Suomen Kuvalehti 34/2003 (23.8.2002), Reijo Rutanen

Huono ennuste

Johannesburgin kokous saattaa epäonnistua täydellisesti. Paljon riippuu Yhdysvalloista, jonka presidentti ei aio tulla paikalle.

YK:n jättimäinen huippukokous pidetään Johannesburgissa Etelä-Afrikassa 26.8.-4.9. Kokoukseen odotetaan yli 70 000 valtioiden, yrityselämän, kansalaisjärjestöjen ja tiedotusvälineiden edustajaa.

On varsin yleinen käsitys, että kokous saattaa epäonnistua täydellisesti. Monet valmisteluissa mukana olleet ovat huomauttaneet, että viimeinen virallinen neuvottelukierros Balilla päättyi laihoin tuloksin. Siellä tärkeimmistä asioista jäi vielä 75 prosenttia auki.

Toisaalta esimerkiksi ympäristöministeri Jouni Backman on ollut varovaisen toiveikas. Hänen mukaansa kokousta edeltävinä viikkoina on käyty paljon epävirallisia keskusteluja erimielisyyksien sovittelemiseksi.

Tulevaisuudentutkija Markku Wileniuksen mukaan enimmät ongelmat liittyvät Yhdysvaltoihin, joka on ollut haluton hyväksymään monenkeskisiä sopimuksia ja pyrkinyt korostamaan vapaaehtoisia, kahdenvälisiä sopimuksia.

"Tämä on hankalaa, koska Johannesburgissa pyritään nimenomaan laajoihin ja sitoviin järjestelyihin. Kuvaavaa on, että presidentti George W. Bush on ilmoittanut jäävänsä pois huippukokouksesta. Takaportti on silti vielä auki, sillä hotellivaraus hänellä kyllä on."

Wilenius on toiminut Johannesburg 2002 -komitean puheenjohtajana ja siten johtanut kokoukseen valmistautumista Suomessa.

Myös Ranska jarrumiehenä

Wileniuksen mukaan myös Euroopan unionilla on sisäisiä ongelmia.

"EU on ollut sovittelija monissa ristiriitatilanteissa, ja se on pyrkinyt vetämään sellaista roolia, jota voisi kutsua nimellä 'järki ja omatunto'", Wilenius kuvaa.

"Viime aikoina EU ei ole ollut täysin yksimielinen. Vaikeuksia on aiheuttanut etenkin Ranska, joka on ollut monessa asiassa jarrumies. Lähtökohdat eivät ikävä kyllä ole kovin valoisat."

Wilenius korostaa, että vaikeudet ovat ymmärrettäviä, koska Johannesburgin päämäärät ovat kunnianhimoisia. Kokouksen onnistumisen minimitavoitteeksi hän nimeää sopimisen konkreettisesta toimintaohjelmasta, jossa on kolme keskeistä asiaryhmää.

Tärkeintä on löytää keinot köyhyyden puolittamiseksi. Toinen iso asiakokonaisuus on luonnonvarojen ja energian käyttöön liittyvät tavoitteet ja sopiminen aikatulusta niiden saavuttamiseksi. Kolmas iso kokonaisuus on maailmankaupan pelisääntöihin ja kehitysavun rahoitukseen liittyvät asiat.

Tämän lisäksi Wilenius pitää tärkeänä ns. kumppanuushankkeiden kriteereitä. "Niistä täytyy päästä yksimielisyyteen, muuten tällaiset sopimukset voivat vesittää monikansalliset sopimukset."

Kumppanuussopimuksilla tarkoitetaan mm. yritysten ja kansalaisjärjestöjen sekä valtioiden yhteisiä hankkeita, joiden avulla kestävää kehitystä voidaan edistää.

"Ihmeitä voi tapahtua"

Kansalaisjärjestöt ovat niin ikään epäilleet Johannesburgin onnistumismahdollisuuksia.

Ruohonjuuritason edustajana valmistelukokouksiin osallistunut Aleksi Neuvonen arvioi, että kokouksessa voidaan pahimmassa tapauksessa edistyä vain muutamissa yksittäisissä asioissa.

"Vakavista epäilyksistä huolimatta kannattaa yrittää. Yritys kestävän kehityksen aikaansaamiseksi on niin iso asia, että ihmeitäkin voi tapahtua. En pidä onnistumista täysin mahdottomana", hän sanoo.

Syvimpänä ongelmana hän pitää kehitysmaiden toiveiden ja teollisuusmaiden velvoitteiden välistä ristiriitaa. Esimerkiksi kehitysavun lisäämisestä on puhuttu vuosikausia, mutta lupauksia ei ole lunastettu.

Nyt EU on sentään sitoutunut nostamaan keskimääräistä tukeaan 0,33 prosentista 0,39 prosenttiin bruttokansantuotteestaan. Tavoite pitäisi toteutua vuoteen 2006 mennessä. Tämä on vielä kaukana ajat sitten sovitusta 0,7 prosentin tasosta.

"Merkillepantavaa on se, että kehitysmaiden ote neuvotteluissa on selvästi vahvistunut. Vaikka nämä maat ovat hyvin erilaisia, niin G 77 -ryhmän ääni on kuulunut entistä määrätietoisempana", Neuvonen huomauttaa.

Suuria ongelmia on ilmennyt maailmankaupan vapauttamiseen tähtäävissä keskusteluissa. Viime aikoina suuret kehitysmaat kuten Brasilia ja Indonesia ovat alkaneet vaatia samanlaisia etuuksia, joita on luvattu kaikkein köyhimmille maille.

"Yhdysvallat ja Australia taas eivät halua sitovia sopimuksia lainkaan", Neuvonen sanoo.

Viimeinen tilaisuus

Aleksi Neuvonen suhtautuu hieman hämmentyneesti siihen, että yritysmaailma on entistä näkyvämmin mukana Johannesburgissa.

"Tämä on uutta, enkä ole varma siitä, onko se hyvä vai huono asia. Yritysten tavoitteena on tuottaa voittoa, eettiset arvot ovat joka tapauksessa toissijaisia. Toisaalta yritykset täytyisi saada sitoutumaan kestävän kehityksen pelisääntöihin", hän miettii.

"Sen sijaan on hyvä, että kokouksessa on mukana hyvin suuri ja kirjava joukko eri alojen edustajia. Varsinkin tiedemaailman osallistumista pidän tärkeänä. Näillä ryhmillä on mahdollisuus painostaa päättäjiä mahdollisimman hyvään lopputulokseen."

Monissa Euroopan maissa ympäristökysymyksiin suhtaudutaan hyvin vakavasti, ja ympäristötietoisuuden lisääntyminen on merkinnyt jotain myönteistäkin.

Esimerkiksi osa ilmansaasteista on saatu hallintaan, ja Kioton ilmastosopimuksen ovat allekirjoittaneet lähes kaikki maailman valtiot.

Suuri yksimielisyys kuitenkin vallitsee siitä, että edistys on ollut aivan liian hidasta. Kasvihuoneilmiö kiihtyy, sillä ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on edelleen kasvanut.

1,2 miljardia ihmistä on vailla puhdasta vettä ja äärimmäisessä köyhyydessä elää saman verran ihmisiä. Luonnonvarat eivät kestä kasvavan ihmiskunnan kulutusta.

Maapallo ei vielä ole kestävän kehityksen tiellä. Asiantuntijoiden enemmistön mielestä nyt on viimeinen tilaisuus muuttaa kielteistä kehityskulkua.

Löytyykö "riittävää yksimielisyyttä"?

Kestävän kehityksen käsite yleistyi Rion ympäristökokouksen jälkeen kymmenen vuotta sitten. Johannesburgin seurantakokouksen alla maapallo ei kuitenkaan ole kovin paljon paremmassa tilassa kuin silloin.

Riossa maailman johtajat sopivat ympäristön tilan parantamisesta kovin yleisellä tasolla. Johannesburgissa heidän pitäisi kyetä sopimaan konkreettisista toimista ekologisen mutta myös sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen parantamiseksi.

Etelä-Afrikassa ei keskitytä ympäristöongelmiin, vaan siellä ne pyritään nivomaan laajaan yhteyteen.

Kokouksen keskeinen teema on köyhyyden lieventäminen. YK on jo aiemmin asettanut päämääräkseen köyhyyden puolittamisen vuoteen 2015 mennessä.

Rutiköyhiksi lasketaan ihmiset, joilla on käytettävissään alle 1,2 dollaria päivässä. Siihen tarvitaan keinoja.

Presidenteiltä ja pääministereiltä odotetaan riittävää yksimielisyyttä konkreettisista toimenpiteistä, joiden avulla köyhyttä voidaan lieventää.

Muita ydinkysymyksiä ovat luonnonvarojen kestävä käyttö ja tuotanto- ja kulutustapojen muuttaminen nykyistä järkevämmäksi.

Päämäärien saavuttamiseksi Johannesburgissa yritetään päästä sopuun kolmesta dokumentista. Ne ovat kestävän kehityksen toimintaohjelma, huippujohtajien poliittinen julistus ja ns. kumppanuusssopimukset.

[sivun alkuun] [sisällys] [etusivu]