Terveyssanomat Kalervo Koivisto

Huumetutkija Mikko Salasuo:

Huumeiden ehkäisyssä pelottelun sijaan keskustelua

Terveyden edistämisen keskuksen suunnittelijana toimiva, YTM, Mikko Salasuo toteaa, että viimeisen vuosikymmenen aikana on laajemmin yleistynyt huumeiden viihdekäyttö, jonka huumetutkija jakaa kolmeen ulottuvuuteen; juhliminen, tajunnanlaajennus ja tapakäyttö. Huumeiden ehkäisyssä Salasuo uskoo pelottelun sijaan ajatukseen virittävästä valistuksesta, jonka tarkoituksena on luoda keskusteleva ja ajatteleva nuori.

Huumeiden käyttäjiä ei voi eriyttää tiettyyn ihmisryhmään, vaan se koskettaa kaikkia sosiaali- ja talousluokkia, toteaa huumetutkija Mikko Salasuo Terveyden edistämisen keskuksesta. Hän valmistelee väitöskirjaansa Alkoholitutkimus -säätiön apurahan turvin toisesta, 90 -luvun alkupuolella alkaneesta, huumeaallosta Suomessa. Huumetutkimuksesta Salasuo kiinnostui tehdessään gradunsa aiheesta kannabiksen käyttö 1960 -luvulla. Tuohon aikaan ajoittui huumeiden käytön ensimmäinen aalto. Väitöstutkimuksessaan Salasuo etsii todellista näkökulmaa muutoksiin.

Huumeiden käytön monimuotoistuminen

Suomalainen huumekulttuuri alkoi 1960 -luvulla kannabiksen käytöllä ja laajentui 1980 -luvulla amfetamiinin ja heroiinin jonkinasteiseen ongelmakäyttöön. 1990 -luvulla Salasuo kertoo syntyneen uusia alakulttuureja erityisesti juhlimiskulttuurin kautta. Kannabiskulttuurin oheen kehittyi uusia huumeiden käyttömuotoja, kuten ekstaasin käyttö tanssimisen energialähteenä. Kun samaan aikaan huumeiden yleinen käyttö Suomessa kasvoi huumekenttä pirstaloitui uudenlaisten käyttökulttuurien ja -muotojen seurauksena.

Salasuo näkee huumeiden käytön lisääntymisen huumekulttuurisena prosessina. Huumeiden käytön uusien trendien ja toisaalta yksilöiden erilaisten käyttötapojen myötä moninaistuminen laajeni edelleen. Käyttäjät voivat muuttaa käyttötapojaan ja siirtyä ryhmästä toiseen ja osa voi lopettaa käytön kokonaan.

Syrjäytymiskehityksen seurausta riippuvuus ja ongelmakäyttö
Huumetutkija jakaa huumeiden käytön kolmeen erilaiseen kategoriaan; kokeiluun, viihdekäyttöön ja ongelmakäyttöön. Suomessa on kaikista huumeiden käyttäjistä 80 prosenttia kokeilijoita, jotka myös lopettavat käytön pelkästään kokeiluunsa. Osa kokeilijoista siirtyy yleisempään viihdekäyttöön ja harvoissa tapauksissa suoraan ongelmakäyttäjäksi vaarallisiin huumeisiin. Myös viihdekäytön kautta joutuvat jotkut ongelmakäyttäjiksi.

Huumeiden ongelmakäyttäjään liittyy EMCDDA:n (Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskus) mukaan vakavia sosiaalisia, psyykkisiä ja fyysisiä ongelmia ja voimakas fyysinen riippuvuus aineesta. Onko kaikki muu huumeisiin liittyvä käyttö sitten viihdekäyttöä? Täysin selkeää rajaa on Salasuon mielestä vaikea määrittää.

- Käyttäjät määrittävät riippuvuutensa laajasti. Kerran viikossa kannabista käyttävä voi määrittää itsensä riippuvaiseksi tai toinen vasta käyttäessään ainetta kaksi kertaa päivässä.

Kun halutaan määrittää huumeista aiheutuvaa riippuvuutta ja sen aiheuttamaa ongelmakäyttöä pitää Salasuo oleellisena fyysistä riippuvuutta, joka vaatii aineen jatkuvaa saantia. Eurooppalaisissa tutkimuksissa on arvioitu, että noin viisi prosenttia huumeiden kokeilijoista tai käyttäjistä ajautuu ongelmiin. Erään ruotsalaisen tutkimuksen pelkistetyn teorian mukaan on kaksi tapaa rekrytoitua huumeiden ongelmakäyttäjäksi.

- Ensimmäinen malli on syrjäytymismalli ja toinen on nuorten alakulttuurimalli. Syrjäytymismallissa ongelmakäyttöön ajautuu henkilö, jolla on elämässä monia muitakin ongelmia. Hänellä huumeiden käyttö on osa tiettyä ongelmavyyhtiä. Itse huumeiden käyttö ei ole syy syrjäytymiseen, vaan se saattaa liittyä rikolliseen elämäntapaan, ystävien tekemisiin tai huonoihin perhesuhteisiin. Nuorisokulttuurimalli puolestaan viittaa nuorisokulttuurissa tapahtuviin muutoksiin, esimerkiksi trendeihin, jotka kuuluvat ajan henkeen varsinkin nykyaikana haettaessa äärimmäisiä elämyksiä. Toivotun ja ei toivotun raja on nuorison moraalissa jollakin tavalla hämärtynyt verrattaessa vanhempiin sukupolviin, toteaa Salasuo.

Huumeiden viihdekäytön ulottuvuuksia

Viimeisen vuosikymmenen aikana on laajimmin yleistynyt huumeiden viihdekäyttö. Kannabiskulttuuri oli ensimmäinen modernin yhteiskunnan viihdekäytön muoto. Nykyisen viihdekäytön huumetutkija jakaa kolmeen erilaiseen ulottuvuuteen, joita ovat juhliminen, tajunnanlaajennus ja tapakäyttö.
Viihdekäytössä juhliminen on tekno- ja ravekulttuuria, joka on laajentunut nykyajan populäärikulttuuriksi. Esimerkiksi tavallisissakin diskoissa soi korvia huumaava teknomusiikki.

- Euroopan mittakaavassa jo 90 -luvun alussa puhuttiin kahdesta miljoonasta ekstaasin käyttäjästä ja uskon, että siitä käyttäjien määrä on moninkertaistunut. Esimerkiksi yksinomaan Britanniassa miljoonat ihmiset käyttävät ekstaasia. Myös Saksa, Hollanti, Itävalta, Sveitsi, Ranska ja Etelä-Euroopan maat edustavat alueita, joissa miljoonat nuoret käyttävät ekstaasia viikonloppuisin juhlimiseen. Uuteen juhlimiskulttuuriin ei liity alkoholin käyttö millään tavalla, joten se poikkeaa täysin entisestä juhlimistavasta.

Ekstaasin pitkäaikaisen käytön aiheuttamista haittavaikutuksista ei ole olemassa pitkän aikavälin seurantatutkimuksia. Asiantuntijoiden mukaan se pitempään käytettynä saattaa vaikuttaa ihmisen kognitiivisiin toimintoihin, jolloin muisti heikkenee ja aivosoluja saattaa tuhoutua jopa enemmän kuin tiedetään.
Tajunnanlaajennus on Salasuon mukaan ilmiö, joka tunnetaan jo 1960 -luvulta. Sen ulottuvuuksia ovat psykedeeli- ja juhlimiskulttuurit sekä ns. new age -ajattelu, joka on huomattavan voimakasta muun muassa Britanniassa. Siellä on syntynyt yhteisöjä, joissa tuhansia ihmisiä asuu asuntovaunuissa eläen new age -kulttuurissa, missä poltetaan pilveä ja käytetään LSD:tä.
Huumeiden tapakäyttö on tavanomaista pilven polttamista, osa henkilön elämäntapaa, joka ei yleensä johda muiden huumeiden kokeiluihin tai käyttöön eikä päihdeongelmiin.

Nuorten moraaliarvot ja tekemiset ristiriidassa

Huumeiden viihdekäytössä näkyy Salasuon mukaan tämän ajan sirpaleinen yhteiskunta, jossa nuoret eivät kykene eivätkä halua muodostaa selkeätä identiteettiä ja he poukkoilevat roolista toiseen sukkuloiden eri ala- ja nuorisokulttuurien välillä. Nuori aikuinen voi samanaikaisesti olla hyvässä toimessa, toimia urheiluseurassa tai olla mukana muussakin rakentavassa toiminnassa ja käyttää silti huumeita.

- Nuori voi samanaikaisesti olla esimerkiksi luokanopettaja ja käyttää huumeita ilman, että se aiheuttaa hänelle mitään moraalista ristiriitaa. Nuori voi siirtyä paikasta ja jopa moraaliarvoista ja tekemisestä toiseen valtavan helposti. Tämä on osaksi markkinatalouden tuotosta, koko ajan tarjotaan erilaisia elämyksiä ja kokemuksia.

Huumeiden viihdekäyttö ei levinnyt 1980- ja 90 -lukujen vaihteessa suomalaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan samassa määrin kuin muihin länsimaihin. Erityisesti Britanniassa yhteiskunnalliset luokkaerot vauhdittivat viihdekäyttöä. Juhlimis-, huvi- ja ravekulttuuri syntyi keskiluokkaisten nuorten tyhjiöön. He eivät olleet huippuja koulussa, eivätkä firmojen haluamia huippuosaajia. He eivät olleet myöskään työväenluokkaa, joten heidät ikään kuin unohdettiin yhteiskunnasta. Tämän johdosta he alkoivat etsiä omaa tilaa, omaa luokkaa juhlimiskulttuurin kautta.

Pelottelun sijaan järkevää keskustelua

Huumeiden viihdekäyttö liittyy kansainvälisiin trendeihin ja sitä on yleisellä tasolla vaikeata ehkäistä. Salasuo uskoo huumeiden ennaltaehkäisyssä pelottelun sijaan ajatukseen virittävästä valistuksesta, jonka tarkoituksena on luoda keskusteleva ja ajatteleva nuori.

- Koti ehkäisee parhaiten. Merkitseviä ovat vanhempien ja lasten keskusteluvälit, yhteydet koulussa ja koulumenestyminen. Kannatan virittävän ja ajattelevan huumekeskustelun luomista kansallisella tasolla sekä myös nuoren ja vanhempien välillä. Huumeiden ehkäiseminen pelottelun keinoilla ei onnistu, se ei mene nuoriin perille. Nuoret eivät usko sellaiseen ehkäisyyn, joka ei kohtaa heidän omaa elämäänsä. Huumeiden monimuotoistumisen ehkäisy on vielä vaikeampaa, koska sen määrittää nuorisokulttuuri.

Huumeiden käytön haittojen vähentämistä Salasuo pitää oikean suuntaisena, kun sitä samalla mietitään laajemmalla tasolla. Esimerkiksi kouluissa lähtökohdaksi otetaan riskien ja elämänhallinta. Kun nuori harkitsee huumeiden käyttöä tai on jo kokeillut on ehkäisevätyö vaikeaa.

Terveyden edistämisen keskuksen huumekampanjassa on käytetty huumausaineisiin, eikä käyttäjään henkilönä kohdistuvia, huumevaroituksia. Esimerkiksi "jos käytät niin kuolet" -varoituksen sijaan realistinen muistutus "ekstaasi ja psyykelääke on yhtä kuin kuolema". Jos yhteisö käyttää huumeita, niin ehkäisy ei saa olla pelottelua tai rangaistusta, vaan jokin rakentavampi tapa.

Onko huumevalistus 12-15-vuotiaalle huumeiden mainostamista?

Huumeiden viihdekäyttäjät, jotka ovat 18-25-vuotiaita kykenevät itsenäiseen keskusteluun, mutta entä perusopetuksen yläluokkalaiset? Onko huumeista valistaminen 12-15-vuotiaalle huumeiden mainostamista?, kysyy Salasuo miettiessään ikäkysymystä huumeiden ehkäisyssä.

- Mikä voisi olla konkreettista huumevalistusta varhaisnuorille, kun kannabiksen kokeiluikä Stakesin juomatapatutkimuksen mukaan oli keskimäärin vasta 18 -vuotta? Ikuisuus kysymys julkisessa keskustelussa on ollut 60 -luvulta lähtien, että aina nuoremmat ja nuoremmat käyttävät huumeita. Ehkäisevä päihdetyö huumeista tuntuisi luontevalta vasta riski-iässä 15 -vuoden jälkeen, jolloin konkreettisesti saatetaan kokeilla huumeita.

Huumekeskustelu kaipaa todellista tietoa

Suomalaisessa yhteiskunnassa Salasuo kokee huumekeskustelun liian negatiivisena ja huonoksi tuottamaan todellista tietoa. Kaikki puhuvat kuolemasta, väkivallasta tai järjestäytyneestä rikollisuudesta. Matti Piispan mediatutkimuksen mukaan 80 prosenttia median huumemateriaalista on poliisin tuottamaa.

Salasuo kaipaa suomalaiseen huumeista puhumiseen järkevää keskusteluilmapiiriä, jossa ihmiset hankkisivat tietoa ja miettisivät mitä tekevät, eivätkä reagoisi huumeisiin ainoastaan tunteella. Salasuo kertoo esimerkkejä, joiden mukaan vanhemmat ovat vieneet lapsiaan huumevieroitukseen, kun ovat löytäneet heidän taskustaan tai pöytälaatikostaan pilveä. Lapsen parista pilven kokeilusta vanhemmat soittavat hädissään poliisille; lapseni käyttää huumeita, mitä teen? Ollaan paniikissa ja huumeisiin projisoidaan kaikki yhteiskunnallinen paha.
Huumetutkija toivoo realistista suhtautumista huumeisiin. Kun ilmenee, että lapsi on käyttänyt pilveä, kannattaisi paniikin sijasta virittää hänen kanssaan keskustelu riskeistä joihin pilven polttaminen johtaa tai viranomaisten kanssa syntyvistä ongelmista ja yleensä käytön järkevyydestä.

- Kun nuori jää Suomessa kiinni kannabiksen käytöstä koulussa tai sitä löytyy hänen hallustaan, niin väistämättä joudut kuukaudeksi pois koulusta, mikä lisää entisestään syrjäytymisriskiä. Stakesin kehittämispäällikkö Markku Soikkeli kertoo kirjassaan esimerkkejä parhaista syrjäytymiskasvatuksessa saaduista tuloksista, kun nuorta on kannustettu koulusta erottamisen sijaan takaisin koulunpiiriin ja mukaan ystävien kanssa oppimiseen.

Kaksisuuntaista huumepolitiikkaa

Suomessa huumepolitiikkaa ajetaan Salasuon mielestä kahteen suuntaan. Toisaalta kontrollia kiristetään ja toisaalta sosiaali- ja terveyspuolella huumeiden käyttäjä nähdään osana terveyspalveluja, samanlaisena kuin jokin muukin sairaus, jota pitää hoitaa.

- Tämä on hankala ja pitkän päälle kestämätön tilanne. Jossain vaiheessa tulee raja vastaan, nämä kaksi eivät voi ajaa täysin kahteen eri suuntaan, jonkinlainen konsensus täytyy löytää. Tällä hetkellä huumetestien tilanne on se, että ne voidaan poliittisesti hyväksyä hyvin monessa paikassa. Tosin päättäjiltä löytyy myös laajempaa näkemystä, joka ei ole vain huumepaniikkia. Ymmärrän, että joissakin erityistä tarkkuutta vaativissa ammateissa, esimerkiksi lentäjillä on huumetestistä hyötyä, mutta koulussa tai oppilaitoksessa testaus on arveluttavaa, enkä näe siinä mitään järkeä.

Haastattelu ja huumekaavio Kalervo Koivisto, Terveyssanomat

[sivun alkuun] [sisällys] [etusivu]