Suomen Kuvalehti 18/2004
Tuomo Lappalainen

Pelon aika toi uuden
tähden - Luottomies

Suomalaiset arvostavat yhä enemmän käden taitoa ja huolenpitoa. Palomies on noussut lääkärin veroiseksi sankariksi. Bisnesmiesten, teoriaherrojen ja taiteilijoiden maine lakastuu.

New York, syyskuu 2001. World Trade Centerin tornit ovat romahtaneet, eloonjääneitä etsitään epätoivoisesti. Siellä he ovat, oman henkensä kaupalla. Toiset jäävät raunioihin.

Vantaa, lokakuu 2002. Myyrmannin kauppakeskuksessa räjähtää, kuusi sivullista kuolee ja kymmeniä loukkaantuu. Hälytyksessä ei viivytellä, alle kymmenessä minuutissa he ehtivät paikalle. Moni saa ensiavun juuri heiltä.

Viimeksi, vähän ennen New Yorkin terrori-iskuja, Suomen Kuvalehden teettämän Ammattien arvostus -tutkimuksen kärki oli yksitoikkoinen kuin Kekkosen ajan presidentinvaali: lääkäri, lääkäri, lääkäri, lääkäri, lääkäri. Kaukana takana tuli palomies sijalla 51, samalla kuin geologi ja puheopettaja.

Kolme vuotta on nyt kulunut, ja palomies on päässyt ihan uuteen seuraan. Yhtäkkiä se on Suomen viidenneksi arvostetuin ammatti. Ei vielä aivan yhtä hohdokas kuin kirurgin tai erikoislääkärin työ, mutta jo melkein kaikkien muiden edellä. Taakse jää liuta valkotakkejakin silmälääkäristä neurologiin ja hammaslääkäristä psykiatriin.

»Ehkä palomiehessä on jotain samaa kuin lääkärissä, vaikka se on ammattina ihan erityyppinen. Molemmat yhdistetään katastrofeihin ja auttamiseen ja taitoon», valtiotieteiden tohtori Keijo Rahkonen vertaa. Hän johtaa Helsingin yliopistossa yhteiskuntapolitiikan laitosta.

Katastrofeja on, valitettavasti, riittänyt viime vuosina. Ja samalla palomiehillä tilaisuuksia näyttää osaamistaan.

Pelkkä kirjaviisaus ei tuo enää Suomessakaan mainetta ja kunniaa, niin kuin vielä muutamia kymmeniä vuosia sitten. Rahkonen on tutkinut työn tulevaisuutta, ja hän löytää ammattien arvostuksessa tapahtuneista muutoksista selvän trendin.

»Nyt arvostetaan moderneja ammatteja, joissa käsityötaito yhdistyy uusimpaan teknologiaan ja joissa tehdään kiistatta hyvää työtä. Sekä lääkäri, palomies että lentokapteeni ovat kaikki tavallaan vastuussa ihmishengistä.»

Toisten kohdalla arvostus näkyy tilipussissa, toisten kohdalla ei. »Tässäkin tulee hyvin esiin, että ei ole sellaista asiaa kuin oikeudenmukainen palkka», Rahkonen huomauttaa.

Hoitoala kerää sympatiat

SK tutkitutti Taloustutkimuksen ammattien arvostusta tänä keväänä jo neljättä kertaa. Aiemmat kolme selvitystä tehtiin viiden vuoden välein 1991, 1996 ja 2001. Nyt tahtia tiivistettiin uusimalla kysely, kun edellisestä oli vasta kolme vuotta.

Viimeksi ihmisten mielipiteitä udeltiin aikana, jolloin pitkä nousukausi oli juuri taittunut ja talousennusteita korjailtiin kiireesti alaspäin. Nyt talous on taas elpymässä, mutta it-huuman jälkeiset laihat vuodet ovat vielä tuoreessa muistissa. Työttömiä on yhä melkein 300 000, ja työpaikkoja siirtyy koko ajan maihin, joissa palkat ovat murto-osa siitä mitä Suomessa. Samaan aikaan väestö ikääntyy, ja monilla aloilla varaudutaan kovaa vauhtia työvoimapulaan.

Talousoppineiden viesti on jo pitkään ollut, että hyvinvointivaltio on tiensä päässä, ja Suomi menestyy vain jos yrittämisestä tehdään kannattavaa. Sanoma ei kuitenkaan näytä menevän perille. Julkisella sektorilla yhteiseksi hyväksi tehtävää työtä arvostetaan uuden tutkimuksen mukaan päinvastoin aina vain enemmän.

Useimmat hoitoalan tehtävät sijoittuvat nyt ylemmäs kuin aiemmissa tutkimuksissa. Perhepäivähoitaja on noussut runsaassa kymmenessä vuodessa 263. sijalta 69:ksi, sosiaalityöntekijä 200. sijalta 42:ksi ja lastenhoitaja 149. sijalta 21:ksi. Kätilö ja sairaanhoitaja mahtuvat jo kymmenen arvostetuimman ammatin listalle.

»Suomalaiset haluavat pitää kiinni hyvinvointivaltiosta. Voi olla, että heidän vastauksiinsa sisältyy myös terveisiä päättäjille. Ihmisille on syntynyt kuva, että julkisen sektorin naisvaltaisilla aloilla tehdään pienellä palkalla rankkaa työtä, ja niille tarvittaisiin nopeasti lisää resursseja», Rahkonen pohtii.

Opettajan työn arvostus laski hieman 1990-luvun lopulla mutta on taas kääntynyt lievään nousuun. Sen sijaan yliopistoammattien sädekehä himmenee. Professori oli vielä viimeksi kymmenes muttei yllä enää edes 30 ensimmäisen joukkoon. Dosentti on pudonnut vielä jyrkemmin, 47. sijalta sadan huonommalle puolelle.

»Ennen professorit olivat pieni näkyvä eliitti, kun heitä oli vain Helsingissä ja Turussa. Nyt meillä on yliopistoja ympäri Suomen, ja professoreita on joka puolella. Dosentit ovat kokeneet vielä pahemman inflaation. Monille on ehkä jäänyt julkisuudesta mieleen vain päivystävä dosentti», Rahkonen epäilee.

Hallintovirkojen hohto himmenee

Muutkin perinteiset instituutiot ovat menettäneet hohtoaan. Sekä valtionhallinnossa, kirkossa että oikeuslaitoksessa tehtävän työn arvostus laskee tasaisesti.

Ero on huima, kun rinnalle otetaan vuosi 1966, jolloin Urho Rauhala julkaisi laajan tutkimuksen Suomalaisen yhteiskunnan sosiaalinen kerrostuneisuus. Tuolloin kymmenen ensimmäisen listalta löytyivät piispa, suurlähettiläs ja maaherra. Enää yksikään niistä ei mahdu edes 50 arvostetuimman ammatin joukkoon. Maaherran edellä on yli sata ammattia.

Oikeuslaitoksen arvostus ei ole laskenut yhtä jyrkästi, mutta senkään korkeimpiin virkoihin ei liity samanlaista sädekehää kuin ennen. Neljä vuosikymmentä sitten oikeuslaitoksen presidentit tekivät suomalaisten mielestä jopa lääkäreitä arvokkaampaa työtä. Jo 1990-luvulla ihmisistä oli kuitenkin tärkeämpää osata käyttää kirurgin veistä kuin lakikirjaa.

»Pappisvirkojen arvostuksen lasku on sikäli outoa, että kirkko ei ole edes erityisemmin ryvettynyt viime aikoina. Ilmeisesti maallistuminen vain etenee pikkuhiljaa», Rahkonen tulkitsee.

Myöskään upseerin ammattia ei kauheasti arvosteta, vaikka kansalaisten turvallisuudesta huolehtiminen on yleisesti ottaen suomalaisten mielestä entistä arvokkaampaa työtä. Kenraali löytyy nyt sijalta 75, samalta kuin vanginvartija, ja kaukaa poliisin takaa.

Rahkonen arvelee tämän johtuvan siitä, että ihmiset pelkäävät enemmän terrorismin kaltaisia uusia uhkia kuin sotaa. »Sotilaita kohtaan tunnetaan historiallista kunnioitusta, mutta poliisin työtä pidetään nyky-yhteiskunnassa tärkeämpänä.»

Poliitikkojen arvostus laskee yhä. Ministeri yltää enää hädin tuskin 150. sijan yläpuolelle, kansanedustaja on pudonnut 266:ksi, ja puoluesihteeri häviää jo sekatyöntekijälle ja varastomiehelle. Eduskunnan valiokuntaneuvokset sentään tekevät suomalaisten mielestä osapuilleen yhtä hienoa työtä kuin siivoojat ja parturit.

Myöskään ammatillista edunvalvontaa ei pidetä kovin kunniallisena ammattina. Ensimmäistä kertaa tutkimuksessa mukana ollut ay-toimitsija jäi 322. sijalle, paljon alemmas kuin valtaosa palkansaajajärjestöjen jäsenistöstä.

Insinööreistä tuli kuolevaisia

Talouden suhdanteet eivät juuri vaikuta bisnesammattien arvostukseen. Suunta on koko ajan sama, oli sitten lama tai nousukausi: aina vain alaspäin. Arvostetuin puhtaasti yksityisen puolen ammatti, yrittäjä, löytyy vasta 36. sijalta.

Suuren yleisön silmissä rahamaailman nuoret leijonat ovat pikemminkin kunnon väen jaloissa pyöriviä kulkukissoja. Pörssimeklari jäi jo viimeksi 300. sijan huonommalle puolelle, ja nyt sille tekevät seuraa myös markkina-analyytikko, yrityskonsultti ja controller. Sijoitusneuvoja putosi yli 160 sijaa ja oli tällä kertaa koko tutkimuksen nopein laskija.

It-alankin arvostus on laskenut vuosituhannen vaihteen teknohuuman jälkeen. Erilaiset tietojenkäsittelyammatit sijoittuvat nyt lähes järjestään huonommin kuin aiemmilla kerroilla. Jopa perusinsinöörit ovat saaneet huomata, että kunnia on katoavaista.

»Bisnes- ja it-alan ammatit saattavat jäädä ihmisten silmissä vähän abstrakteiksi. Jollekin Linus Torvaldsille on vaikea antaa sellaista titteliä, joka kertoisi selvästi, mitä hän tekee. Controllerin tapaiset englanninkieliset nimikkeet aiheuttavat vain sekaannusta», Rahkonen selittää.

Pomotittelien arvostus kärsii Rahkosen mukaan viime aikojen irtisanomisista ja miljardiseikkailuista. »Jos johtajia tutkittaisiin omilla nimillään, Jorma Ollilan tapaiset tähdet nousisivat luultavasti hyvinkin korkealle. Yleisellä tasolla korostuu kuitenkin se, että on niin monenlaisia johtajia, sellaisiakin jotka ovat ajaneet ison firman konkurssin partaalle.»

Yksi talouden ala on sentään pitänyt pintansa ja jopa kohentanut mainettaan. Maa- ja metsätalousammatit ovat nyt selvästi paremmassa huudossa kuin ennen EU-aikaa. Maanviljelijä on noussut 1990-luvun alusta melkein sata sijaa ja lähes yhtä arvostettu metsuri vielä enemmän.

»Maataloudessa on tapahtunut viime vuosikymmeninä niin iso muutos, että sitä voi jo sanoa kokonaan uudeksi ammatiksi. Vielä 1970-luvulla maatalous oli monien mielestä yhtä kuin ainaiset tukiaiset. Nyt se on kunniallinen ja hyödyllinen ala, johon liittyy puhtaan ruuan kaltaisia mielleyhtymiä. Jäljelle jääneet viljelijät ovat enemmänkin sankareita, jotka ovat selvinneet jopa EU-saneerauksesta», Rahkonen analysoi.

Pankinjohtajienkin arvostus on pikkuhiljaa palautunut laman tuoman romahduksen jälkeen.

Käden taidot kunniaan

Ammattien kohdallakin pätee kysynnän ja tarjonnan laki: mitä harvinaisempi jokin taito on, sitä enemmän sitä arvostetaan.

Kun kansan sivistystaso oli matalampi, oppineita katsottiin paljon jyrkemmin yläviistoon. Nyt kun joka toisesta tulee ylioppilas ja entistä useammalla on peukalo keskellä kämmentä, käden taidot ovat yhtäkkiä nousseet arvoon arvaamattomaan.

Kymmenestä nopeimmasta nousijasta suurin osa on erilaisia sinikaulusammatteja. Nuohooja, mekaanikko, rakennusmies ja lukkoseppä ovat kaikki yli sata sijaa ylempänä kuin edellisessä mittauksessa. Kirvesmies ja puuseppä päihittävät mm. everstin ja arkkipiispan. Kokin nousu muotiammatiksi on vetänyt myös leipurien ja keittäjien arvostusta ylöspäin.

»Kunnon ammattimiehet ovat käyneet niin vähiin, että heitä aletaan jo kaivata. Ministerit eivät ole turhaan tolkuttaneet, ettei kaikkien suinkaan tarvitse pyrkiä yliopistoon. Tämä viesti on selvästi mennyt perille», Rahkonen miettii.

Moniin perinteisiin työläisammatteihin ei sen sijaan liity edelleenkään minkäänlaista eksotiikkaa. Lihanleikkaaja, levyseppä ja paperikoneenhoitaja voivat vain haaveilla olevansa joskus yhtä arvostettuja kuin toverinsa rakennuksilla.

Ainakin paperityöläisistä on suurella yleisöllä niin stereotyyppinen kuva, että imagon kirkastus saattaa Rahkosen mukaan jäädäkin haaveeksi. Saabilla ajava, rivitalossa asuva hyväpalkkainen työläisaristokratian edustaja ei juuri herätä sympatiaa.

Turhat ja inhotut

Listan hänniltä löytyvät samat tutut ammatit kuin ennenkin. Ovelta ovelle -myyjä on ollut viimeisenä kaikissa aikaisemmissakin SK:n tutkimuksissa. Myös kaksi seuraavaa, bingoemäntä ja puhelinmyyjä, ovat samat kuin viimeksi. Nyt ne ovat vain vaihtaneet keskenään paikkaa.

Keijo Rahkonen jakaa suomalaisten vähiten arvostamat ammatit kolmeen ryhmään. Osa on tv-lupatarkastajan, pysäköinninvalvojan ja EU-tarkastajan kaltaisia inhon kohteita, jotka tulevat aina pyytämättä ja yllättäen. Toiset, kuten lähetti ja baariapulainen, ovat olematonta koulutusta edellyttäviä lattiatason ammatteja, joissa ei palkallakaan paljon juhlita. Mannekiini, tanssija ja kosmetologi taas leimataan turhuuden edustajiksi.

»Se on minusta aika moralistista. Aikakaus- ja iltapäivälehtiä myydään joka päivä valokuvamalleilla, mutta silti ihmisten kuuluu mielestään ajatella, että mannekiinin ammatti on turhanaikainen.»

Myös kulttuurista on suomalaisten mielestä hyvää vauhtia tulossa turhaa ylellisyyttä. Puolet uuden tutkimuksen kymmenestä nopeimmasta laskijasta oli erilaisia kulttuuriammatteja. Varsinkin muusikoiden arvostus on suorastaan romahtanut, mutta paljon paremmin ei mene näyttelijöilläkään. Elokuvaohjaaja on pudonnut melkein sata sijaa, vaikka suomalaisella elokuvalla muuten menee paremmin kuin aikoihin.

»Ilmeisesti ihmiset ajattelevat, että korkeakulttuurikin on pohjimmiltaan viihdettä», Rahkonen miettii.

»Joku kapellimestari voi olla omalla alallaan vaikka kuinka suuri sankari, mutta orkesterinjohtajasta ei ole paljon apua, jos ihminen sairastuu.»

Kirjoittaja oli vielä vuonna 1991 tutkimuksen 139. arvostetuimmassa ammatissa mutta on nyt pudonnut jaetulle 266. sijalle, yhtä alas kuin kansanedustajat.

Nopeimmat nousijat

1. Nuohooja +140 sijaa
2. Sosiologi +136
3. Perhepäivähoitaja +125
4. Mekaanikko +123
5. Metsuri +116
6. Rakennusmies +112
7. Lukkoseppä +108
8. Kotiavustaja +101
9. Maatalouslomittaja +97
10. Kirvesmies +94
11. Pankkitoimihenkilö +94

Nopeimmat laskijat

1. Sijoitusneuvoja –161 sijaa
2. Ohjelmoija –153
3. Muusikko –149
4. Amanuenssi –148
5. Kuoronjohtaja –146
6. Pianisti –143
7. Atk-operaattori –119
8. Projektipäällikkö –119
9. Näyttelijä –116
10. Säveltäjä –115

Kärjen nopeimmat nousijat (50:n kärki)

1. Sosiaalityöntekijä +89 sijaa
2. Lastenhoitaja +68
3. Palomies +46
4. Lakimies +45
5. Lastentarhanopettaja +29

Kärjen nopeimmat laskijat (50:n kärki)

1. Oikeuskansleri –26 sijaa
2. Arkkitehti –25
3. Professori –23
4. Yliopistonrehtori –17
5. Psykiatri –14

Naiset arvostavat enemmän kuin miehet

Psykologi
Poliisi
Pastori
Pakolaisohjaaja
Kuvataiteilija

Miehet arvostavat enemmän kuin naiset

Kenraali
Metsuri
Muurari
Mekaanikko
Turkistarhuri

Iäkkäät arvostavat enemmän kuin muut

Professori
Tilintarkastaja
Insinööri
Agronomi
Kansanedustaja

Nuoret arvostavat enemmän kuin muut

Palomies
Tutkija
Radiotoimittaja
Elokuvaohjaaja
Yrityskonsultti

Näin tutkimus tehtiin

Taloustutkimus postitti tutkimuslomakkeen maaliskuussa 2 000 suomalaiselle, joista vajaat 800 eli noin 40 prosenttia palautti sen asianmukaisesti täytettynä. Vastaajat olivat 15–64-vuotiaita, ja heidät oli valittu Väestörekisterikeskuksen tietojärjestelmästä satunnaisotannalla siten, että he muodostavat ikänsä, asuinpaikkansa ja sukupuolijakautumansa puolesta hyvin kansaa edustavan otoksen. Jokainen ammatti piti pisteyttää asteikolla, jossa yhdeksän oli paras ja yksi huonoin arvosana. Vastaajille esitettyyn 380 ammatin luetteloon tehtiin jonkin verran muutoksia, mutta pääosin lista on sama kuin ennenkin.

[sivun alkuun] [sisällys] [etusivu]