Kotilääkäri 9/2002 Pauliina Susi

Terveystieto tulee kouluun

Lukujärjestykseen tehdään tilaa uudelle oppiaineelle: terveystiedolle. Opetus alkaa tänä syksynä joissakin kouluissa. Enää ei heristellä sormea, nuorille opetetaan vastuuta omasta ja muiden terveydestä.

Suomalaisten terveys on kohentunut viime vuosina, mutta terveyssivistys ei silti ole riittävän hyvällä tasolla.

- Aika on kypsä terveystiedolle, sanoo Turun Normaalikoulun liikunnan ja terveystiedon opettaja Pertti Helin, joka oli Liikunnanopettajien liiton puheenjohtajana tekemässä ensimmäistä aloitetta terveystiedon opetuksen laajentamisesta viisi vuotta sitten.

- Ihmiset eivät tunne tarpeeksi kehonsa rakennetta tai toimintaa - eläimistäkin tiedetään enemmän kuin ihmisestä itsestään! Kun ihminen ei tunnista kehonsa viestejä, hän ei ymmärrä omaa parastaan. Varsinkin nuorten terveydentilan kehitykseen liittyy monia uhkakuvia. Media on tehnyt hyvää työtä terveystiedon levittämisessä suurelle yleisölle, mutta se ei vielä riitä, monen perustiedot ovat puutteelliset.

Opetushallituksen ylitarkastajan Heidi Peltosen vetämässä työryhmässä valmistellaan terveystiedon opetuksen kansallisia perusteita. Työryhmään kuuluu kaikkien terveystiedon opetukseen kelpoisten opettajaryhmien ja kouluasteiden, yliopiston, terveyden edistämisen ammattilaisten ja kustantajien edustajia.

Terveystiedon tehtävänä on opetussuunnitelman mukaan edistää oppilaiden terveyttä, hyvinvointia ja turvallisuutta tukevaa osaamista. Heidi Peltonen kertoo, että terveystiedon opetuksessa terveyttä käsitellään paitsi fyysisenä, myös psyykkisenä ja sosiaalisena asiana. Oppilaita kannustetaan ottamaan vastuuta sekä omasta että muiden terveydestä. Tavoitteena on myös oppia ymmärtämään oman toiminnan merkitys yhteisön hyvinvoinnille ja turvallisuudelle.

- Terveysasioita on tietenkin opetettu tähänkin asti. Joissakin kouluissa loistavasti, joissakin tyydyttävästi, joissakin vasemmalla kädellä. Nyt monet opettajat ovat kertoneet tyytyväisyydestään, kun he saavat terveysasioiden käsittelylle oman määritellyn tilansa, tunnit lukujärjestykseen, Peltonen sanoo.

Hän painottaa, että terveystiedon opetus on eri asia kuin kouluterveydenhoitajan antama henkilökohtainen terveysneuvonta. Näitä tasoja ei pidä sekoittaa.

- Toivoisin, että terveystieto ymmärrettäisiin osana yleissivistystä, ja sitä kehitettäisiin samaa tahtia muiden oppiaineiden rinnalla. Opettajille toivon innostusta ja iloa opetukseen, Heidi Peltonen sanoo.

Ei sormen heristelyä tai moralisointia. Terveystieto käsittelee hyvin intiimejä aihepiirejä: nuoren kasvua mieheksi tai naiseksi, päihteiden käyttöä, perheiden arkielämää. Sen aihepiiri tulee lähelle lapsen, nuoren ja aikuisen omaa elämää, ja juuri siinä on sen vahvuus - ja uhkakuva. Paljon voidaan saavuttaa, jos asioita käsitellään juuri oikealla tavalla, lapsia ja nuoria kunnioittaen, vastavuoroisen vuoropuhelun saavuttaen.

Ja toisaalta: paljon voi mennä pieleen, jos homma hoidetaan innottomasti, vanhan sormeaheristävän terveysvalistuksen keinoin. Miksi koululainen uskoisi, että viina on vaarallista ja ateriat pitää valmistaa ravintoympyrän mukaisesti, jos hänen lähipiirinsä ihmiset elävät vähän niin ja näin ja vaikuttavat kuitenkin ihan hyväkuntoisilta? Voiko nuori kunnioittaa opettajaa, joka puhuu tupakasta ja syövästä ja sauhuttelee itse välituntisin koulun nurkan takana?

Osalle opettajista varsinkin sukupuoliasioista puhuminen on edelleen vaikeaa, ja ammatillista otetta on hankala löytää. Entä mitä tehdä, kun murrosikänsä myrskyissä vellova yläasteikäinen kuittaa: terveystieto - ei voi vähempää kiinnostaa!

- Hyvä terveystiedon opetus ei moralisoi vaan antaa välineitä pohtia kriittisesti terveyteen ja sairauteen liittyviä arvoja ja arvostuksia. Oppiaineen omakohtaisuus tekee siitä vaikean ja menetelmällisesti haastavan opetettavan, mutta konkreettisesti arkeen ja hyvinvointiin liittyvät mahdollisuudet saavat terveystiedon aivan varmasti kiinnostamaan myös lapsia ja nuoria. Alaluokilla terveystiedon opetuksessa arkiset havainnot ja oppilaiden kysymykset ovat mainio lähtökohta vetää terveystieto mukaan kaikkeen opetukseen, Heidi Peltonen sanoo.

"Kentältä", koulumaailmasta, opettajat ovat ahkerasti kyselleet tulevien opetussuunnitelmien suuntaviivoja ja antaneet niistä kriittistäkin palautetta. Kommentteja kuunnellaan, ja opetussuunnitelmien perusteiden muokkaus jatkuu edelleen.

Se, että terveystiedon opettajat tulevat eri alojen opettajista, on Heidi Peltosen mielestä rikkautta. Monialaisessa yhteistyössä on voimaa. Peltonen kannustaakin koulujen omien opetussuunnitelmien laatijoita pohtimaan yhdessä terveystiedon opetusta. Tärkeintä on kuitenkin se, että terveystietoa opettava on aidosti kiinnostunut oppiaineestaan.

Opettajalta vaaditaan asiantuntemusta ja vuorovaikutustaitoja. Opettajan innostusta, opetustaitoja mutta etenkin terveystiedon alan asiantuntemusta korostaa myös Espoon Matinkylän koulun biologian ja maantiedon lehtori Mervi Skyttä. Hän on Biologian ja maantieteen opettajien liiton puheenjohtaja ja edusti näitä aineita Opetushallituksen työryhmässä.

- Sivuaineopettajuus ei riitä jatkossa lukion terveystiedon opettajan pätevyydeksi. Tarvittaisiin terveystietoa pääaineenaan opiskelleita opettajia, Skyttä sanoo. Tällä hetkellä terveystietoa voi opiskella 35 opintoviikkoa Jyväskylän yliopistossa.

- Perusopetuksessa, etenkin 1.-6. luokilla, terveystiedon ja biologian opetus kulkevat luontevasti käsi kädessä. Fysiikan ja kemian oppiaineisiin yhdistettynä terveystiedossa taas voidaan käsitellä esimerkiksi turvallisuuteen liittyviä aiheita kuten liikenneturvallisuutta, kodin vaarallisia aineita, lääkkeitä, alkoholia, tupakkaa ja huumeita. Näin voidaan korostaa uudella tavalla näiden aineiden myrkyllisyyttä.

Mervi Skyttä painottaa, että kaikkia päihteitä, laillisia ja laittomia, ei opetuksessa tulisi niputtaa yhteen. Opettajan on saatava koululaiset ymmärtämään näiden aineiden erot: alhoholi ja tupakka ovat kuitenkin yhteiskuntamme sallimia aineita, vaikkakin vankoin perustein niiden myynti ja välitys alaikäisille onkin kielletty. Tärkeintä onkin saada nuoret miettimään, miksi ihmeessä edes pitäisi saada pää sekaisin.

- Terveystiedon tunneilla käsitellään myös psyykkistä hyvinvointia aivan uudella tavalla. Terveydestä annetaan entistä monipuolisempi kuva. Mutta kyllä me opettajat tarvitsemme tähän vielä paljon lisäkoulutusta!

Mervi Skyttä näkee yhtenä uhkana "harrastelijapsykologisoinnin", jolla hyvääkin tarkoittava opettaja voi saada paljon pahaa aikaan. Yksi hankala terveyskasvatuksen aihealue on seksikasvatus.

- Nuorilla on oltava perustiedot ajoissa, mutta kaikkea ei pitäisi kaataa niskaan kerralla. Tytöt ja pojat kypsyvät niin kovin eri tahtia, ja samalla luokalla saattaa olla sekä murrosiän jo ohittaneita nuoria naisia että pikkupoikia, joilla ei ole vielä mitään pöksyissä ja ajatuksetkin enemmän jalkapallossa kuin tytöissä. Kaikkien omaa kypsymistahtia olisi kunnioitettava, ja tietoa tulisi olla saatavilla pikku hiljaa, kun nuoret sitä tarvitsevat.

Eväitä elämään terveystieto varmasti koululaisille tarjoaa, kunnon eväspaketin omassa elämässä selviämiselle.

- Jos terveystieto osaltaan auttaa nuoria löytämään oman paikkansa maailmassa, niin hyvä! Mervi Skyttä uskoo.