Optometria 2 / 2003, Ilkka Liukkonen

Huono näkö liikenteessä huolestuttavan yleistä

Optisen Alan Tiedotuskeskuksen lokakuussa 2002 toteuttama liikennenäkötutkimus on laajin Suomessa tehty tutkimus kuljettajien näkökyvystä. Tutkimuksessa selvitettiin yli 3200 kuljettajan näöntarkkuus, kontrastinäkö ja näkökenttä. Tutkimus paljasti, että neljä kuljettajaa sadasta näkee varsin huonosti. Liikenteessä lasketaan olevan yli 100.000 kuljettajaa, jotka eivät täytä ajokortin näkövaatimuksia.

Liikennenäkötutkimus 2002 toteutettiin Suomen Autokatsastus Oy:n 56:lla katsastusasemalla eri puolella Suomea. Liikennenäön tutkijoina asemilla oli lokakuun alussa yhteensä noin 200 optikkoa, jotka olivat saaneet tutkimustehtävään valmentavan koulutuksen. Kaikilla oli käytössä samanlaiset tutkimusvälineet, samat tutkimusmetodit ja yhteiset tuloslomakkeet. Näin haluttiin varmistaa tutkimuksen yhdenmukaisuus ja tulosten luotettavuus. Tutkimussuunnitelma on hyväksytty Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin terveiden koehenkilöiden ja perusterveydenhuollon eettisessä toimikunnassa.

Riittävä näöntarkkuus on kaiken perusta

Tutkimuksessa mitattiin kuljettajien keskeinen näöntarkkuus, jonka minimivaatimus henkilöauton kuljettajilla on molemmilla silmillä yhdessä 0.5 ja raskaan liikenteen kuljettajilla paremman silmän osalta 0.8 ja huonomman osalta 0.5. Normaalin hyvän näöntarkkuuden arvona pidetään tasoa 1.0 ja varsin yleistä on saavuttaa 1.25 - 1.6 taso, parhaimmat pääsevät jopa 2.0 tarkkuuteen. Tutkimus tehtiin standardin mukaisilla Precision Vision -testitauluilla, jossa valolaatikossa olevat testimerkit ovat mustia ja tausta puhtaan valkoinen, jolloin merkin ja tausta välinen kontrasti on yli 90 %.

Hyvää kontrastinäköä tarvitaan huonoissa ajo-olosuhteissa
Tutkimuksessa mitattiin myös näköaistin kykyä havaita matalakontrastista informaatiota. Käytössä oli valolaatikkoon asennettava erillinen Precision Vision -testitaulu, jossa testimerkin ja taustan välinen kontrasti oli vain 2,5 %. Tutkimuksessa selvitettiin erityisesti sitä, kuinka moni kuljettaja ei pystynyt näkemään lainkaan 2,5 %:n matalakontrastista näkötietoa. Normaalin kontrastinäön omaava henkilö pystyy yleensä havaitsemaan testimerkit, joiden kontrasti on noin 1 %. Hyvä kontrastinäkö on tarpeen erityisesti sateessa, sumussa, hämärässä ja lumisilla teillä. Kontrastinäölle ei ole asetettu mitään minimivaatimuksia, mutta näkemisen asiantuntijat eri puolilla maailmaa pitävät riittävää kontrastinäköä keskeisenä edellytyksenä turvalliselle liikkumiselle.

Näkökenttä auttaa hahmottamaan tilaa

Liikennenäön kolmas tärkeä ominaisuus on riittävä näkökenttä, jolla tarkoitetaan yhden tai molempien silmien kerrallaan näkemää aluetta. Vaakasuunnassa normaali näkökenttä on kahdella silmällä katsottuna noin 180 astetta, josta 120 astetta on silmien yhteistä näkökenttää. Yhden silmän vaakakenttä on vastaavasti 150 astetta. AB korttiluokan kuljettajan näkökentän on oltava molemmilla silmällä yhteensä vähintään 120 astetta ja muilla molempien silmien yhteinen näkökenttä pitää olla normaali. Hyvä näöntarkkuus on vain näkökentän pienellä keskeisellä alueella. Muun alueen tehtävänä on havaita liikettä ja hahmoja. Näkökentän reuna-alue onkin tärkeä informaation kerääjä liikenteessä. Kuljettajien näkökentät mitattiin uudella, Suomessa kehitetyllä Vice Versa -näkökenttämittarilla, jonka tarkkuus ja luotettavuus on perinteistä "sormiperimetriaa" parempi.

Silmälasit käyttöpakko merkitty ajokorttiin

Samalla tutkittiin myös silmälasien käytön yleisyyttä liikenteessä. Osalla kuljettajista on ajokortissa merkintä silmälasien pakollisesta käytöstä. Päätös merkinnästä perustuu ajokortin virallisiin terveystarkastuksiin, jotta tehdään ajokortin myöntämisen yhteydessä ja seuraavan kerran näkö tutkitaan kuljettajan täyttäessä 45 vuotta. Henkilöauton kuljettajien osalta seuraava tarkastus on 60 vuoden iässä, raskaan liikenteen kuljettajilla on näiden lisäksi tarkastukset myös 50, 55 ja 65 vuoden iässä. Kaikki ajokortit ovat voimassa 70 ikävuoteen asti, jonka jälkeen ABC -kortit voidaan uusia, mikäli kuljettaja täyttää edelleen ajokortin uusimisen edellytykset.

Liikennenäkötutkimuksen keskeiset tulokset

Tutkimukseen osallistui yli 3200 kuljettajaa

Tutkitut kuljettajat olivat ajokortin haltijoita, jotka katsastivat ajoneuvonsa Suomen Autokatsastus Oy:n katsastusasemilla tutkimuspäivinä. Tutkimukseen osallistuminen oli täysin vapaaehtoista, tutkimus kesti keskimäärin 5-7 minuuttia ja jokainen sai omista tuloksistaan kirjallisen palautteen. Tutkittujen henkilöllisyyttä ei kysytty ja tutkimustulokset käsiteltiin vain tilastollisesti. Kaikkiaan tutkittiin 3250 kuljettajaa, joista 75 % oli miehiä. Ajokorttiluokan suhteen tutkittujen kuljettajien määrä jakaantui tasan (AB = henkilöautokortti = ryhmä 1 näkövaatimukset ja CDE = raskaan liikenteen kortti = ryhmä 2 näkövaatimukset). Lisäksi selvitettiin mm. tutkittavien ikä, vuotuiset ajokilometrit, silmälasien käyttö ja osallisuus liikenneonnettomuudessa 12 kuukauden aikana.

Joka 125. kuljettaja ei täytä edes AB-kortin visusvaatimusta
Koko tutkimusaineisto jaettiin neljään eri näöntarkkuusryhmään, joita olivat huono (0.0 - 0.4), kohtalainen (0.5 - 0.63), hyvä (0.8 - 1.0) ja erinomainen (1.25 - 2.0). Huonon näöntarkkuuden omaavia kuljettajia oli 0,8 % kaikista eli joka 125. kuljettaja ei täytä edes AB -kortin näöntarkkuusvaatimusta. Kohtalaisen näöntarkkuuden saavutti 3,8 % kuljettajista. Tämä näöntarkkuustaso on selvästi normaalia huonompi eikä täytä CDE -kortin minimivaatimusta. Reilu neljännes (27,4 %) saavutti hyvän näöntarkkuuden tason, joka ylittää raskaan liikenteen minimivaatimuksen. Erinomaisen näöntarkkuuden saavutti 68 % kaikista tutkituista. (Kaavio 1)

Miesten ja naisten välillä tuloksissa ei ollut mitään eroja. Ajokorttiluokkien välillä oli pieni ero, henkilöautokortin omaavilla kuljettajilla oli hieman useammin alentunut tarkkuus. Tulos on johdonmukainen, sillä raskaan liikenteen kortin näkövaatimukset ovat tiukemmat.

Alentunut näöntarkkuus yleisintä vähän ajavilla ja iäkkäillä kuljettajilla
Tutkimuksessa määriteltiin alentuneen näöntarkkuuden tasoksi huono tai kohtalainen tulos (0.63 tai alle). Alentunut näöntarkkuus oli selvästi yleisintä (8,8 %) kuljettajilla, jotka ajavat alle 10.000 kilometriä vuodessa. Ajokilometrien ollessa 10 - 30.000 väheni alentunut näöntarkkuus 3,4 %:iin. Parhaiten näkivät paljon, yli 30.000 km vuodessa ajavat kuljettajat, joista ainoastaan 1,9 %:lla oli alentunut näöntarkkuus.

Kaikki tutkittavat luokiteltiin neljään eri ikäryhmään: nuoret kuljettajat 24 ikävuoteen asti, 25 - 44 vuotiaat, 45 - 69 vuotiaat ja 70 ja sitä vanhemmat kuljettajat. Alentuneen näöntarkkuuden yleisyys oli nuorilla kuljettajilla 2,9 % ja 25 - 44 -vuotiailla ainoastaan 1,2 %. Iän myötä alentunut näöntarkkuus yleistyi siten, että 45 - 69 -vuotiaista kuljettajista jo 4,8 % oli tässä ryhmässä ja vanhimmassa kuljettajaryhmässä alentunut tarkkuus oli joka viidennellä kuljettajalla (21 %). Raskaan liikenteen kuljettajilla alentunut näöntarkkuus oli kaikissa ikäryhmissä selvästi harvinaisempaa. (Kaavio 2)

Kontrastinäköongelmat liittyvät ikääntymiseen

Alhaisella 2,5 % kontrastilla mitatut näöntarkkuudet jaettiin neljään eri ryhmään. Huonoiten nähnyt ryhmä, 1,3 % tutkituista, ei pystynyt tunnistamaan yhtään merkkiä eli he eivät nähneet testitaulusta mitään. Kohtalaisen tuloksen saavutti 14,5 % kuljettajista, mutta heidänkin kykynsä nähdä matalakontrastista näkötietoa on alentunut. Hyvän tai erinomaisen tuloksen saavutti 84,2 % kaikista tutkituista. Heillä ei ole mitään ongelmia kontrastinäön osalta. Sukupuoli ja ajokorttiluokka eivät vaikuttaneet merkittävästi tuloksiin. (Kaavio 3)

Tarkasteltaessa huonon tuloksen yleisyyttä eri ikäryhmissä paljastuu selvästi vanhojen kuljettajien ongelmat. Yli 70 -vuotiaiden ryhmästä 8,9 % ei saanut lainkaan tulosta, kaikissa muissa ikäryhmissä huono kontrastinäkö oli enintään 1 %:lla.

Nuorilla kuljettajilla näkökentät ovat kunnossa

Tutkimuksessa selvitettiin näkökentän laajuus vaakasuunnassa. Vaikka ajokortin ryhmän 2 näkövaatimukset ovat tiukemmat, on tässä tutkimuksessa näkökenttäpuutos määritelty ryhmän 1 eli henkilöautokortin näkökenttävaatimusten mukaisesti. Näkökenttäpuutos AB –kortin vaatimuksiin verrattuna oli kuljettajilla, joiden molempien silmien yhteinen vaakakenttä oli alle 120 astetta tai jos kuljettaja käytti vain toista silmää oli tällöin puutteellinen kenttä alle 150 astetta. Nuorimmassa ikäryhmässä ei löytynyt yhtään näkökenttäpuutosta, 25 - 44 -vuotiaiden ryhmässä vain 0,9 %:lla kuljettajista oli näkökenttäpuutos, joka edelleen yleistyi 1,8 %:iin 45 - 69 -vuotiaiden ryhmässä. Reilusti yleisintä näkökenttäpuutos oli yli 70 -vuotiailla kuljettajilla, joista 6,3 % ei täyttänyt ajokortin terveysvaatimusta näkökentän osalta. (Kaavio 4)

Silmälasien käyttö on naisilla paljon yleisempää

Ajokortissa olevien merkintöjen perusteella silmälasien käyttöpakko oli -24 -vuotiailla 17,2 %, 25 - 44 -vuotiailla 18,6 %, 45 - 69 -vuotiailla 25,3 % ja yli 70 -vuotiailla 41,7 %. Kuljettajat kuitenkin käyttivät silmälaseja ajaessaan huomattavasti yleisemmin kaikissa ikäluokissa. Keskimäärin 38 %:lla silmälaseja käyttävistä kuljettajista ei ollut ajokortissa merkintää lasien käyttöpakosta. (Kaavio 5)

Lasien vapaaehtoinen käyttö on kuljettajilta järkevää toimintaa, mutta samalla tutkimustulos myös vahvistaa sen, että korttimerkinnät eivät lainkaan vastaa tarvetta. Kun silmälasien käyttöpakon yleisyyttä tarkasteltiin sukupuolen mukaan paljastui, että naisilla oli kaikissa ikäryhmissä huomattavasti yleisemmin ajokortissa merkintä silmälasien käytöstä. Silmälasien käyttöpakko oli naisilla keskimäärin 10 prosenttiyksikköä yleisempää.

Kolareiden yleisyys näön suhteen

Kaikilta tutkimukseen osallistuneilta kuljettajilta kysyttiin olivatko he olleet osallisena liikenneonnettomuudessa edellisen 12 kuukauden aikana. Kun kolarissa olleet kuljettajat jaettiin eri näöntarkkuusryhmiin paljastui, että huonosti näkevien (näöntarkkuus enintään 0.4) ryhmässä kolarien yleisyys oli 8,0 %, kun se kaikissa muissa näöntarkkuusryhmissä oli 4,1 % - 4,7 %. Huonosti näkevät olivat siis osallisena kolarissa lähes kaksi kertaa useammin. Tulos vastaa edellisen vuonna 1997 tehdyn liikennenäkötutkimuksen tuloksia, jolloin sama huonosti näkevien ryhmä oli 2,5 kertaa yleisemmin osallisena kolarissa kuin muut kuljettajat. Kohtalainen näöntarkkuustaso 0.5 näyttää olevan selvä kynnys, jonka alapuolella kolarit yleistyvät. Toisaalta hyvän tai erinomaisen näöntarkkuuden omaavien kuljettajien osallisuus kolarissa oli samaa tasoa kuin kohtalaisen näön omaavilla. (Kaavio 6)

Tarkasteltaessa kolareiden yleisyyttä iän ja sukupuolen mukaan havaittiin, että nuoret miehet (ikäryhmä -24 -vuotiaat) olivat selvästi yleisimmin (14,1 %) osallisena kolarissa ja toiseksi yleisintä se oli vanhempien naisten (ikäryhmä 70 - vuotiaat) ryhmässä, joista 9,7 % oli ollut kolarissa edellisen 12 kuukauden aikana.

Kolarien yleisyyttä verrattiin myös kontrastinäön tuloksiin. Huonosti näkevien (ei tulosta 2,5 % kontrastitestitaululla) ryhmällä kolarien yleisyys oli 7,5 % ja kohtalaisen kontrastinäön omaavilla 5,0 %. Hyvän tuloksen saaneilla kolariyleisyys oli 4,7 % ja erinomaisen tuloksen saaneilla 4,3 %. Huonon kontrastinäön omaavilla kuljettajilla oli siis noin puolet yleisemmin kolareita kuin muilla ryhmillä. (Kaavio 7)

Tutkimuksen tulokset suhteutettiin ajokorttien määrään
Jos liikennenäkötutkimuksen tuloksia suhteutetaan ikäryhmittäin kaikkiin ajokortin haltijoihin, joita Suomessa on noin 3,2 miljoonaa henkilöä, saadaan selville kuinka monella kuljettajalla kaikkiaan olisi erilaisia näköpuutteita. Alentunut näöntarkkuus (0.63 tai alle) oli yleisintä 70 vuotta täyttäneiden ryhmässä. Kun tulos suhteutettiin ajokorttien määrään eri ikäryhmissä havaittiin, että ylivoimaisesti suurin alentuneella näöllä ajava kuljettajajoukko olisikin 45 - 69 -vuotiaiden ryhmässä, josta löytyisi yli 66.000 alentuneen näön omaavaa kuljettajaa. Vanhimmassa ikäryhmässä alentunut näöntarkkuus olisi noin 38.000 kuljettajalla. Kaikkiaan alentuneen näöntarkkuuden omaavia kuljettajia olisi yli 130.000. Käytännössä siis neljä kuljettajaa sadasta näkisi huonosti. (Kaavio 8)

Kontrastinäkötestin tuloksia verrattiin myös ikäluokittain ajokorttien määrään. Lähes 39.000 kuljettajaa ei saisi 2,5 % matalakontrastitestistä lainkaan tulosta. Ikäryhmittäin tarkasteltuna iäkkäät kuljettajat olisivat suurin ryhmä, joita olisi yli 16.000. Myös 45 - 69 -vuotiaiden ryhmässä ei tulosta saaneiden joukko olisi melkein 14.000 kuljettajaa. Kahdessa nuoremmassa ikäluokassa olisi yhteensä vajaa 9000 huonon kontrastinäön omaavaa kuljettajaa. (Kaavio 9)

Myös näkökenttäpuutoksen yleisyys suhteutettiin ajokorttien määrään ikäryhmittäin. Kaikista ajokortin haltijoista näkökenttäpuutos olisi 48.000 kuljettajalla. Nuorten ryhmässä ei olisi lainkaan näkökenttäpuutoksia. Sen sijaan 25 - 44 -vuotiaiden ja 70 vuotta täyttäneiden ryhmissä olisi kummassakin yli 11.000 vaillinaisella näkökentällä ajavaa kuljettajaa. Suurin ryhmä olisi kuitenkin 45 - 69 -vuotiaat, joista noin 25.000 ajaisi laittomalla näkökentällä. (Kaavio 10)

Jos näön puutteiden yleisyyttä tarkastellaan suhteessa ajokorttiasetuksen näkövaatimuksiin voidaan laskea, että laittomalla näöntarkkuudella ajavia kuljettajia olisi yli 60.000 henkeä ja laiton näkökenttä olisi melkein 50.000 kuljettajalla. Osalla kuljettajista oli molemmat puutokset ja jos nämä päällekkäisyydet vähennetään päädytään kaikkiaan noin 100.000 ajokortin haltijaan, jotka eivät täytä ajokortin näkövaatimuksia. Jos yhdistetään alentunut näöntarkkuus, huono kontrastinäkö ja kaventunut näkökenttä ja edelleen poistetaan päällekkäisyydet saadaan kokonaisarvio niistä kuljettajista, jotka voisivat nähdä paremmin. Ajokorttien määrään suhteutettuna näitä kuljettajia olisi noin 200.000.

Tulokset yhteneviä muihin liikennenäkötutkimusten kanssa
Optisen Alan Tiedotuskeskus on toteuttanut kaksi muuta liikennenäkötutkimusta, joiden tuloksia voidaan verrata tämän 2002 toteutetun tutkimuksen kanssa. Vuonna 1997 mitattiin yli 11.000 kuljettajan näöntarkkuus kuljettajien asioidessa huoltoasemalla. Tutkimuspisteinä olivat Suomen kaikki 270 Esso -asemaa. Tammikuussa 2003 tehtiin erillinen tutkimusotos maantiellä yhteistyössä Liikkuvan Poliisin kanssa. Normaalin liikennevalvonnan yhteydessä poliisi pysäytti kuljettajia ja heille tehtiin kaikki samat testit samoilla tutkimusvälineillä kuin lokakuussa katsastusasemilla. Maantiellä tutkittuja kuljettajia oli yhteensä 337 henkeä. Näiden molempien tutkimusten keskeiset tulokset vastasivat katsastusasemilla 2002 tehdyn liikennenäkötutkimuksen tuloksia. Poliisin pysäyttämien kuljettajien joukossa oli kuitenkin hieman enemmän huonosti näkeviä kuljettajia kuin katsastusasemilla ja huoltoasemilla tutkituissa kuljettajissa. (Kaavio 11)

Yhteenveto

Nyt tehty laaja liikennenäkötutkimus osoittaa selvästi, että alentuneella näkökyvyllä ajavia kuljettajia on huolestuttavan paljon. Laittoman näöntarkkuuden omaavia kuljettajia näyttäisi olevan enemmän kuin aiemmin on luultu. Näkökenttäpuutosten yleisyydestä ei ole esitetty mitään arvioita, mutta tämän tutkimuksen perusteella näitäkin kuljettajia näyttäisi olevan runsaasti. Kontrastinäölle ei ole määritelty mitään vaatimuksia vaikka kaikki näöntutkijat pitävät riittävää kontrastinäköä turvallisen ajamisen edellytyksenä. Tässä tutkimuksessa käytetty 2,5 % kontrastiarvo toimi odotusten mukaisesti. Sillä pystyttiin löytämään ne kuljettajat, joilla voidaan olettaa olevan ongelmia tietyissä liikennetilanteissa. Oleellista oli myös se, että huonon kontrastinäkötuloksen saaneista kuljettajista noin 40 % oli sellaisia, joilla oli samanaikaisesti hyvä näöntarkkuus.
Kuljettajien näkövaatimusten valvonta perustuu ajokorttiasetuksen mukaisiin ikäkausitarkastuksiin. Tutkimustulosten valossa näyttää siltä, että ne pelkästään eivät riitä. Kuljettajien pitäisi tarkistaa liikennenäkönsä huomattavasti useammin. Jokaisen normaalin näöntutkimuksen ja silmälasien uusimisen yhteydessä voitaisiin helposti ottaa kantaa myös ajokorttivaatimusten toteutumiseen. Näin toimien saataisiin nykyistä useammin varmistettua ajokortin näkövaatimusten täyttyminen.

Myös tiedonkulkua terveydenhuollon ammattihenkilöiden ja ajokorttiviranomaisten välillä tulisi lisätä ja helpottaa. Riittävän hyvä näkeminen liikenteessä on kaikkien yhteinen asia.

[sivun alkuun] [sisällys] [etusivu]