Apu 24/04
Lauri Sihvonen

Mitä nuoret todella tekevät?

Kulosaaren Yhteiskoulun 8 E -luokka teki katugallupin nuorten keskuudessa. Aiheina olivat päivänpolttavat kysymykset nukkumaanmenoajoista sekä alkoholin- ja rahankäytöstä.

Tässä maassa tuntuu olevan liuta ihmisiä, jotka tietävät, mikä nuoria vaivaa ja mitä pitäisi tehdä. Nukkumaanmenoajat ovat riistäytyneet täysin hallinnasta, lapsilla on taskurahaa kuin roskaa ja alkoholi maistuu entistä nuorempana.

Ovatko asiat todella näin huonosti? Kulosaaren Yhteiskoulun 8 E -luokan oppilaat ottivat siitä selvää katugallupin avulla. Pääosin Helsingin keskustassa ja Itäkeskuksessa tehtyyn gallupiin vastasi miltei 400 iältään 12–17-vuotiasta nuorta.

Kyselyä tekemässä olivat mm.14-vuotiaat Petra Matsi ja Jenna Helin. He saivat huomata, että katugallupin teko Helsingin keskustassa on yllättävän haastavaa. Kaikissa katetuissa tiloissa ensimmäinen gallupista kiinnostunut ihminen on vartija, joka tivaa lupaa haastatteluiden tekoon. Ilman kiinteistönomistajan suostumusta on lähdettävä pois.

Kehnon kelin vuoksi ulkona ei liiku vastaajia, joten lopulta päätetään lähteä koululle. Sielläkin tervehtimään syöksyy heti vahtimestari, joka kyselee lupia gallupin tekoon.

Lupa-asia saadaan selvitettyä, koska 8 E -luokan varojenkeruusta tietävät koulussa kaikki. Luokka on lähdössä opintomatkalle Barcelonaan, ja matkaan hankia varoja mm. gallup-projektilla.

”En minä mutta toiset”

Koulun ruokalassa istuu potentiaaleja vastaajia. Leveästi istuvat pojat alkavat välittömästi liioitella vastauksissaan. Kun toinen sanoo käyttävänsä alkoholia ehkä kerran kuukaudessa, vieressä istuva kaveri alkaa nauraa äänekkäästi.

– Toi käyttää joka viikko! Ihan turha selittää!

Seuraavat haastattelut tehdään henkilökohtaisemmin. Petra ja Jenna pääsevät nopeasti vauhtiin, ja jännitys alkaa kaikota.

Hengähdystauon aikana tytöt saavat itse vastata omiin kysymyksiinsä. Miten paljon rahaa kuluu viikossa? Lähes 40 prosentilla vastaajista summa sijoittui 10–20 euron haarukkaan.

– Ehkä noin 10 euroa. Ei mulla ole mitään viikkorahaa, vaan saan rahaa silloin kun tarvitsen, vastaa Petra.

Jennalla on taloudellisesti hiukan paremmat oltavat.

– Jotain 30–50 euroa menee viikossa, jos en osta vaatteita, kertoo Jenna.

– En oikein tiedä... Äidiltä pummaan. Rahaa kuluu ainakin koulun limukoneeseen, Mäkissä syömiseen, Ässä-arpoihin ja pelikoneisiin. Sinne ne kai menevät.

Kuulostaa melkoiselta rahankäytöltä. Opiskeluaikana saattaa joutua vähän kiristelemään nyörejä. Vaikka silloin voi maailma olla jo toinen.

Monet vanhemmat käyttävät ”ei minun nuoruudessani” -perustelua kaikkeen. Täytyy kuitenkin muistaa, että hyvinvointi ei ole kasvanut vain tietyn ikäisten ihmisten keskuudessa.

Vanhempien sopii verrata tulojaan esimerkiksi omien vanhempiensa tuloihin samassa elämänvaiheessa. Vasta silloin voi havaita, miten maailma on yksilötasolla todella muuttunut.

Huoli lapsista?

Kysymys alkoholinkäytöstä nostattaa eniten tunteita gallupiin vastaajien keskuudessa. Aina jostain takaa syöksyy joku, joka tietää vastaajan alkoholinkäytöstä enemmän kuin vastaaja itse.

Petralla ja Jennalla on jyrkkä suhtautuminen alkoholiin. ”En ole kokeillut, enkä aio kokeilla” tulee kuin yhdestä suusta. Ikä vaikuttaa suhtautumiseen: haastatelluista 17-vuotiaista enää vain yksi vastasi samoin.

Gallupin tuloksissa suurin osa vastaajista, 31 prosenttia, kertoi käyttävänsä alkoholia kuukausittain. Muutoin vastaukset jakautuivat prosentuaalisesti seuraavasti: käytän viikoittain 9; olen kokeillut, enkä käytä enää 20; olen aikonut kokeilla 8; en ole kokeillut enkä kokeile 23; en hyväksy alkoholin käyttöä 9.

Alkoholilla on roolinsa suomalaisessa kanssakäymisessä. Alkoholinkäytön rajoitukset ovat vinouttaneet suomalaisten juomatapoja. Silloin kun juodaan, juodaan salaa ja tolkku pois.

Petralla ja Jennalla on sama vastaus myös nukkumaanmenoaikoihin. Kello 23 makuuhuoneen valot sammuvat. Säännöt ovat kuitenkin väljät.

– Me itse määrätään nukkumaanmenoajat, Petra julistaa.

– Vaikka kyllä ne tulee sanomaan, jos kello on jotain yksi ja on vielä valveilla, Jenna huomauttaa.

Paljon puhutuista kotiintuloajoista tytöillä on yhteinen kanta.

– Ei kotiintuloajat kuulu millekään valtiolle!

Kasvatus on vaikea asia. Jaettu vastuu ei ole kenenkään vastuu. Kiristynyt työelämä vaatii vanhemmilta entistä enemmän. Kiristynyt koulumaailma vaatii yhtä lailla opettajilta entistä enemmän. Ja kun lapset ja nuoret eivät kykene vastaamaan omista asioistaan, heitä on helppo käyttää politiikan pelivälineenä.

Mutta Petra ja Jenna ovat tyytyväisiä, kun gallup-lomakkeet ovat vihdoin täyttyneet. Barcelona odottaa.

[sivun alkuun] [sisällys] [etusivu]