Visio 1/2005
Heikki Jokinen

Teatterilevitykseen
vaikeampi päästä

Elokuvien vienti suuntautuu paljolti ulkomaiden festivaaleille

Yksi Suomen elokuvasäätiön toiminta-aloista on kulttuurivienti. Sen tarkoitus on viedä suomalaista elokuvaa maailmalle ja edistää sen myyntiä.

Mitä se on käytännössä? "Päätavoite on uuden suomalaisen elokuvan saaminen isoille hyville festivaaleille kilpailusarjaan, Berliiniin, Cannesiin, Venetsiaan…", sanoo elokuvasäätiön kulttuuriviennin vt. päällikkö Jaana Puskala.

"Lisäksi on useita muita festivaaleja sekä suomalaista elokuvaa ja kulttuuria esitteleviä erikoisviikkoja sekä tapahtumia." Toiminta kattaa kaikki elokuvalajit pitkistä draamaelokuvista animaatioon.

Säätiöstä lähtee elokuvia tarjolle useille sadoille festivaaleille vuodessa.

"Nyt tuotantoyhtiöt jopa toivovat hiukan niiden vähentämistä."

"Olemme tien päässä. Festivaaleista on tullut elokuvalevityksen vaihtoehto, erityisesti suomalaiselle elokuvalle, joka on useimmiten art house -tavaraa", Puskala arvioi.

Festivaalit korvaavat monesti tavanomaisen teatterilevityksen, ja siksi suomalaisetkin tuottajat alkanevat pyytää festivaaleilta esityskorvausta. Nyt sitä on tehty vain hyvin harvoin.

Pohjoismainen elokuva on hyvin esillä festivaaleilla ja maailmalla halutaan perustaa pohjoismaisia festivaaleja.

"Syy voinee olla myös Pohjolan kulttuurituessa: me levitämme elokuvaamme auliisti."

Vahvat dokumentit

Kysyntää suomalaisella elokuvalla on, Jaana Puskala sanoo.

"Berliinissä on tänä vuonna suomalaiset leffat kaikissa muissa sarjoissa paitsi kilpailussa." Sama tilanne oli viime vuonna muillakin suurilla festivaaleilla.

"Emme yllä isoihin kuvioihin, meillä ei tehdä sen kokoluokan elokuvia, joita niiden kilpailuissa on. Isoissa tuotannoissa on myös mukaan erilaisia maiden ja studioiden lehmänkauppoja."

Suomalaisessa elokuvassa täytyy olla jotain erityisen poikkeuksellista suuriin kehiin murtautumiseen. Sekin vaikuttaa, mikä elokuva päätyy millekin festivaalille. Puskala ottaa esimerkin Pirjo Honkasalon dokumentista Melancholian kolme huonetta.

"Se oli Venetsian virallisessa Orizzonti-sarjassa. Jos se olisi mennyt vain dokumentti-lajityypin kautta, niin huomio olisi ollut pienempi."

"Dokumentti on ollut pari-kolme viime vuotta palkituin ja kiinnostavin elokuvalajimme. Se pärjää myös Venetsian kaltaisilla festivaaleilla, jotka eivät ole dokumenttifestivaaleja."

Viime joulukuussa Amsterdamin maailmanluokan IDFA-dokumenttifestivaalilla Suomesta oli reilu puolen tusinaa elokuvaa. "Se on tolkuton määrä", Puskala sanoo.

Käytännössä kaikki suomalaiset pitkät teatterielokuvat saavat elokuvasäätiön tukea. Kaikista tehdään myös englanninkielinen kasetti sekä kopio, ja niitä tarjotaan aktiivisesti maailmalle.

"Mutta enää ei riitä mitä jälkivaiheessa tehdään, kansainvälinen strategia on mietittävä jo alussa. Tekijöiden ja tuottajien tulisi miettiä tehdäänkö kansallinen suurelokuva vai etsitäänkö myyntiagentti ja pyritään ulkomaillekin."

Pietarista Brooklyniin

Lyhyt- ja dokumenttielokuvista kulttuurivienti markkinoi lähinnä säätiön tai Avekin tukemia tuotantoja. Kouluelokuviakin tarjotaan maailmalle, mikäli niissä arvioidaan olevan siihen potkua.

Tuottaja voi hakea säätiöltä tukea englanninkieliseen kopioon, esittelykasettiin, esitteisiin sekä tekijöiden festivaalimatkoihin. Kulttuuriviennille on säätiössä varattu vuodessa noin 250 000 euroa, elokuvien lähetyskulut tulevat siihen päälle.

Suomalainen elokuva esiintyy maailmalla paljon erilaisilla kulttuuriviikoilla ja vastaavissa tapahtumissa. "Me vastaamme valmiiseen kiinnostukseen: festivaalille, joka haluaa tehdä Suomi-osion tai kulttuuriviikon järjestäjien pyyntöön."

"Vastaanottavassa maassa on aina yhteistyökumppani, joka on valmis laittamaan mukaan tiloja, työtä yms." Usein kysyjinä ovat Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituutit, "Ulkoministeriökin on hiffannut, miten kätevä väline elokuva on suomalaisen kulttuurin esittelyyn."

Vanhin ulkomainen tapahtuma on Pietarissa jo 15 vuotta järjestetty suomalaisen elokuvan viikko. "Paras tulos saavutetaan pitkäjänteisellä työllä, jota samat ihmiset hoitavat. He tuntevat yleisön ja paikan. Pietarissa käy sekä yleisö että media on kiinnostunut."

Tänä keväänä suuria satsauksia ovat ranskalainen Rennesin festivaali, Brooklyn Academy of Musicin esityssarja ja kesäkuun alun Suomi-viikko Lissabonissa.

Elokuvan kysyntä on koko ajan kasvamassa, jopa siinä määrin että se alkaa olla ongelmallista. Resurssit eivät enää riitä kaikkien palvelemiseen, ja valintoja on tehtävä.

"Kun järjestetään minkä tahansa muun kulttuurin alan tapahtumia, niin eihän kukaan luovuta ohjelmaa ilmaiseksi, olkoon se sitten modernia tanssia, bändi tai teatteriesitys."

Viedään kun on kivaa

Säätiössä istuukin työryhmä pohtimassa kulttuuriviennin tulevia kuvioita.

"Alan toive on päästä pois siitä, että viedään kulttuuria koska kulttuurin vieminen on kivaa", Puskala arvioi.

"Toivomus on tähdätä siihen, että kaupallinen intressikin on mukana, että tekijöille jäisi joitakin ropoja käteen."

"Kannustan ihmisiä aina kaikkiin kansainvälisiin kontakteihin ja opintoihin. Meillä on niitä yhä liian vähän. Dokumentin menestys voi johtua siitä, että tekijät ovat kansainvälisin joukkomme: he tekevät, liikkuvat ja kuvaavat maailmalla."

"Muutoin meillä on vielä sitä mentaliteettia, että kyräillään omissa nurkissa ja ihmetellään, miksi kukaan ei tule hakemaan."

Suurta kauppaa - vaan ei Suomesta

Audiovisuaalisen tuotannon vienti on maailman mitassa suurta kauppaa. Euroopan neuvoston Audiovisuaalisen observatorion selvityksen mukaan vuonna 2002 silloin 15 maan Euroopan Unionin av-markkinoiden koko oli 99 miljardia euroa. Siitä on suuri osa muuta kuin kansallista tuotantoa.

Suomesta av-tuotannon vienti on rajallista, mutta ei mitätöntä. Suomen liityttyä EU:n media-ohjelmaan on ala kansainvälistynyt nopeasti. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2002 radio- ja tv-toiminnan palvelujen vienti oli 4,5 miljoonaa euroa ja elokuvien sekä videoiden tuotannon ja levityksen vienti 1,4 miljoonaa euroa.

Kaikki alan viennin alaan laskettava ei mahdu tilastoihin. Yhteistuotannot kirjautuvat monella lailla ja kansainväliset hankkeet työllistävät suomalaisiakin. Hyötypuolelle on kirjattava myös Media-ohjelman kautta saatavat resurssit, vaikka ne eivät vientiä olekaan.

Elokuvasäätiö julkaisi hiljan Satu Venäläisen raportin suomalaisen elokuvan kansainvälisestä myynnistä. Hän luotasi elokuviemme menestyksen ehtoja kansainvälisten agenttien levityksessä.

Kilpailu teatterielokuvien markkinoilla on kovaa, Venäläinen muistutti. Vuonna 2002 Euroopan 50 katsotuimman elokuvan joukossa oli vain kaksi pohjoismaista elokuvaa, Italiaa aloittelijoille ja Mies vailla menneisyyttä.

Suomalaisten teatterielokuvien ulkomaanmyynnistä ei ole tarkkoja tietoja, sillä tuottajat eivät niitä aina kerro. Mies vailla menneisyyttä oli levityksessä 45 territoriossa - eli maassa tai muulla alueella, jolle oikeudet myydään. Seuraaviksi vuosien 2001-2003 listoilla nousivat Näkymätön Elina ja Hymypoika 27 territorion myynnillä.

Alan vientiä on myös toistaiseksi vähäinen kansainvälinen konsultointi ja tuotantojen kehittely. Esimerkillisesti verkostoitunut osaaja on tuottaja Mikael Wahlforss, joka on mukana hyvin monessa laajassa eurooppalaisessa tv-animaation yhteistuotannossa.

Vuoden 2003 kulttuurivienti lukuina

Suomalaisia pitkiä näytelmäelokuvia esitettiin vuonna 2003 yhteensä 230 festivaalilla tai muussa merkittävässä elokuvatapahtumassa.

Suomalaisia lyhyt- ja dokumenttielokuvia esitettiin vuoden aikana 156 elokuvafestivaalilla tai muussa ulkomaisessa elokuvatapahtumassa.

Kulttuuriviennin tukea jaettiin vuonna 2003 yhteensä 251 153 euroa.

Pitkien elokuvien kulttuurivientiin 132 501 euroa eli 55 prosenttia koko summasta. Se sisältää kansainvälisten kopioiden ja kasettien sekä esittelyaineiston valmistamiseen ja tekijöiden matkakulut.

Lyhyt- ja dokumenttielokuviin tukea kohdistui 114 104 euroa eli 45 prosenttia tuesta. Kansainvälisten kopioiden ja -kasettien valmistukseen käytettiin 68 074 euroa, tekijöiden matkakuluihin 28 635 euroa ja esittelyaineistoon 17 395 euroa.

Ylen vuoden 2003 viemiä ohjelmia

Parhaiten myivät lastenohjelmat ja dokumentit. Myynti jakautui tasaisesti, mutta mm.näitä ohjelmia myytiin 3-5 maahan:
Animaatiot: Pojken, Mansikkala
Lasten näytelmäsarjat: Enon varjo, Postimiehen varjo, Siamin tytöt, Pertsa ja Kilu,
Lasten luonto-ohjelmat: Tsirlips, Kukasta kukkaan, Kenen koti
Draama: Puhtaaksikirjoittaja
Dokumentit: Ulkolinja – Putinomania, Nokia – liian suuri Suomeen

Yleisradion myydyimmät

Viime vuosien kansainvälisesti myydyimmät ohjelmat
Joulupukki ja noitarumpu 40 maata 50’ lasten animaatio
Ilves 19 maata luontodokumentti
Andrzej Wajda 16 maata kulttuuridokumentti
Kanan muna 16 maata 7 x 5’ animaatiosarja
Kolme ässää 16 maata 33 x 5’ animaatiosarja
Kafka-trilogia 15 maata aikuisten animaatiosarja
Fabergé ja Suomi 14 maata kulttuuridokumentti
Père Lachaise 14 maata kulttuuridokumentti
Milos Forman 13 maata kulttuuridokumentti
Rauta-aika 13 maata 3-osainen draamasarja
Viivi ja Leevi 12 maata 19 x 4’ animaatiosarja
Alvar Aalto 11 maata kulttuuridokumentti
Ahma 11 maata 30’ luontodokumentti
Olen vapaa 11 maata dokumentti
Autuus 10 maata dokumentti
Laulujoutsen 10 maata 30’ luontodokumentti
Tsirlips 10 maata 30 x 7’ lasten luontosarja
Painija 10 maata 86’ draama

[sivun alkuun] [sisällys] [etusivu]