Kotilääkäri 8/03, Virve Järvinen

Ruuveilla kiinni

Lonkkamurtumista puolet on reisiluun kaulan murtumia. 50-60-vuotiaille murtumapotilaille voidaan tehdä osteosynteesi, jossa murtumakappaleet kiinnitetään ruuveilla.

Suomessa tapahtuu vuosittain noin 8 000 lonkkamurtumaa. Vuonna 2030 niitä arvioidaan olevan jo 19 000. Eliniän kasvu ei kuitenkaan yksin selitä lonkkamurtumien kasvua. Väestömme on selvästi huonoluisempaa kuin aikaisemmin.

- Lonkkamurtumapotilas on tyypillisesti yli 70-vuotias. Murtuma syntyy yleensä kotona kaatumisen tai putoamisen seurauksena. Nuoremmat kaatuvat liukkailla teillä ja saavat rannemurtuman. Iäkkäillä refleksit eivät enää toimi eikä ihminen osaa vaistomaisesti ottaa kädellä kaatuessaan vastaan, toteaa ortopedian erikoislääkäri LT Minna Laitinen Taysista. Lonkkamurtumista puolet on reisiluun kaulan murtumia. Reisiluun kaulan murtuma on ikävä, koska sen seurauksena reisiluun pään verenkierto kärsii ja alue on vaarassa joutua kuolioon. Vanhoilla ihmisillä reisiluun kaulan murtumat hoidetaan puoliproteesilla tai harvemmin koko proteesilla, koska heillä luutuminen on heikkoa. 50-70-vuotiailla vastaava murtuma hoidetaan mahdollisuuksien mukaan osteosynteesillä eli kiinnittämällä murtumakappaleet yleensä ruuveilla.

- Oma reisiluun pää on aina proteesia parempi vaihtoehto. Se ei lähde sijoiltaan ja liuku- ja laakeripinnat ovat kunnossa. Proteesi joudutaan uusimaan melko usein 10-15 vuoden päästä, mikä nuorelle tietäisi ainakin yhtä uutta leikkausta. Oma reisiluun pää pyritään säilyttämään, jos siihen on vähänkin mahdollisuuksia. Osteosynteesiä ei voida tehdä ihmiselle, joka ei pysty tai suostu käyttämään leikkauksen jälkeen kyynärsauvoja.

Ennen hoitoa. Reisiluun kaulan murtumapotilas pääsee harvoin välittömästi tapaturman jälkeen leikkaukseen. Leikkaus olisi hyvä kuitenkin tehdä ensimmäisen vuorokauden sisällä tapahtuneesta. Jo 48 tunnin odottaminen vuoteessa aiheuttaa yli puolelle potilaista murtuneeseen jalkaan syvän laskimotukoksen. Sen estämiseksi potilas saa odotusaikana veren hyytymistä ehkäisevää lääkettä, tosin laskimotukoksen ehkäisy lääkkeilläkään ei ole täydellinen. Lisäksi hänelle annetaan kipulääkettä ja laitetaan katetri virtsan poistumista varten.

- Odottaminen ei ole mukavaa. Leikkauksen varalta potilas joutuu olemaan syömättä koko päivän. Illalla saa syödä, jos leikkaus joudutaan siirtämään seuraavaan päivään.

Näin hoidetaan. Osteosynteesi tehdään selkäydinpuudutuksessa. Potilas makaa selällään vetopöydässä. Terve jalka koukistetaan telineeseen pois tieltä. Loukkaantunut jalka laitetaan vetokenkään ja -laitteeseen. Molemmat jalat jäävät ilmaan.

- Vedon tarkoituksena on luoda lonkkaan sellaiset olosuhteet, joissa murtuma saadaan asetettua hyvään asentoon. Oikea asento varmistetaan vielä läpivalaisulla. Tapaturma-alue pestään ja peitetään kalvolla. Läpivalo paljastaa viisi-kymmensenttisen viillon paikan. Jos murtuma ei mene paikoilleen ulkoisella vedolla, luiden paikoilleen asettumista voidaan auttaa pienellä viillolla, ns. avorepositiolla. Viiltoja tarvitaan syvyyssuunnassa neljä ennen kuin päästään luun pintaan: ihon, rasvakudoksen, lihaskalvon ja lihassäikeiden lävistävät viillot.

- Murtumalinjat lävistäville ruuveille haetaan ihanteellisin paikka ohuella johtopiikillä. Ruuveille paikan näyttäviä johtopiikkejä tarvitaan tavallisimmin kolme, yksi jokaista 85-120 mm mittaista ruuvia varten. Titaaniset tai teräksiset ruuvit ruuvataan paikoilleen. Leikkausalue suljetaan päinvastaisessa järjestyksessä. Alue kuvataan.

Toimenpide on melko äänekäs. Potilas voi halutessaan kuunnella musiikkia korvalappustereoista. Hän saa myös nukahtamista auttavaa lääkettä ja valtaosa nukkuukin leikkauksen ajan. Itse toimenpiteeseen kuluu aikaa puolisen tuntia.

Hoidon jälkeen. Lonkkamurtumapotilas nostetaan ylös leikkauksen jälkeisenä päivänä, jolloin aloitetaan kävelyharjoitukset joko sauvoilla tai tuen avulla. Kanyloiduilla ruuveilla hoidettu reisiluun kaulan murtumapotilas saa tyypillisesti varata murtuneelle puolelle raajan painon seuraavan kuuden viikon aikana. Jalkaa saa ja sitä pitää käyttää maassa joka askeleella, koska murtuma vaatii luutuakseen pientä puristusta. Jalalle ei kuitenkaan saa astua täydellä painolla. Jalasta otetaan ennen sairaalasta poistumista kontrolliröntgenkuva.

Potilas siirtyy jatkohoitopaikkaan usein oman alueen terveyskeskukseen toisena tai kolmantena leikkauksen jälkeisenä päivänä. Jatkohoitopaikassa ollaan muutama viikko. Joskus jatkohoitopaikasta tulee vanhoille potilaille pysyvä ratkaisu.

- Lonkkamurtumapotilaista joka viides kuolee tapaturmaa seuraavan vuoden aikana esim. keuhkokuumeeseen tai veritulppaan tms.
Osteosynteesillä hoidettavat potilaat ovat valikoituneita ja pääsääntöisesti kaikki pääsevät kotiin, jos kotona on toinen ihminen auttamassa. Jos kaikki sujuu kuten pitääkin, jalka kuvataan kuuden viikon kuluttua. Mikäli ruuvit ovat paikoillaan ja potilaan kunto on muutenkin hyvä, jalan kuormaa voi lisätä jonkin verran. Seuraava kuva otetaan taas kuuden viikon kuluttua ja tällöin kuvassa usein näkyy luutumista. Jos jalka lisäksi tuntuu hyvältä, potilas voi lähteä liikkeelle.

- Sinnikäs, paheneva kipu voi olla merkki siitä, että ruuvikiinnitys on pettänyt tai reisiluun pään verenkierto ei toimi uudisluun muodostumisen kannalta riittävästi. Murtuma voi parantua, mutta puutteellisen verenkierron vuoksi reisiluun pää voi mennä kuolioon. Kun murtuma on alun perin hyvässä asennossa ja ihminen on nuori, edellisenkaltaiset komplikaatiot ovat harvinaisia - haavan tulehtuminen on mahdollista heilläkin. Vakavissa komplikaatiotapauksissa joudutaan turvautumaan proteesiin, Minna Laitinen huomauttaa.

[sivun alkuun] [sisällys] [etusivu]