Talouselämä 17/04
Pekka Seppänen

Nuoret tahtovat yrittäjiksi

Suomalaisia loukataan toistuvasti väittämällä, että suomalaiset eivät olisi yrittäjäkansaa.

Itsenäisyyden ajan nousu Euroopan pahnanpohjimmaisesta vauraaksi osaamismaaksi on vain ja ainoastaan suomalaisten oman yritteliäisyyden ansiota. Tätä menestystarinaa ei kukaan ulkopuolinen ole sponsoroinut.

Pääministeri Matti Vanhasen hallituksen tavoitteena on synnyttää Suomeen 90 000 uutta yrittäjää vuoteen 2010 mennessä. Ääneensanomaton uskomus on, että maa ja sen talous voivat sitä paremmin, mitä enemmän on yrittäjiä.

Etlan tutkija Edvard Johansson teki tälle uskomukselle ruumiinavauksen viime lauantain Hufvudstadsbladetin Debatti-sivulla. Johanssonin mukaan ei ole löydettävissä mitään vahvistusta sille, että yrittäjien määrän kasvu lisäisi taloudellista hyvinvointia.

Todistusaineisto viittaa päinvastaiseen: varakkaimmissa EU-maissa yrittäjien osuus on pienin, köyhimmissä suurin.

Yrittäjyys ja yritteliäisyys ovat eri asia kuin yrittäjien määrä. Oman yrityksen perustaminen on usein hätäratkaisu.

Varmin tapa saavuttaa hallituksen tavoite uusista yrittäjistä on nostaa työnantajien työllistämiskynnystä. Ihmiset työllistäkööt itse itsensä yrittäjinä.

Tekniikka & Talous -lehden opiskelijatutkimus mittaa vuosittain, kuinka kiinnostavia eri työnantajat ovat teknillisten ja kaupallisten alojen opiskelijoiden mielestä.

Tuoreimman mittauksen kärjessä on Nokia. Valtionhallinto on vajaan sadan ehdokkaan joukossa yllättäen sijalla 15 ja kunnalliset työnantajat sijalla 27. Molemmat ovat työnantajina kiinnostavampia kuin oma yritys.

T&T:n rankingissä on laskettu yhteen ne vastaajat, jotka antavat työnantajalle arvosanan 8, 9 tai 10. Tulos näyttäisi toiselta, jos mukaan laskettaisiin vain kiitettävän arvosanan antaneet eli ne jotka pitävät työnantajaa erittäin kiinnostavana.

Tässä vertailussa oma yritys on peräti kuudenneksi houkuttelevin vaihtoehto. Edellä ovat vain Nokia, Finnair, UPM-Kymmene, Stora Enso ja Metso.

Opiskelijoiden itsensä perustama yritys on heidän mielestään kiinnostavampi työnantaja kuin vaikkapa ne yritykset, joiden perustajia ovat Karl Fazer, Georg Stockmann, William Hewlett ja David Packard, Victor Hartwall, Nikolai Sinebrychoff, Bill Gates, Vilho Väisälä, Jaakko Pöyry, Antti Ahlström, Lars Magnus Ericsson ja Heikki Huhtamäki.

Melkein 30 prosenttia opiskelijoista pitää omaa yritystä erittäin kiinnostavana työnantajana. Tätä on vaikea tulkita heikoksi yrittäjäasenteeksi.

Pikemminkin olisi syytä hillitä innokkaimpia. Ei välttämättä kannata ryhtyä yrittäjäksi suoraan koulun penkiltä.

Toisen palveluksessa tarkkasilmäinen saa opetusta yrityksen henkilöstöhallinnosta, rahoituksesta, markkinoinnista, tietohallinnosta, kaikesta siitä miten yritys toimii. Yrittäjäkursseilla ja korkeakouluissakin samaa opetetaan, mutta siitä ei makseta palkkaa.

Sitä paitsi jos kaikki ryhtyisivät yrittäjiksi, olisi vain yhden hengen yrityksiä.

EU-kyselyn mukaan itsenäistä yrittämistä suosivien osuus on pienin Suomessa. Vastaavasti palkkatyötä toisen palveluksessa suosivien osuus on Suomessa suurin.

Eikö yrittäminen siis kiinnosta suomalaisia? Yhtä hyvin voisi tehdä sen tulkinnan, että palkansaajan elämä on Suomessa niin mukavaa, palkitsevaa ja turvallista, ettei edes yrittäminen vedä sille vertoja.

Suomalainen yrittäjyys toteutuu toisen palveluksessa. Se on kai luonnevika.

Suomalainen haluaa, että häntä pidetään hyvänä työihmisenä. Vaurastuminen on toisarvoista. Silloin on sama, rehkiikö toisen palveluksessa vai omassa palveluksessa.

Jos vahingossa vaurastuu, sitä on tapana pikemminkin peitellä kuin esitellä. Paitsi Pohjanmaalla, jossa menestyjä saa olla oma itsensä, oli sitten Vesa Keskinen tai Jorma Lillbacka.

Yhdysvaltalaisen Fortune 500 -listan kärjessä on useita nuoria yrityksiä, joiden perustaja toimii yhä aktiivisena yrittäjänä, sellaisia kuin Michael Dellin Dell.

Talouselämä 500 -listalla saa kulkea pitkälle, ennen kuin osuu hänen kaltaisiinsa. Nuoria yrittäjävetoisia suuryrityksiä on Suomessa harvassa. Suurimpien joukosta löytyy vain Antti Piipon, Henry Sjömanin ja Jorma Vanhasen Elcoteq.

Suomen taloushistoria hyppäsi yrittäjyyden yli. Maatalousyhteiskunnasta tehtiin teollisuusvaltio suurten valtiojohtoisten investointien avulla.

Suomi ei ole onnistunut synnyttämään Ikean Ingvar Kampradin kaltaisia ryysyistä rikkauksiin -tarinoita tai H&M:n Perssoneiden kaltaisia ryysyillä rikkauksiin -tarinoita.

Yrittäjähenki ei ole silti kadonnut. Ehkä on sama, onko kissa yrittäjä vai palkollinen, kunhan se pyydystää hiiriä.

Kolumnin kirjoittaja ei ole yrittäjä, ainoastaan yritteliäs.

[sivun alkuun] [sisällys] [etusivu]