Suomen Luonto 2/2003
Pekka Hänninen

Ekoviikissä etsitään uudenlaista asumista

Helsingin Viikkiin on noussut uusi kaupunginosa, jonne rakennettiin myös maamme ensimmäinen ekokaupunkialue. Ekoviikissä on paljon hyvää, mutta hanke on saanut myös risuja - rakennettiinhan se linnustollisesti merkittävälle paikalle.

Aurinko paistaa. Pikkuinen Airi esittelee ylpeänä syksyn satoa. Porkkanoita, tomaatteja ja valtavia kurpitsoja. Airin äiti Minna Stjernwall kertoo, että perhe on ollut vihanneksista omavarainen koko kesän. Vesilaskusta tosin tuli kuivan kesän takia huikea.

Pihassa kasvaa pellavia ja auringonkukkia. Ylitse lentää hemppoparvi ja kolme tikliä. Näin siis seitsemän kilometrin päässä Helsingin ydinkeskustasta. Olemme Ekoviikissä.

Ekoviikkiä kaavailtaessa sitä arvosteltiin paljon. Vastustajat epäilivät, että eko-sanalla ja luonnontieteilijöille Tiedepuistosta luvatuilla kerrosneliömetreillä haluttiin vain sulkea luontoväen suut. Kuulostaahan ekologinen rakentaminen luontoarvoiltaan merkittävälle paikalle hyväksyttävämmältä kuin tavanomainen rakentaminen.

Huolena oli etenkin peltolinnusto. Paikalla pesi tiheämmin kiuruja ja töyhtöhyyppiä kuin esimerkiksi Lammilla, missä sentään on biologinen asema.

"Eko-sana oli täyttä sumutusta", biologi Markku Mikkola-Roos tuomitsee. Hän on tutkinut vuosia Viikin peltolinnustoa. Peltolintujen elinpaikkojen lisäksi asutus peitti alleen tulva-alueen, jolla laulujoutsenet ja muut muuttomatkalaiset tapasivat levähtää.

Viikkiin rakentuu vuoteen 2010 mennessä 6000 työntekijän, 6000 opiskelijan ja 13 000 asukkaan yliopistokaupunginosa.

"Ihmisten määrän kasvu ei sinänsä ole paha asia, mikäli ihmisvirrat vain saadaan kanavoitua rajatuille alueille", Mikkola-Roos pohdiskelee. Holtittomia koiran ulkoiluttajia hän pitää levähtäville muuttolinnuille pahimpana vitsauksena. Varsinkin isot linnut pelkäävät irrallaan juoksentelevia koiria.

Tulevaisuuden huolia on myös Taka-Viikin alue, joka rakennetaan aikanaan. Rakentaminen katkaisisi ekologisen käytävän Viikin luonnonsuojelualueen ja Koillis-Helsingin metsien välillä.

Ekoviikin perustusolot eivät olleet parhaat mahdolliset. Aluehan on keskellä peltoja. Savikerros on paikoin jopa 30 metrin syvyinen, ja perustamispaaluja on jouduttu junttaamaan maahan valtavasti. Peltoon on upotettu käsittämätön määrä betonia, mikä ei ole järin ekologista.

Ekoviikki saatiin kuitenkin nuijittua läpi kaupungin elimissä, ja nyt Helsingillä on oma ekologinen asuinalueensa ja jopa varsin onnistunut.

Sormimainen kaavarakenne

Ekoviikistä käytiin yleinen suunnittelukilpailu 1994-1996. Kilpailun voitti arkkitehti Petri Laaksonen. Ehdotuksen pohjalta valmistui asemakaava, jonka ympäristöministeriö vahvisti 1998.

Ehdotus ja sitä seuraileva kaava perustuvat sormimaiseen rakenteeseen, jossa rakennukset ja viheralueet vuorottelevat. Asetelma mahdollistaa ravinteiden ja vesien kierrätyksen, viljelypalstat ja aurinkoenergian hyödyntämisen - rakennukset on suunnattu pääosin etelään. Laajuutta ekoalueella on 24 hehtaaria, ja asukkaita siellä on viimeisten talojen valmistuttua 1700.

Jätevesiä ei kierrätetä. "Puhdistetut vedet valuisivat luonnonsuojelualueen läpi mereen eikä Suomen oloissa biologisen puhdistamon toiminnasta ole vielä riittävää näyttöä", projektipäällikkö Riitta Jalkanen Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastosta perustelee. "Toisaalta alueen vieressä on Euroopan modernein jätevedenpuhdistamo."

Tanskassa Koldingen kaupungissa ekoalueen vedenpuhdistamo on sijoitettu keskelle kaupunkikorttelia. Asukkaat näkevät kuinka vesi puhdistuu ja oppivat myös kantamaan vastuuta siitä, miten vedellä lutraavat.

Muutamien talojen katoilta kerätään sadevettä - veden säästö on toki ekoalueen tunnuspiirteitä tuhansien järvien maassakin. Koldingen ekokorttelissa sadevettä käytetään vessojen huuhteluun; juomavettä ei tähän tarkoitukseen Tanskassa tuhlata. Pihoille satanut vesi johdatetaan Viikissä vihersormiin. Viikinpurossa on kasveja, jotka puhdistavat hulevesiä. Kehittyneen saniteettitekniikan ansiosta veden kulutuksen arvioidaan olevan Viikissä rakennuksesta riippuen 50-80 prosenttia tavanomaisesta kotitalouksien lorottelusta.

Perinteistä rakentamista

Ekoalueen aloituskorttelistakin järjestettiin suunnittelukilpailu. Kilpailijoilta vaadittiin suunnitelmien ja ekologisten periaatteiden lisäksi laskelmat käytettyjen tarvikkeiden ympäristövaikutuksista ja rakennusten energiankulutuksesta. Kilpailutiimeissä olivat mukana myös rakennusfirmat. Kilpailun voitti Arkkitehtiryhmä Hunga-Hungan ehdotus Eko Teko, joka tosin toteutettiin eri muodossa.

Kaikkea rakentamista Viikissä ohjaa ekokriteeristö, jonka laati monialainen työryhmä. Kriteerit määrittelevät kaikilta hankkeilta vaadittavan minimitason viidestä näkökulmasta: saastuminen, luonnonvarat, terveellisyys, biodiversiteetti ja ravinto. Näkökulmista eniten painoarvoa sai saasteettomuus, seuraavaksi eniten luonnonvarojen säästäminen ja sen jälkeen terveellisyys. Kaikilla osa-alueilla hankkeiden täytyi ylittää asetettu minimiraja.

Ekokortteleihin tulevia hankkeita arvioitiin pisteyttämällä ne kriteeristön pohjalta. Nollan kerännyt projekti on täyttänyt kriteerit rimaa hipoen, mutta on selvästi normaaliasumista ekologisempi. Kymmenen pisteen hanke edustaa jo erinomaista ja 20 pisteen ylitys edellyttää poikkeuksellista innovaatiota ekologisuudessa. Maksimipistemäärä on 30. Viikin vuoden 1999 loppuun mennessä valmistuneiden talojen pisteet vaihtelevat 9,5 ja 17,3 välillä. Ekoviikin talot ovat kriteeristön mukaan ekologisesti erinomaisia.

Ekoviikin kerrostalot ovat betonielementtitaloja, joiden ulkopinta on muurattu paikan päällä. Käsite paikallamuurattu tarkoittaa vain ulkoseinien julkisivuverhoilun muuraamista.

"Rakenteellisesti Ekoviikin kerrostalot ovat aika perinteisiä", Jalkanen naurahtaa. Vastaavalla tekniikalla on kerrostaloja rakennettu 1960-luvulta alkaen. "Toki tekniikka on kehittynyt", hän huomauttaa. Rakennuttajilla ei ollut intoa lähteä kokeilemaan muita tekniikoita kerrostalohankkeissaan. Rivitaloja ja paritaloja on sen sijaan rakennettu sekä puusta ja hirrestä että olkipaaleista.

Paljon kokeiluja

Riemastuttavin ekouutuus Ekoviikissä on aurinkoenergian hyödyntäminen. Sitä ei ole kerrostaloissa Suomessa juuri hyödynnetty. Kahdessa kolmesta asunnosta käyttövesi lämmitetään aurinkoenergialla. Aurinkokeräimet tuottavat 15 prosenttia kaikesta tarvittavasta lämmitysenergiasta. Aurinkosähköä tullaan puolestaan tuottamaan eräässä kohteessa parvekkeisiin asennettavilla kennoilla.

Aurinkoenergiahankkeet ovatkin suurimpia Viikissä käynnissä olevia tutkimusohjelmia. Toinen kiinnostava kokeilu on painovoimaisen ilmanvaihdon palauttaminen kerrostaloasumiseen. Koneellisen ilmanvaihdon kohteissa poistoilman lämmön talteenotto on tehokasta.

Saunoihin Ekoviikissä on kiinnitetty erityistä huomiota. Yhteiset saunat on tehty houkutteleviksi. Uutuus on porrashuonesauna, jossa vuoroja riittää asukkaille hieman useammin kuin perinteisessä talosaunassa. Yhteissaunojen käyttö kuluttaa huomattavasti vähemmän energiaa kuin löylyttely asuntokohtaisissa saunoissa vaatehuoneiden ja kylpyhuoneiden nurkissa.

Ekoviikin rakennusten laskennalliset päästöt ja ympäristön kuormitus ovat tavanomaista rakentamista vähäisemmät. Viikin alimmat hiilidioksidipäästöt ovat 48 prosenttia tavanomaisista kerrostalon päästöistä, ja Viikin kehnoinkin talo tupruttelee hiilidioksidia taivaalle vain 75 prosenttia tavalliseen taloon verrattuna.

Hiilidioksidipäästöillä ajatellaan rakennuksen koko elinkaarensa aikana tuottamia päästöjä, jotka syntyvät lähinnä lämmityksestä. Viikki kuuluu pääosin kaukolämpöverkkoon, pienemmät päästöt johtuvat etupäässä paremmista eristeistä ja vähäisemmästä lämmitysenergian tarpeesta. Rakennusjätettä Viikin ekologisin rakennus tuotti 45 prosenttia ja roskaavin 85 prosenttia siitä mitä tavallinen työmaa. Lopullinen seurantatutkimus ilmestyy kuluvana vuonna. Tämän jälkeen rakennuksia tarkkaillaan vielä viisi vuotta.

Asuinrakennusten lisäksi ekoalueella on myös koulu ja päiväkoti. Päiväkodista järjestettiin niin ikään suunnittelukilpailu, ja sen voitti nuorten arkkitehtien Qvad-ryhmä. Rakennuksen ekologisuuden lisäksi myös sen sisältö, lasten kaitseminen, on ekologisesti painottunut. "Jos puusta taittaa oksan, sille tulee haava niin kuin ihmisellekin", osaa Airi valistaa.

Ekoviikissä ei ole pyritty kielloin säätelemään asukkaiden elämää. Henkilöautojakin näkyy jonkin verran. Bussiyhteydet Helsingin keskustaan ja metroradan varteen ovat nopeat. Parin vuoden kuluttua valmistuva Jokerilinja helpottaa liikkumista entisestään. "Autoa ei perheessämme ole kaivattu", Minna Stjernwall kertoo.

Enemmän hyvää kuin huonoa

"Viikki ei ole lähelläkään täydellistä ekorakentamista", Riitta Jalkanen pohtii. "Viikissä on kyse asuntorakentamisen kehitystyöstä, jossa ei tapahdu suuria rysähdyksiä." Tässä suhteessa Jalkanen kertoo olevansa tyytyväinen Viikkiin.

Viikin rakennuskustannukset kaikkine ekologisine virityksineen olivat korkeintaan viisi prosenttia suuremmat kuin mitä tavanomainen rakentaminen olisi tullut maksamaan. "Jos näin pienillä lisäkustannuksilla saadaan näin paljon päästövähennyksiä ja energiansäästöä, niin sehän on hyvä."

Ekoviikin seurantaprojektissa mukana ollut arkkitehti Harri Hakaste on myös enimmäkseen tyytyväinen lopputulokseen. "Kyllä Ekoviikki on onnistunut tavoitteissaan", hän arvioi. "Ekoviikki on kokonainen kaupunginosa, joka vastaa normaaliasumisen vaatimuksia, mutta samalla se on ekologinen."

Ekoviikin pahimpina miinuksina Hakaste pitää rakennuspaikkaa, joka syrjäytti peltoluonnon, sekä kalliiksi ja raskaiksi muodostuneita perustamisoloja. "Arkkitehtoniselta yleisilmeeltään Ekoviikki on hieman sekava", hän murehtii.

Viikin ekokriteeristöön Hakaste on myös tyytyväinen: "Ne ovat perustellut ja vastaavat laatimisajankohtansa tietämystä." Seurantaprojektin mittauksissa kuva Viikin ekologisuudesta varmasti täsmentyy. Seurannassa tullaan tekemään myös asukkaille kyselytutkimus, jossa selvitetään asukkaiden valmiutta ekologiseen elämäntapaan. Viikin kokemuksista on paljon opittavaa seuraavissa rakennushankkeissa.

"Mitä ekologinen kestävyys rakentamisessa tarkoittaa, on vielä määrittelemättä", Hakaste aprikoi. Ekostandardien määrittelyssä kansalaisjärjestöt voisivat hänen mielestään olla mukana.

Ekoviikissä touhusivat myös kaikki suurimmat rakennuttajat ja rakentajat. Jokainen rakennusliike halusi olla mukana. Viikin kokemukset heijastunevat aikanaan muuhunkin rakentamiseen.

Katselen Viikkiä takanani. Painovoimaisen ilmastoinnin venttiilit heiluvat tuulessa, kääntyilevät tahdissa. Aurinkopaneeleja ja aurinkokeräimiä pilkottaa katoilla ja talojen seinissä. Pihoilla rehottavat hyötykasvit, ja kunhan puut hieman kasvavat, alueesta tulee varmasti varsin viihtyisä. Lapset leikkivät pihoilla. Kaksi joutsenta saapuu pohjoisesta; ne ojentavat jalkojaan kuin laskeutuakseen, mutta ottavatkin äkisti korkeutta ja jatkavat matkaansa etelään.

Kirjoittaja on arkkitehtiylioppilas ja lintuharrastaja.

[sivun alkuun] [sisällys] [etusivu]