Kotilääkäri 2/03, Tutta Runeberg

Hiiriä, banaanikärpäsiä ja
7 hyvää terveydeksemme

Moni elintärkeä lääke olisi jäänyt keksimättä ilman eläinkokeita. Turhia ja eläimille kipua tuottavia lääketieteellisiä kokeita pyritään nykyisin välttämään.

Koe-eläimiä tarvitaan lääketieteellisessä perustutkimuksessa, kun etsitään tautien syitä ja tutkitaan tietyn molekyylin toimintaa elävässä organismissa. Tästä alkaa hoidon ja lääkkeen kehittely. Sopivalta vaikuttavan lääkekandidaatin löydyttyä sitä kokeillaan eläimiin ennen kuin ihmisille tehdään kliinisiä hoitokokeita.

Kaikkea ei voi tutkia suoraan ihmiskehosta. Aivoja ei voi tutkimusmielessä sorkkia eikä korkea kolesteroli paljasta tekosiaan laboratoriossa. Tarvitaan kokonainen elävä organismi selvittämään rasva-aineenvaihdunnan ihmeellisyyksiä. Usein se on hiiri, jonka geenit ovat 98-prosenttisesti samanlaisia kuin ihmisellä.

Parhaita koe-eläinlajeja ovat ne, jotka lisääntyvät nopeasti, ovat geneettisesti helposti muokattavissa ja selviytyvät hyvin laboratorio-oloissa. Koe-eläimet tuotetaan nimenomaan tutkimuskäyttöön. Tutkijoiden suosikeiksi ovat viime aikoina nousseet sukkulamadot ja banaanikärpäset. Niitä käytetään tautimalleina, niiden perimää voidaan tutkia geeni geeniltä ja manipuloida helposti. Niiden perimää vastaavia tekijöitä löytyy ihmisen perimästä.

Koirakokein jäljitettiin hengenvaarallisen diabeteksen syntymekanismi haimaan yli 80 vuotta sitten. Haimasta löytyi myös ratkaisu diabeteslääkkeeksi. Näistä ansioista F.G. Banting ja J.J.R. MacLeod saivat Nobel-palkinnon jo vuonna 1923. Todellisia voittajia ovat ne miljoonat diabeetikot, jotka insuliinin kehittämisen jälkeen ja sen ansiosta ovat säilyneet hengissä.

Eläinkokeet Suomessa

Kuopion ja Helsingin yliopiston koe-eläintieteen professori Timo Nevalainen, mitä eläimiä ja kuinka paljon Suomessa käytetään eläinkokeisiin?

- Nisäkkäiden lukumäärä jää alle 130 000 vuodessa. Jyrsijät, erityisesti hiiret ja rotat, ovat näistä suurin joukko. Kissoja ei Suomessa käytetä. Koiria käytetään noin 50. Suurista eläimistä sikojen ja lampaiden käyttö nousee useisiin satoihin. Kaloja käytetään paljon. Mikä on suhde muuntogeenisten ja ns. luonnollisten eläinten käytössä?

- Tarkkaa tietoa Suomesta ei ole. Englannissa osuus on 25 %, luulisin että meillä osuus on suurempi.

Millä perusteella koe-eläin valitaan?
- Perusteluun liittyy sarja kysymyksiä: Onko haettu tieto tarpeen tietää? Voidaanko koe tehdä ilman eläimiä? Mikä on kokeen hyöty-haitta-analyysin tulos? Tätä varten voidaan pisteyttää mm. saadun tiedon merkitys kohderyhmälle, tiedon löytymisen todennäköisyys, eläimen kehitysaste, eläimen kokema haitta, haitan kesto, kokeen eläinmäärä, kokeen kesto, eläinten hoidon taso. Pistetulosta käytetään päätöksenteossa. Antaako koe luotettavasti tuloksen,jota haetaan, ja tutkitaanko vaihtoehtoa vähentää eläinkokeen osuutta. Kaikki eläimet ovat arvokkaita, myös yksilöinä. Jokainen turhaan käytetty eläin on tuhlausta ja siksi epäeettistä.

Millaiset kokeet ovat kiellettyjä?
- Esimerkiksi kokeet, joissa tutkitaan, miten kauan eläin kestää kipua.

Paljonko eläimet joutuvat kokemaan kipua?
- Noin 3-5 % kokeista on sellaisia, joista aiheutuu huomattavaa tai pitkäaikaista kipua ja joissa ei käytetä kipulääkkeitä. Esimerkiksi rokotteiden altistuskokeissa tarvitaan suojaamaton ryhmä. Näihin kokeisiin pitäisi löytyä vaihtoehtoja. Huomattavaa edistystä on nähtävissä. Uuden lain tulisi pyrkiä selvään hyöty-haitta-analyysiin.

Ilman eläinkokeita

Pohjoismainen vaihtoehtopalkinto myönnettiin ruotsalaiselle Roland Grafstömille hänen kansainvälistä huippuluokkaa edustavasta eläinkokeettomasta syöpätutkimuksestaan sekä seerumittomien kudosviljelymenetelmien määrätietoisesta kehittämisestä. Professori Grafström työskentelee Karoliinisessa Instituutissa Tukholmassa.

Grafström saa tunnustusta erityisesti siitä, että on tehnyt työtä eläinkokeiden korvaamiseksi edistämällä kansallisesti ja kansainvälisesti soluviljelymenetelmien käyttöä.

Palkinnon myöntävät vuosittain suomalainen Juliana von Wendtin Säätiö tieteen edistämiseksi ilman eläinkokeita, ruotsalainen säätiö "Stiftelsen Forskning utan djurförsök" ja tanskalainen Alternativfondet. Nämä kaikki järjestöt edistävät eläinkokeita korvaavien menetelmien kehittelyä ja käyttöä jakamalla tarkoitukseen apurahoja ja tunnustuspalkintoja.

Juliana von Wendtin Säätiö: jvws@jvws.org tai 050- 306 3974

Artikkelia varten haastateltuja asiantuntijoita mm: professorit Liisa Ahtee, Krister Höckerstedt, Tatu Miettinen ja Matti Tikkanen, Helsingin yliopisto, professori Mika Scheinin, Turun yliopisto, professori Hilkka Soininen, Kuopion yliopisto.

Muuta aineistoa: Lääketieteen Nobel-palkittujen luennot / Nobel e-Museum, Karolinska Institutet -tutkimuksia / verkkosivut, Tohtori-Fi tietopalvelu, Yliopiston Apteekki / Uutispalvelu Duodecim.

[sivun alkuun] [sisällys] [etusivu]