Kauneus ja terveys 9/2002
Teija Tiheäsalo


Flunssakausi lähestyy
Puolustus rautaiseen kuntoon

Nyt on aika tukea vastustuskykyä, sillä syksyn tulo sysää flunssarumban vauhtiin. Immuniteetti on kuin sisäinen haarniska, joka torjuu tauteja. Elimistön puolustuskykyyn voi itsekin vaikuttaa.

Syksy tulee ja räkätauti sen myötä, ei voi mitään. Flunssaruletti pyörähtää käyntiin niin pian kuin aurinko muuttaa etelän palmurannoille ja Pohjolan ilmasto viilenee. Koska erilaisia viruskantoja liikkuu tiuhaan, ihminen ehtii sairastaa syksyn ja talven mittaan monta flunssaa ja ehkäpä myös influenssan. Huonolla tuurilla syksyn ensimmäistä tartuntaa seuraa heti perään toinen ja sitä rataa pärskitäänkin sitten hamaan kevääseen. Varsinkin influenssaepidemia kaataa kuumeen ja lihassärkyjen säestyksellä varmuudella petiin. Tauti itsessään on tavallista nuhakuumetta ankarampi, ja sen jälkitauteja, kuten poskiontelo-, keuhkoputken- ja korvatulehdusta potiessa voi vierähtää kuukausi tai kaksikin.

Tautikierre vie voimat ja työkunnon. Moni pohtiikin parhaillaan, miten yleiskuntoa ja kaikinpuolista hyvinvointia uhkaavan flunssasesongin halki voisi selviytyä tällä kertaa terveenä. Avainsana on hyvä vastustuskyky eli immuniteetti, jolla tarkoitetaan ihmisen perinnöllistä tai hankittua vastuskykyä tauteja aiheuttavia mikrobeja kohtaan. Immuniteettia koettelevat muun muassa useat bakteerit ja virukset sekä joskus myös mikroskooppiset sienet ja alkueläimet. Vastustuskyky ei pysy koskaan vakiona vaan se on alati muuttuva tila.

Syntymässä saatu ja hankittu immuniteetti

Vaikka vastustuskyky on kaikille tuttu käsite, monimutkaisen systeemin toiminta on useimmille arvoitus. Immuniteetti voidaan jakaa kahteen pääosaan: synnynnäiseen ja hankittuun eli opittuun immuniteettiin. Synnynnäisen vastustuskyvyn piiriin liittyvät fyysiset ominaisuudet kuuluvat nimensä mukaan jo vauvojen varustukseen. Tällaisia ovat esimerkiksi terveen ihon ja limakalvojen muodostamat esteet mikrobeille, pH:n vaikutus esimerkiksi mahalaukun happamuudessa, kyynelnesteen kaltaisten eritteiden huuhteluvaikutus, eritteissä mukana olevat mikrobeja pilkkovat entsyymit sekä eräät seerumin valkuaisaineet.

Hankittu vastustuskyky puolestaan tarkoittaa elimistön puolustusreaktiota, jotka kehittyvät vasta siinä hetkessä, kun elimistö kohtaa mikrobin. Kun tietty mikrobi on kerran päässyt rouva Virtasen limakalvoille ja sairastuttanut hänet, se jättää jälkeensä ainakin osittaisen immuniteetin. Hankittu puolustuskyky ei valitettavasti suojaa Virtaskaa kaikenkattavasti. Kun ympäristössä jälleen riehuu kymmeniä flunssaviruksia, rouvan immuniteetti kohdistuu nimenomaan tähän samaan mikrobiin ja vain siihen.

Huono yleiskunto = huono vastustuskyky

Kaikki mikä heikentää yleiskuntoa, heikentää myös vastustuskykyä otolliseksi viruksille ja bakteereille. Vähäinen liikunta ja ylipaino liittyvät usein yhteen ja heikentävät erikseen sekä varsinkin yhdessä yleiskuntoa. Kohtuullinen laihdutus (ylipainotapauksissa) ja liikunnan lisääminen vastaavasti kohentavat kuntoa, jolloin myös vastustuskyky jossain määrin lisääntyy. Täydellinen liikkumattomuus ja iso ylipaino on pahaksi, mutta niin on myös ylenmääräinen kuntoilurääkki ja ankara laihdutus. Yleiskunnon ja vastustuskyvyn kannalta muutosten pitäisi tapahtua tasapainoisesti, hallitusti ja sopivin askelin.

Vastustuskykyä voi runnella tietoisesti huonoilla elämäntavoilla. Esimerkiksi tupakointi huonontaa tunnetusti kuntoa ja altistaa sairauksille. Se koettelee vastustuskykyä myös paikallisesti. Ihmisen hengityselinvarustukseen kuuluu joukko ilmassa leijuvien pöpöjen pysäyttäjiä eli värekarvoja, joita sijaitsee nenässä ja alemmissa hengitysteissä. Tupakalla on voimakas värekarvojen toimintaa lamauttava vaikutus. Värekarvojen liike vaikeutuu entisestään, kun terva ja lima kerääntyvät hengitysteiden limakalvolle.

Stressi ja masennus ovat riskitekijöitä

Arki on joskus ankara. Kovatempoinen työ, kauhea tenttiruuhka tai sukkulointi perhepaineiden ja työstressin välimaastossa koettelevat kuntoa. Ja ikään kuin tässä kaikessa ei olisi tarpeeksi tekemistä, stressin päälle pamahtaa usein vielä flunssa. Stressiflunssa on viime aikoina yleistynyt kansan käyttämä termi, sillä kovat paineet tuntuvat altistavan flunssalle. Näin näyttää käyvän varsinkin tunnollisille työntekijöille, jotka yrittävät selviytyä tehtävistään täydellisesti työpaineiden keskellä ja opiskelijoille, jotka pinnistelevät keskellä kovinta tenttikautta.

Tutkimustulokset stressin vaikutuksesta vastustuskykyyn ovat kuitenkin ristiriitaisia. Joidenkin tutkimusten mukaan stressi todella alentaa vastustuskykyä. Toisten mukaan lyhytkestoinen stressi lisää vastustuskykyä, koska sen myötä elimistössä erittyy adrenaliinia ja muita stressihormoneja. Tutkimuksissa on huomioitu niin sanottu kohtuullinen stressi, ei loppuun palamiseen johtava äärimmäinen painetilanne. Masennuksen suhteen tilanne on selvempi. Masennus näyttäisi pystyvän altistamaan elimistöä esimerkiksi virusinfektioille. Ilmiön immunologista taustaakin on pystytty jossain määrin selvittämään.

Henkilökohtainen vasta-ainearkisto karttuu

Veressä kiertävät vasta-aineet muodostavat tärkeimmän osan hankitusta immuniteetista. Muu osa hankittua vastustuskykyä on soluvälitteistä. Siihen osallistuvat useat valkosolutyypit, jotka liikkuvat veressä ja imunesteen mukana kudoksissa. Myös veressä kiertävät vasta-aineet muodostuvat yhteistyössä eräiden valkosolutyyppien kanssa.

Syksystä käynnistyvä flunssarumba on kouluissa ja lastentarhoissa jokavuotista rutiinia. Lapsiperheissä tartuntoja on erityisen vaikea välttää, sillä varsinkin maailmaa maistelemalla havainnoivat pikkupiltit imuroivat kaikki mahdolliset pöpöt itseensä. Jos asiasta etsii valoisia puolia, niin sairastelevat pienokaiset ainakin kartuttavat hankittua vastustuskykyään vauhdilla. Kun lapset sairastavat tarhassa ja koulussa, heidän henkilökohtaisessa immuniteettiarkistossaan on aikuisikään mennessä jo melkoinen valikoima vasta-aineita.

On useita virustauteja, jotka ihminen sairastaa vain kerran eli immuniteetti on elinikäinen. Toisaalta useiden tavallisten flunssatautien kohdalla immuniteetti on lyhytkestoisempi. Lisäharmia tuottaa se seikka, että tavallinen flunssa liikkuu jopa satojen flunssavirusten valikoimana, joten aina löytyy sellaisia, jotka ovat elimistölle uusia. Influenssan sairastaminen ei sekään välttämättä takaa immuniteettia. Varsinaisella influenssaviruksella ja erityisesti A-tyypin influenssalla on nimittäin kyky muuntua jatkuvasti. Tästä syystä rokotevalmistajat joutuvat jatkuvasti tarkistamaan ja muuttamaan vuosittaisen influenssarokotteen koostumusta. He pyrkivät parhaansa mukaan ennakoimaan viruksen muuntelua, mutta tässä ei aina onnistuta.

Käsienpesu on hyvä keino

Ihminen voi tukea ja vahvistaa omaa vastustuskykyään kohentamalla yleiskuntoa. Lista on tuttu: terveet elämäntavat, tasapainoinen ruokavalio, riittävä uni, sopivasti liikuntaa, positiivinen elämänasenne, ei tappotahtista työntekoa jne. Kuuluisa kultainen keskitie voi kuulostaa tylsältä, mutta äärimmäisyydet eivät useimmiten edistä hyvinvointia. Hyvä vastustuskyky on kuin sisäinen haarniska, mutta paraskaan immuniteetti ei ole täysin läpäisemätön. Kun yleiskunnon eteen on tehty kaikki tarvittava, myös ympäristötekijöihin ja omaan sosiaaliseen käyttäytymiseensä kannattaa kiinnittää huomiota.

Useat virukset tarttuvat herkemminkin kädestä limakalvoille -kontaktissa kuin suorana pisaratartuntana. Niinpä moni tartuttaa flunssan kirjaimellisesti omin käsin limakalvoillensa koskettelemalla suutaan, sieraimiaan tai silmiään. Ahkera käsienpesu on todella tepsivä keino, jolla voi tukea vastustuskykyään taistelussa ulkopuolisia hyökkäyksiä vastaan. Influenssakautena olisi hyvä pyrkiä välttämään esimerkiksi ruuhkaisia busseja ja muita kansankokouksia, mutta harvoin tämä on mahdollista. Kun flunssa- ja influenssakausi on pahimmillaan ainoa keino onkin noudattaa kohtuullista varovaisuutta ja toivoa parasta. Älä koskettele nenääsi, suutasi tai ylipäätänsä kasvojasi käsillä ennen käsienpesua. Älä laita mitään suuhusi likaisin käsin. On myös kohteliasta mahdollisuuksien mukaan vältellä kättelyä, jos on itse kovin flunssainen.

Miksi juuri minä sairastun aina?

Kun itse sairastaa vuoden viidettä flunssaa, olo alkaa olla kutakuinkin loppuun niistetty. Mielessä kiertää epäilys, että jokin seikka henkilökohtaisissa elämäntavoissa tai fysiikassa on perusteellisesti päin metsikköä, kun jokainen viruksenpoikanen tarttuu matkaan. Huomio kiinnittyy pakostakin henkilöihin, jotka eivät näytä sairastuvan koskaan. Virusten raivotessa ympärillä nämä työpaikan tervaskannot puurtavat järkähtämättä muidenkin työt terveinä kuin pukit. Kyse ei ole pelkästään flunssakierteessä pyristelevän ihmisen kuvittelusta. Jotkut ihmiset näyttävät todella altistuvan muita useammin tartunnoille samantapaisista elinoloista ja -tavoista huolimatta.

Asiaa on yritetty selvittää useilla tutkimuksilla, mutta vastaukseksi ei ole saatu yhtä varmaa selitystä. Immuniteetti on monimutkainen järjestelmä ja ihmisten välillä on tietenkin aina ympäristötekijöistä riippumattomia yksilöllisiä eroja. Esimerkiksi jokin anatominen poikkeavuus, vaikkapa ahtaat poskiontelot, voivat altistaa tartunnalle. Lisäksi on olemassa joukko ihmisiä, joilla synnynnäisesti puuttuu jokin vasta-aine-luokka, esimerkiksi IgA-puutteiset. Myös yleiskunnon notkahdukset, jotkut vakavat sairaudet ja raskaat hoidot alentavat vastustuskykyä.

Totta ja tarua tartunnoista

Väite: Ihminen voi ylipukea itsensä flunssa-alttiiksi. Kun heti alkusyksystä kääriytyy liian lämpimiin kaulahuiveihin, kertakin ilman huivia vilustuttaa heti.

Enimmäkseen tarua. Pelkkä pukeutuminen ei sairastuta. Toisaalta jos vastustuskyvyssä on aukko ja henkilö altistuu sopivasti virukselle, pienikin vilustuminen voi johtaa sairastumiseen.

Väite: Flunssan voi saada pelkästään vilustumalla, esimerkiksi kulkemalla ilman pipoa ja käsineitä kovalla pakkasella.

Tarua. Lukuisissa tutkimuksissa on toistuvasti osoitettu, että pelkkä vilustuminen ilman tautia aiheuttavaa virusta ei aiheuta flunssaa. Toisaalta vilustuminen voi hieman madaltaa vastustuskykyä ja tauti pääsee iskemään, sillä viruksia on ympäristössä ja ihmisellä itselläänkin lähes aina saatavilla.

Väite: Kovakuntoiset huippu-urheilijat eivät tervettä päivää näe. He sairastuvat myös flunssaan ja influenssaan helposti ja usein.
Totta. Kova harjoitusrääkki alentaa vastustuskykyä.

Väite: C-vitamiinitablettien nauttiminen suojaa infektioilta ja C-vitamiinin yliannostus nopeuttaa paranemista.

C-vitamiinilisästä on hyötyä vitamiinin puutoksesta kärsiville, esimerkiksi tupakoitsijoille. Joidenkin tutkimusten mukaan suuret annokset C-vitamiinia jossain määrin nopeuttavat flunssasta toipumista. Useimmissa tutkimuksissa hyötyä ei ole osoitettu.

Väite: Sinkki vahvistaa vastustuskykyä ja suojaa flunssalta.
Hyötyä ei ole tieteellisesti osoitettu.

Väite: Luonnonlääkkeet, kuten esimerkiksi auringonhattu-uute ja munkkitipat vahvistavat vastustuskykyä ja varjelevat flunssalta. Ainakin ne edistävät paranemista.

Hyötyä ei ole todistettu tieteellisesti. Toisaalta ns. placebo-efekti eli lumevaikutus liittyy tällaisiin lääkityksiin. Se voi vaikuttaa mielialaan positiivisesti, mikä taas saattaa hieman edistää paranemista.

Väite: Vanhat hyvät kotikonstit vahvistavat vastustuskykyä. Esimerkiksi valkosipulin, hunajan, yrttijuomien säännöllinen nauttiminen pitää terveenä.

Ihmeaineita ei ole olemassa. Toisaalta terveellisten luonnonainesten nauttiminen on osa terveellistä ruokavaliota, joka on yksi hyvän vastustuskyvyn rakennusaineista.

Väite: Liikunta vahvistaa vastustuskykyä.
Totta tietyin varauksin. Kohtuullinen liikunta on hyväksi vastustuskyvylle, liika rehkiminen taas alentaa sitä.

Väite: Kylmällä karaisu kehittää vastustuskykyä. Esimerkiksi avantouimarit kehuvat flunssattomuudella.

Näyttäisi siltä, että avantouimareiden keskuudessa sairastutaan keskimäärin vähemmän flunssaan. Tieteellinen näyttö avantouinnin terveysvaikutuksista on vielä vähäistä, mutta siitä on viitteitä, että elimistön immunologinen puolustus aktivoituu ja infektioiden vastustuskyky todella paranee kylmäkaraisussa. Avantouinnin harrastajat painottavat, että kylmän kylvyn vaikutukset ovat voimakkaasti yksilöllisiä ja subjektiivisia. (Lähde: www.suomenlatu.fi)

Väite: Ikääntyminen alentaa vastustuskykyä.

Ikääntyminen sinänsä ei altista esimerkiksi influenssalle, jos vanhus on muuten terve, poikkeuksena ehkä erittäin iäkkäät henkilöt. Ikäihmisille suositellaan rokotusta muun muassa siksi, että influenssa on usein tautina erittäin raju ja rasittaa sydäntä. Jälkitautina voi kehittyä vanhalle ihmiselle varsin vaarallinen keuhkokuume.

Väite: Flunssa ja influenssa paranevat nopeammin, jos ihmisellä on hyvä vastustuskyky.

Totta ainakin siinä tapauksessa, että tarkoitetaan vastuskykyä (eli vasta-aineiden määrää) nimenomaan kyseistä virusta vastaan.

Älä vähättele flunssaa

Toisinaan vastustuskyky pettää ja flunssa iskee. Mikäli suinkin mahdollista, jää kotiin ja hoida itsesi kuntoon riittävän pitkällä vuodelevolla. On monessakin mielessä vahingollista hääriä työn sankarina: sairaana työskentely pitkittää paranemista, altistaa jälkitaudeille ja rasittaa voimakkaasti yleiskuntoa hetkellä, jolloin voimia pitäisi pikemminkin kerätä. Lisäksi on arveluttavaa kulkea ympäriinsä tartuttamassa tautia muihin ihmisiin.

Lepo ei ole pelkkä suositus, se on välttämättömyys, jotta paraneminen edistyisi normaalisti. Siksi kuumeisen flunssan aikana ei saa urheilla tai kuntoilla. Kun taudin oireet ovat laantuneet, on viisasta pitää kuntoilutaukoa vielä noin 4-7 vuorokautta. Flunssan jälkeen tekee mieli rakentaa kunto kohdalleen mahdollisimman nopeasti, mutta aloita kuntoilu noin puolella totutusta rasitusmäärästä.

Tunnista tauti: flunssa vai influenssa?

Flunssa on useimmiten viruksen aiheuttama vilustumissairaus. Flunssaviruksia on jopa satoja ja niiden aiheuttama tauti on keskimäärin selvästi lievempi kuin varsinaisen influenssan.
Influenssa on kuumeinen hengityselinten infektiotauti, jonka aiheuttajana on A- tai B-tyypin influenssavirus. Se leviää epidemioina maasta toiseen. Influenssaa ehkäistään rokotteella.

Lisätietoa:
Kansanterveyslaitos: www.ktl.fi
Influenssatietoa: www.ktl.fi/flu

Asiantuntija: dosentti, erikoislääkäri Marjaana Kleemola, Hengitystieviruslaboratorio, Kansanterveyslaitos

Kaikki mikä heikentää yleiskuntoa, heikentää myös vastustuskykyä.

[sivun alkuun] [sisällys] [etusivu]