusuomalainen hämmästelee uralla etenemiseen liittyviä käytänteitä. Paikkoja haetaan julkisesti ja avoimesti, mutta nimitykset kuitenkin ihmetyttävät. Jotta saisit ylennyksen, sinun on juteltava paljon esimiehesi kanssa ja käytävä hänen kanssaan saunassa! Oman työryhmän kesken jutellaan muistakin kuin työhön liittyvistä asioista, mutta muut työyhteisön jäsenet katsovat pitkin seiniän vieriä ja jalkalistoja, kun käytävällä tullaan vastatusten. Suomalaisessa työelämässä hänet pitää monet asiat. Hänellä on mahdollisuus oppia päivittäisessä työssään lukuisia uusia asioita. Turvallinen työpaikka isossa yrityksessä antaa paljon mahdollisuuksia, työ ei lopu. Haaveissa uussuomalainen kuitenkin perustaa oman kansainvälisen yrityksen, ajaa BMW:llä ja istuskelee oman talonsa uima-altaan reunalla!

Perheestä huolehtimista

Maahanmuuttajan perhe voi olla hyvin hajallaan ympäri maailmaa. Maahanmuuttajan arjessa globalisoituminen näkyy hyvin kouriintuntuvasti. Uutiset eri puolilta maailmaa saavat aivan toisen merkityksen, kun lähestyvän hurrikaanin alla onkin sisaren perheen koti tai vallankaappaus tehdään lapsuuden kodin lähellä. Viestintäteknologia on tehnyt eri puolille maailmaa hajaantuneen perheen kommunikaation mahdolliseksi.

Olwig (2003) ei näe muuttoliikettä enää yksisuuntaisena tapahtumana, vaan sarjana muuttoja, jossa muuttaja etsii parempia sosiaalisia ja taloudellisia mahdollisuuksia. Koti-käsitekin on muuttunut. Ennen maahanmuuttaja tai siirtolainen pikkuhiljaa sopeutui uuteen kulttuuriin. Nykytutkijat esittävät että kodin ja ulkomailla olon raja ei ole enää yhtä selvästi erotettavissa. Koti ei ole tietty fyysinen paikka tai maa, vaan tila, jossa tuntee itsensä arvostetuksi ja joka muuttaa elinkaaren aikana.

Hautaniemen (2004) väitöskirjassa uussuomalaiset somalipojat saivat äänensä kuuluviin. Hän kuvasi somalipoikien elämää Suomessa, samalla kun poikien oma perhe oli hajaantuneena ympäri maailmaa. Hautaniemi kuvaa heitä eurooppalaisina, joille jo nuorella ikää monet Euroopan maat ovat tuttuja. Tutkimuksesta nousee esiin ylirajainen nuoruus, transnationaalinen elämäntapa ja globaali perhe

Kotoutuminen

Keväällä 1999 tuli voimaan kotoutumislaki, joka velvoittaa laatimaan kotouttamisuunnitelman uusille maahanmuuttajille. Näin pyritään helpottamaan maahanmuuttajien asettumista suomalaiseen yhteiskuntaan. Maahanmuuttajien kotoutumista pyritään edistämään myös moninaisin kurssein ja koulutuksin. Useissa kaupungeissa on kansainvälisissä kohtaamispaikkoja, joissa on hyvin monenlaista toimintaa. Erilaiset järjestöt järjestävät kursseja arjen taitojen oppimiseksi. Kotouttamista edistäviä projekteja on lukuisa määrä ja ne kaikki pyrkivät samaan päämäärään – maahanmuuttajan kotoutumisen edistämiseen - hyvin moninaisin keinoin. Punaisen Ristin Kotopolku-projekti on kehittänyt kotoutumiskaarimenetelmän, jonka avulla maahanmuuttaja voi analysoida oman kotoutumisensa prosessia ja kehittää itselleen toimivia tulevaisuudensuunnitelmia.

Laura Huttunen (1999) tutki maahanmuuttajien elämää heidän kirjoittamiensa elämäkertojen (73 kirjoitelmaa, 25 eri kansallisuutta) valossa. Aineistosta piirtyi muotokuva uussuomalaisista, siis Suomen maahanmuuttajaväestöstä 1990-luvulla. Joidenkin tarinoiden kirjoittajat lisäsivät suomalaisille suunnatun puhuttelun, jossa suomalaisia kehotetaan ymmärtämään maahanmuuttajien alkuvaikeuksia, luopumaan turhista ennakkoluuloista ja tukemaan maahanmuuttajia uuteen kotimaahan sopeutumisessa. Palkkioksi tästä suomalainen yhteiskunta rikastuisi maahanmuuttajien moninaisilla taidoilla ja tiedoilla. Näissä puheenvuoroissa maahanmuuttajat hahmottavat Suomea yhteisenä projektina maahanmuuttajille ja suomalaisille. Tällainen tapa hahmottaa Suomi on mahdollista lukea juuri kiinnittymisenä Suomeen niin, että Suomesta tulee uusi kotimaa. Koti ymmärretään silloin yhteiskunnallisena, poliittisena projektina, eräänlaisena sopimuksena kaikkien täällä asuvien yhteisestä hyvästä ja keskinäisestä tuesta.

Degnin (2004) kansanterveystieteen alaan kuuluvassa väitöskirjassa tutkija keräsi tietoa ja haastatteli somalinaisia. Surullista oli etteivät haastatellut naiset olee saaneet suomalaisia naisystäviä. Ulkopuolisuuden tunne ja syrjäytyminen sosiaalisesta elämästä heikensi somalialaisten naisten elämänlaatua ja kotoutumista Suomeen.

Eroista yhtäläisyyksiin

Miten valtaväestöä ja vähemmistöjä saataisiin tutustumaan toisiinsa? Yhteinen harrastus, mikäli sellainen vain löytyisi, auttaisi uussuomalaista ja kantasuomalaista kohtaamaan toisensai. Jalkapallo tai teatteriproduktio voisi olla mitä parasta erilaisuuteen kasvua, ehkä huomaamattakin.

Jotta uussuomalaisen arki oli parempi, siihen ei mielestäni tarvita raskaista työllistämisohjelmia, huolella tehtyjä kotouttamissuunnitelmia, pitkiä kielikursseja tai moninaisia suvaitsevaisuusohjelmia. Siihen riittää naapurin hymyilevä ”hyvää huomenta” ; eri näköisen, kokoisen lähimmäisen huomaaminen. Älä katsele lattian jalkalistoja tai katossa kulkevia sähköjohtoja, jos vastaantuleva ihminen ei näytä juuri täsmälleen kaltaiseltasi. Pahinta mitä kantasuomalainen voi tehdä uussuomalaiselle, on katsoa hänen lävitseen, kohdella häntä kuin ilmaa ja olla näin tyystin huomaamatta toisesta kulttuurista tulevaa ihmistä. Näemme helposti eroja; japanilainen sushi, ghanalaiset riisipallot ja suomalainen joulupuuro tuntuvat kovin erilaisille ruoille, vaikka kyse on samasta tutusta riisistä. On ehkä aiheellista lopettaa erojen etsiminen ja keskittyä yhtäläisyyksiin, samanlaisuuksiin.

Lähteet:

Degni , F. 2004.The Social and Cultural Determinants of the Use of Contraception Among Married Somali Women Living in Finland. Stakes.

Forsander, A. 2002. Luottamuksen ehdot - Maahanmuuttajat 1990-luvun suomalaisilla työmarkkinoilla. Väestöliitto, Väestöntutkimuslaitos D 39.

Hautaniemi, P. 2004. Pojat! Somalipoikien kiistanalainen nuoruus Suomessa. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 41.

Huttunen, L. 1999. Siirtolaisuus-Migration –lehti. nro 4.
Liukkonen, J. 2004. Kotoutumiskaari syntyy muistellen. Monitori. 3 (11).

Olwig, Karen Fog. 2003. Migrant’s Visions and Practices of Home: Perspectives from a Caribbean family network. Journal of the Finnish Anthropological Society. Nro 2. Vol. 28.

Teräs, M. 2004. Kulttuurilaboratorio maahanmuuttajakoulutuksessa. Maahanmuuttajien ammatilliseen peruskoulutukseen valmistavan koulutuksen kehittäminen Helsingin sosiaali-ja terveysalan oppilaitoksessa vuosina 2001-2004. Opetusviraston julkaisuja B4: 2004. Helsingin kaupunki.

http://www.kotopolku.redcross.fi/index.htm
http://www.migrationinstitute.fi/index.php
http://www.mol.fi

[sivun alkuun] [sisällys] [etusivu]