Tekniikan Maailma 15/02
Juha Nykänen

Digi-tv:n hankala alku

Vaikka digi-tv-lähetykset aloitettiin Suomessa hieman yli vuosi sitten, uusi tekniikka ei ole vieläkään noussut lentoon. Voi vain kysyä miksi parempilaatuinen tv-kuva ja runsaampi ohjelmatarjonta ei näytä kiinnostavan kovin monia? Ja missä viipyy se laaja valikoima digivastaanottimia, jota luvattiin kauppojen hyllyille jo viime syksyksi? On aika selvittää kuinka alussa tehdyt lupaukset on onnistuttu lunastamaan.

Digitaaliset tv-lähetykset käynnistettiin juhlavin menoin 27.8.2001. Avajaistilaisuudessa pidetyissä puheissa luvattiin parempaa kuvaa ja runsaasti lisää ohjelmaa kaikille niille, jotka liittävät televisioonsa digitaalisen vastaanottimen eli digisovittimen.

Samalla esiteltiin koko joukko uusia tv-kanavia, joista osa olisi ilmaisia ja osa tulisi maksullisiksi. Vuorovaikutteiset palvelut ja jopa internet sähköposteineen olisivat pian kaikkien digisovittimen ostaneiden ulottuvilla. Hienolta kuulostaa, mutta mennäänpä ensin ajassa hieman taaksepäin.

Nälkä kasvaa

Viime vuosikymmenen puolivälissä koko Eurooppa oli ryhmittymässä teräväpiirtotelevision eli HDTV:n taakse. Yleisradion tiloissa kuka tahansa saattoi Albertvillen Olympialaisten aikaan tutustua uuteen entistä tarkempaan kuvaan. Tuon ajan HDTV-järjestelmä perustui kuitenkin vanhaksi käyvään analogiseen tekniikkaan, jonka ongelmat kävivät lopulta ylipääsemättömiksi. Niinpä teräväpiirtotelevisio haudattiin kaikessa hiljaisuudessa.

Ennen kuin HDTV kuoli, sitä ehdittiin esitellä mittavien kampanjoiden siivityksellä vuosien ajan useilla kansainvälisillä messuilla ja tietysti lehtien sivuilla. Monet yritykset ehtivät sijoittaa käsittämättömät summat rahaa järjestelmään, joka ei koskaan poikinut yhtäkään konkreettista tuotetta.

Yksi tavallinen tv-kanava vie taajuuskaistaa noin kahdeksan megahertsin verran, kun taas teräväpiirtotelevision kanava olisi tarvinnut kaksinkertaisen tilan. Tähän oltiin valmiita vielä alle kymmenen vuotta sitten.

Nyt yhden analogisen tv-kanavan tarvitsemalla taajuusalueella halutaan lähettää viittä, tai tarvittaessa useampaakin digitaalista tv-kanavaa. Taajuuskaistan tehokkaampi käyttö perustuu digitaalisen tv-kuvan pakkaamiseen. Toisin sanoen kuvatietoa poistetaan niin paljon kuin mahdollista ilman, että silmä vielä havaitsee merkittävää kuvanlaadun heikentymistä. Mitä useampia kanavia yhteen niin sanottuun kanavanippuun ahdetaan, sen heikompitasoiseksi kuva käy.

Suomessa katsottava digi-tv-kuva ei yllä lähellekään HDTV-tarkkuutta, eikä se ole edes yhtä hyvä kuin tavallisessa analogisessa televisiossa parhaimmillaan. Niinpä digi-tv:n kuvanlaatu onkin korkeintaan sama erinomaisessa VHS-kuvanauhurissa.

Entä mihin katosi haave terävämmästä televisiokuvasta? Ja mihin hävisi taivaalta sille aiemmin tarjolla ollut taajuuskaista? Miksi yhtäkkiä pitää mennä laatuvaatimuksissa takapakkia, vaikka kehittynyt tekniikka olisi suonut ainekset parempaankin?

Rahapula yllättää

Vastaukset ovat hyvin yksinkertaisia: sähköisten viestimien kehittyessä havaittiin, että radiotaajuudet alkavat hiljalleen huveta. Taivaalle tai kaapeliin ei mahdu rajattomasti radio- eikä etenkään tv-kanavia. Myös alati kasvava puhelin- ja dataliikenne vie nyt ja varsinkin tulevaisuudessa oman osansa taajuuskapasiteetista. Toisin sanoen radiotaajuudet ovat hyvin tuottava uusiutumaton luonnonvara.

Yleisradiossa laskettiin vuosituhannen lopulla, että sen omistama jakelutekniikkayksikkö voitaisiin yhtiöittää ja myydä edelleen. Näin syntyi YLE:n tytäryhtiö Digita, joka aloitti toimintansa vuoden 1999 alussa. Joulukuussa 2000 Digitasta myytiin 49 prosenttia ranskalaisen France Télécomin omistamalle tytäryhtiölle TDF:lle. Näillä rahoilla YLE pystyi maksamaan suuren osan digitelevision kehityskuluistaan. YLE on siis yhä Digitan suurin omistaja, mutta ranskalaisyhtiöllä on osto-oikeus lopuillekin 51 prosentille.

Kaupalliset tv-kanavat joutuvat edelleen maksamaan valtiolle toimilupamaksua, jota heinäkuussa voimaantullut uusi viestintälaki kuitenkin pienentää 25 miljoonalla eurolla. Tulevaisuudessa toimilupamaksu todennäköisesti poistetaan kokonaan. Samaan aikaan kaupalliset tv-yhtiöt joutuvat maksamaan Digitalle korvausta niin analogisesta kuin digitaalisesta tv-välityksestä.

Pahimmassa tilanteessa on Wellnet, jolla ei ole lainkaan analogista tv-kanavaa. Siksi sen mahdollisuudet tuottaa omaa ohjelmaa pelkästään digitaaliseen jakeluun ovat nykyisellä katsojakunnalla lähes olemattomat. Sen sijaan Yleisradio on koko joukosta ainoa, joka on saanut ja saa edelleen veronmaksajilta suoraa rahallista apua digitaaliaikaan siirtymisessä. Silti yhtiö on taloudellisissa vaikeuksissa.

Pyyhkeet kehään

Luvan saaneille operaattoreille kerrottiin, että lupa perutaan mikäli säännöllistä lähetystoimintaa ei aloiteta virallisena aloituspäivänä. Niinpä kolme maksullisiksi kaavailtua kanavaa ilmoittikin heti virallisen aloituksen jälkeen jättäytyvänsä pois digijunasta.

Sanoma-WSOY:n kaavailema Alfa+ koulukanava ei aloittanut, sillä niin vuorovaikutteinen tekniikka kuin kanavan tarvitsema maksukorttikaan eivät silloin vielä toimineet. Myöskään Elokuvakanava ja Canal+ eivät aloittaneet lähetyksiään tekniikan keskeneräisyyden vuoksi.

Lähes puolet kotitalouksista on kytketty johonkin kaapeli-tv-verkkoon. Kaapeliverkoilla on niin sanottu must carry -velvoite. Toisin sanoen operaattorin on ilman erillistä korvausta välitettävä maanpäällisinä näkyvät televisiokanavat myös omassa kaapeliverkossaan. Tämän ei kuitenkaan lakia tulkittaessa katsottu koskevan uusia maksullisiksi kaavailtuja digikanavia. Niinpä poisjääneet kanavat olisivat joutuneet maksamaan erilliskorvauksen myös kaapelivälityksestä.

Maksulliseksi kaavailtu Wellnet-kanava aloitti koelähetykset vuosi sitten. Alussa ohjelmistoa esitettiin enemmän tai vähemmän satunnaisesti. Vaikka maksukorttijärjestelmä voitaisiin ottaa käyttöön jo nyt, sopivia vastaanottimia on edelleen liian vähän kannattavan toiminnan aloittamiseksi. Niinpä Wellnetin kanavapaikalla näytetään yhä pelkkää kanavatunnusta.

Uusjako

Kolme käyttämättä jäänyttä valtakunnallista digitaalista tv-ohjelmistolupaa meni kesällä uusjakoon. Niiden kohtalosta päätetään vielä tämän vuoden syksyllä. Kiinnostuksensa hakijoiksi on määräaikaan (16.8.2002) mennessä ilmoittautunut 12 yritystä.

Mukana ovat Janton Oyj Pirkanmaan ja Suur-Helsingin alueille, Kevyt Kanava Oy/Iskelmäradio Pohjanmaa alueelliseen ja/tai valtakunnalliseen toimintaan, LAB42 Oy Itä-Suomen alueelle, Oy Turun Kaapelitelevisio–Åbo Kabeltelevision Ab Turun alueelle, Wellmedia Oy

Työelämätelevisio–Business Service Channel -kanavalle, Vizor Oy palvelu- ja kauppakanavalle sekä MTV Oy ostos- ja pelikanavalle.

Ulkomaisista hakijoista Discovery Communications Europe hakee lupaa Discovery Channel ja Animal Planet -kanaville, Canal+ Television Ab Canal+ -maksutelevisiopalveluun, Eurosport S.A. Eurosport- ja Eurosportnews-kanaville, MTV Networks AB kanaville MTV Nordic, VH1 ja Nickelodeon sekä Nonstop Television AB E! Networks Scandinavia -kanavalle.

Kanavanippujen hallinta pysyy vielä toistaiseksi niiden nykyisillä haltijoilla, mutta syksy saattaa tuoda muutoksen tähänkin. Näiden digitelevision verkkotoimilupien hakijoiksi ovat määräaikaan (9.8.2002) mennessä ilmoittautuneet Yleisradio Oy, Digita Oy, MTV Oy sekä Swelcom Oy. Lisäksi haettavana on kaksi digiradion toimilupaa, joita hakevat Yleisradio Oy, Digita Oy ja Telemast Nordic Oy.

Edellytykset kaupalliselle digi-tv-toiminnalle näyttävät nyt aiempaa paremmilta, sillä kaupallisten televisioyhtiöiden toimilupamaksut pienenevät jatkossa. Maanpäällisten digilähetysten osalta toimilupamaksua ei peritä lainkaan – ainakaan toistaiseksi.

Hölmöilyä heti alussa

Digi-tv-aikaa edelsi kallis ja mittava mainoskampanja, josta kukaan ei kuitenkaan saanut mitään kouriintuntuvaa tietoa uudesta digitaalisesta televisiosta. Jälkeenpäinhän on tietenkin helppo olla viisas, mutta valtavat mainosponnistelut aloitettiin liian aikaisin, sillä niitä näytettäessä ei vielä kellään ollut täsmällistä tietoa digisovitinten tuloaikataulusta. Oli vain omia arvioita ja täysin pieleen mennyt Liikenne- ja viestintäministeriön 6.2.2001 tilaama selvitys vastaanotinten saatavuudesta.

Eri toimijoiden yhteistyö ontui sekin. Onhan tavallaan selvää, että pahimpien kilpailijoiden ei ole helppo sopia yhteisistä toimintatavoista; ainakaan teknisesti edistyksellisimpiä innovaatioita ei paljastettaisi muille heti ensimmäisten neuvotteluiden aikana.

Paljon puhutut digi-tv:n lisäpalvelut perustuvat Suomessa niin sanottuun MHP-järjestelmään. Vaikka tähän kaikkein uusimpaan tekniikkaan sitoutuneita maita ovat Pohjoismaiden ohella muun muassa Espanja ja Saksa, Suomi kuului heti alusta MHP-pohjaisen digi-tv-toiminnan pioneerimaihin. Meillä säännölliset lähetykset aloitettiin ensimmäisenä. Siksi laitevalmistajat ovat hiljaisen kiinnostuneita Suomen ratkaisuista.
Tehtaat haluavat kuitenkin tuottaa voittoa kaikilla myymillään laitteilla. Myyminen, ja varsinkin voitollinen kauppa, on vaikeaa ennen kuin ensimmäistäkään laitetta on valmistettu. Valmistaminen on puolestaan mahdotonta ennen kuin tiedetään millaisia laitteita pitäisi tehdä. Sekä markkinoidemme pienuus että kotimaisen toimijoiden yhteistyövaikeudet vaikuttivat lopulta siihen, että laitteiden tulo Suomeen on vasta alkamassa.

Aivan kommelluksitta ei digitelevision ensimmäinen vuosi ole siis sujunut.

Katetta lupauksille

Kun digi-tv-lähetykset vihdoin aloitettiin, alkuperäistä starttipäivää oli jo lykätty vuodella. Juhlahumun laskeuduttua viime syksynä huomattiin melko pian, ettei luvattuja digisovittimia ollutkaan saatavilla. Ei, vaikka Liikenne- ja viestintäministeriön 6.2.2001 tilaaman selvityksen mukaan MHP-vastaanottimien piti rantautua jo saman vuoden syksyllä. Silti juuri kukaan ei nähnyt uuden uljaan digi-tv:n kuvaa ennen vuoden 2001 joulunalusaikoja.

Ensimmäiset digisovittimet saatiin kauppoihin vasta viime vuoden loppusyksystä. Ostavalle yleisölle tuli lievänä yllätyksenä myös se, että saatavilla olevasta parista laitemerkistä kumpikaan ei ollut MHP-yhteensopiva. Niinpä niillä ei voinut käyttää uusia palveluita – vuorovaikutteisuudesta puhumattakaan.

Laitteiden valmistajat lupasivat kuitenkin omien digisovittimiensa selviytyvän siitä kaikkein tärkeimmästä, eli digiohjelmien vastaanotosta. Vuorovaikutteiset palveluthan eivät tuolloin edes vielä toimineet, eivätkä toimi vieläkään täydessä laajuudessaan. Niinpä tavallinen tv-katsoja on pärjännyt tähän asti hyvin näillä yksinkertaisemmallakin laitteilla.

Päänvaivaa ovat kuitenkin aiheuttaneet Nokian ja Finluxin sovitinten ajoittaiset toimintahäiriöt, jotka ovat perua sekä väljistä normeista että laitevalmistajien ja operaattoreiden yhteistyön hitaudesta. Tiedot vaikeuksista ovat varmasti osaltaan hidastaneet laitekauppaa. Molempiin vastaanottimiin saatiin kesän aikana ladattua ohjelmistopäivitys. Käyttäjän oli tiedettävä päivityksen olemassa olosta ja osattava ladata se vastaanottimeen. Päivityksen voi edelleen tehdä myös maahantuojan huollossa, ja se korjaa aiemmin ilmenneet ongelmat, joten tilanne on omien kokemustemme mukaan näiltä osin hallinnassa.

Moni hämmästyi myös näiden kahden perussovittimen korkeaa hintaa. Halvempi Nokia maksoi viime vuonna ilman maksukanavien katseluun tarvittavaa kortinlukulaitetta hieman yli 300 euroa ja kalliimpi Finlux kortinlukulaitteineen 150 euroa enemmän. Niinpä ainakaan jälkikäteen tarkasteltuna ei ole ihme, ettei kauppa käynnistynyt kovinkaan vilkkaana.
Alkuvaiheen ostajat olivat niitä, joilla oli selvä käsitys siitä mitä digisovittimen hankinta tuo tullessaan. Tavallinen kansa ei edes mittavan mainoskampanjan nähtyään vielä tiennyt mitä uutta digi-tv tarjoaa, kun sitä verrataan vanhaan analogiseen vastaanottimeen. Ja olihan lehdistö tehnyt selväksi myös sen, että analogiset ohjelmat näkyisivät ainakin vuoteen 2006 asti.

Uusia laitteita

Viime vuoden lopussa markkinoille ilmestyneiden Nokian sekä Finluxin perussovittimien hinnat ovat nyt laskeneet noin 250 euron tasolle ja Finluxia saa myös kaapeliverkkoon sopivana DVB-C-versiona. Ennen C-version hankintaa kannattaa kuitenkin varmistaa, että paikallinen kaapelioperaattori lähettää digi-ohjelmaa. Nämä vastaanottimet ovat perusversioita, eikä niissä ole ylimääräisiä palveluita ja vuorovaikutteisuutta mahdollistavaa MHP-ohjelmistoa.

Loppukeväällä Sony esitteli ensimmäisen Suomen markkinoille räätälöidyn MHP-yhteensopivan integroidun television KD-32NX100. Vielä keväällä se maksoi noin 4 000 euroa, mutta hinta on kesän lopussa laskenut 3 000 euron tasolle. Sonyssa toimivat kaikki nyt käytössä olevat MHP-palvelut. Tarkempaa tutustumista varten kannattaa kaivaa esille TM:n numero 13/02.

Siinä olivat lyhykäisyydessään luettelo nyt markkinoilla olevista laitteista.

Tämä syksy ja ensi kevät tuntuvat olevan sekä uusien laitteiden että MHP-palveluiden tulemisen kulta-aikaa. Ja kun tuoreempia digisovittimia saadaan kauppoihin, kilpailu tuonee hinnat hieman kuluttajaystävällisemmälle tasolle.

Ensimmäinen merkittävä uutuus lienee ADB:n i-Can, joka on alle 400 euron hintainen MHP-sovitin. Se tulee kauppoihin syksyn puolivälissä. Laitteessa on sisäänrakennettu modeemi paluukanavaa varten. Pikaisten ensikokeiden perusteella MHP-palvelutkin toimivat todella ripeästi.
Panasonicin noin 250 euron hintainen perussovitin (ilman MHP-ominaisuuksia) tulee myyntiin loka-marraskuussa. Laite on hyvin pienikokoinen, ja se toimii verkkovirran lisäksi tasajännitteellä, joten sitä voi käyttää myös matkailuautossa ja veneessä.

Finluxilta tulee marras-joulukuun vaihteessa noin 500 euroa maksava MHP-yhteensopiva digisovitin, jossa on modeemi paluukanavaa varten. Tämän lisäksi tehtaan tv-mallisto täydentyy laitteilla, joissa on perussovitin (ei MHP) sisäänrakennettuna. Halvimmat 28-tuumaiset televisiot asettunevat noin tuhannen euron hintaluokkaan. Finluxin ensimmäistä integroitua MHP-televisiota voidaan odottaa ensi vuoden kesään mennessä.

Grundigin noin 300 euron hintainen perussovitin (ei MHP) tulee marras-joulukuussa. Myöhemmin Grundigilta tulee valmistajan digi100-televisioihin sopiva sisään asennettava MHP-moduuli, jossa on modeemiliitäntä.

Sony kertoo tuovansa ensi vuoden alkupuolella uusia nykyistä edullisempia mutta myös kalliimpia integroituja digi-tv-malleja.
Philips tulee samoihin aikoihin markkinoille kahdella integroidulla 32-tuumaisella MHP-vastaanottimella, joista ainakin halvemmassa hinnan luvataan olevan maltillisella tasolla.

Nokia esittelee tämän syksyn aikana eri hintaisia sovittimia. Mukana on tiettävästi sekä perusversioita että MHP-malleja.
Tulevaisuudessa monipuolisimmat laitteet varustetaan kiintolevyllä, joka mahdollistaa monipuolisen ajastintallennuksen. Tällainen laite maksasi karkeasti arvioituna reilusti yli 700-800 euroa.

Uusia palveluita

Vaikka MHP-palveluista puhutaan paljon, niiden sisällöstä ei tähän mennessä ole saatu yksityiskohtaista tietoa. Ohjelmayhtiöt ovat toistaiseksi tyytyneet lähinnä kokeilemaan erilaisia vaihtoehtoja. Tilanne kuitenkin on muuttumassa nyt syksyn alkaessa, kun uusia MHP-vastaanottimia vihdoin saadaan kauppoihin.

Yleisradion digikanavia katsottaessa ruudun alareunaan saa liikkuvan uutiskaistan, jonka otsikot voi laajentaa koko ruudun täyttäväksi supertekstisivuksi. Sivulla voidaan näyttää tekstiä ja kuvaa.
Supertekstitelevisio vastaa samaa kuin tietokonemaailmassa siirtyminen vanhasta merkkipohjaisesta DOS-käyttöjärjestelmästä Windowsiin. Tekstisivuilla voidaan näyttää samanaikaisesti tekstiä ja hyvälaatuisia kuvia. Näin säätiedot ja uutisväläykset saavat paremman ja havainnollisemman ilmeen.

MTV3 on jo kokeillut F1-lähetysten yhteydessä tietopalvelua, jonka avulla ruudulle saa rataprofiilin ja kuljettajien esittelyt sekä tulostietoja ja muuta aiheeseen liittyvää triviaa. Samanlaisia tietoja tullaan jatkossa esittämään myös monen muun ohjelman yhteydessä. Niinpä esimerkiksi ruokareseptit voi saa ruudulle helposti kopioitavaan muotoon. MHP tuo mukanaan myös mahdollisuuksia erilaisiin peleihin.

Yllä kuvatut palvelut eivät ole vuorovaikutteisia, eli niiden käyttämiseksi digisovitinta ei tarvitse kytkeä puhelinlinjaan.

Vuorovaikutteiset palvelut ovat nekin tulossa, mutta huomattavasti maltillisemmalla aikataululla. On arvioitu, että interaktiivisia toimintoja aletaan esitellä vasta ensi vuoden puolella. Toisaalta jo nyt OKO:n pankkiasiakkaat voivat käyttää tiliään MHP-sovittimen kautta – samaan tapaan kuin kotitietokoneella.

Veikkauksen kerrotaan niin ikään tarjoavan digi-tv-katsojille ensi vaiheessa ainakin Lottoa. Katsoja voi näppäillä lottorivinsä kauko-ohjaimen numeronäppäimillä, ja tiedot siirtyvät Veikkaukselle modeemin välityksellä. Kaikki tämä on helppoa aiemmin internetiä käyttäneille. Mainostenkin yhteyteen voidaan liittää erilaisia vuorovaikutteisia palveluita ja myös ostoksia voi pian tehdä tv-ruudun ääressä.

Lisää ohjelmaa

Kun tv-ohjelma ja kaikki sen mukana tuleva tieto lähetetään digitaalisessa muodossa, kuvan ohessa voidaan välittää edellä kuvattuja erikoispalveluita, joita analogisen kanavan katsoja ei voi käyttää.

Digi-tv tuo tullessaan paljon muutakin. Järjestelmä on hyvin joustava, ja ohjelmaa lähettävillä operaattoreilla on rinnakkaiskanava, jota käytetään vain poikkeustapauksissa. Näitä kanavia voidaan käyttää useisiin tarkoituksiin. Pitkäksi venynyttä urheilutapahtumaa voidaan jatkaa rinnakkaiskanavalla, ja sama kanava sopii esimerkiksi jääkiekon maailmanmestaruuskisoissa vähemmän tärkeiden otteluiden esittämiseen. Kaikki tämä jää pelkän analogisen vastaanottimen haltijalta näkemättä.

Radiovastaanotosta kiinnostuneetkin saavat ensivaiheessa kuuluville neljä uutta radiokanavaa, YLE Peili, YLE Aino, YLE Classic ja YLE Vega+, jotka perustettiin digitaalista DAB-radiota varten. Ne kuuluvat digisovittimen kautta laadukkaasti ainakin silloin, kun digisovittimen kytkee kodin stereojärjestelmään.

Uuden MHP-sovittimen ostaja voi jatkossa odottaa muitakin radioon liittyviä lisäpalveluita. Television ruudulla voidaan näyttää kulloinkin kuuluvan musiikkikappaleen nimi ja esittäjä tai vaikka esittäjän kuva. Näiden lisäpalveluiden käyttöönotosta ei ainakaan tiettävästi ole tehty mitään sopimusta, mutta varsin käteviltä ne kuitenkin tuntuvat. Toisaalta tekstitietojen näyttäminen onnistuisi varsin helposti jo nykyisessä ula-radion RDS-järjestelmässä, mutta tätä mahdollisuutta ei juuri hyödynnetä.

Ei aina virheetön kuva

Digitaalisen tv-kuvan luvattiin olevan laadultaan analogista parempi. Tälle lupaukselle on katetta vain, kun vertailukohtana käytetään heikossa kentässä tai muuten vaikeissa vastaanotto-oloissa katsottavaa analogista tv-kuvaa. Analogisessa kuvassa voi tällöin olla lumisateenomaista kohinaa ja signaaliheijastumista johtuvia haamukuvia. Kun sen sijaan digikuvaa vertaa hyvissä vastaanotto-oloissa katsottavaan analogiseen kuvaan, jälkimäinen näyttää kokonaisuutena paremmalta.

Digi-tv-lähetyksessä kuva pakataan taajuuskaistan säästämiseksi niin sanotulla MPEG2-tekniikalla. Mitä vähemmän pakkausta käytetään sitä parempana kuva näkyy ruudulla. Ongelma on siinä, että hyvälaatuiseen kuvaan tarvitaan suuria bittinopeuksia, jotka vaativat laajemman taajuuskaistan.

Yleisradio on ahtanut omaan kanavanippuunsa peräti viisi tv-kanavaa. Lisäksi nipussa on neljä radiokanavaa, supertekstitelevisio, elektroninen ohjelmaopas sekä koko joukko muuta dataa, ja äänikin vie oman osansa jokaisen tv-kanavan bittivirrasta. Niinpä kuvanlaadusta tingitään tietoisesti, varsinkin kun kaikki kanavat lähettävät ohjelmaa samanaikaisesti.

DVD-levyille tallennetut elokuvat ovat nekin MPEG2-pakattuja, mutta kuvalle käytettävä bittinopeus laskee vain poikkeustapauksissa alle viiden megabitin sekuntinopeuteen. YLE:n digi-tv-kanavilla kuva liikkuu teoreettisesti laskien vain hieman yli kolmen megabitin sekuntinopeudella.

Tuntuisikin järkevältä, että talousvaikeuksissa rimpuileva YLE lopettaisi YLE24 uutiskanavan, sillä uutisiahan tulee jo nyt jatkuvasti kaikilta kanavilta. Näin säästyisi kosolti rahaa, ja muille kanaville saataisiin parempi kuva. Samalla luotaisiin edes teoreettinen mahdollisuus monikanavaiseen äänentoistoon, joka vie taajuuskaistaa kaksikanavaista stereoääntä enemmän.

Tätä kirjoitettaessa MTV3 pudottaa digikuvan bittinopeuden iltamyöhällä edelleen niin pieneksi, että ruudulla näkyvä kuva palikoituu pahasti. Lisäksi kuva tulee ääneen nähden lähes sekunnin myöhässä.

On jotenkin surkuhupaisaa, että digisovittimesta satoja euroja maksaneen on vaihdettava vanhalle analogiselle kanavalle voidakseen katsoa iltaelokuvan loppuun. Kaiken takana on MTV3:n säästämisenhalu – ehkä Digitalle ei kannata maksaa liiasta nopeudesta.

Täällä jäädäkseen

Tosiasia on kaikista alkuvaikeuksista huolimatta se, että digi-tv on tullut jäädäkseen. Prosessia ei voi enää pysäyttää – eikä näin tarvitsekaan tehdä. Sovittimen voi siis turvallisin mielin hankkia jo nyt. Alkuvaiheessa on kuitenkin hyväksyttävä se, että kaikki palvelut eivät vielä toimi täydellä teholla, ja toimintavirheitäkin saattaa esiintyä. Palveluita tulee kuitenkin jatkuvasti lisää, ja kokemuksen myötä ne saadaan yhä toimivammiksi.

Myös ohjelmatarjonta ja tv-ohjelmien tekninen laatu paranevat ajan mittaan, kun lähetyspään laitteita ajanmukaistetaan ja sekä laitteiden että tekniikan optimisäädöt löydetään.

Heikossa kentässä asuvalle digi-tv tuo jo nyt selvän parannuksen kuvaan, kun kohina ja haamukuvat häviävät. Kaapeli-tv:n ulottumattomissa oleville haja-asutusalueille taas saadaan uusia palveluja ja lisää ohjelmatarjontaa.

Erillisen digisovittimen hintakaan ei enää ole este, sillä halvimmat perussovittimet lähtevät kotiin alle 250 eurolla. Hinnat laskevat varmasti vielä hieman, kun kilpailu laitekannan kasvaessa lisääntyy. Niinpä mitään estettä digisovittimen hankinnalle ei nähdäksemme ole. Jos MHP-palvelut eivät kiinnosta, perussovitin on varmasti hyvä hankinta. Jos taas haluaa jäädä odottelemaan MHP-pohjaisia laitteita, saa jatkossa käyttöönsä joukon lisäpalveluita – hieman suuremmalla sijoituksella.

Aiemmin luvatut sähköposti ja ainakin internetselain eivät varmastikaan tule ensi aallossa. Sama pätee maksullisiin kanaviin. Tällä hetkellä katsojia eli maksajia ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi.

Kuvatekstit:

KUVA 2
DIGITAALISTA tv-ohjelmaa voidaan vastaanottaa miltei kaikilla tiheimmin asutetuilla alueilla. Digitan mukaan digi-tv:n peittoalue (punaisella värjätyt alueet) kattaa tällä hetkellä noin 70 prosenttia Suomen kotitalouksista.

KUVA 3
VUONNA 2006 digi-tv näkyy lähes kaikkialla maassamme.

TAULUKKO (kanavanippujen sisällöt)
TÄLLÄ hetkellä lähetettävät digitaaliset tv- ja radiokanavat (merkitty tähdellä) on sijoitettu kolmeen eri kanavanippuun eli multipleksiin.

KUVA 12 (EPG.JPG)
EPG eli elektroninen ohjelmaopas toimii hienosti MHP-pohjaisella digisovittimella. Kuva on kansallisesta ohjelmaoppaasta, minkä lisäksi useissa laitteissa on myös oma oppaansa. On makuasia kumpaa haluaa käyttää.

KUVA 4 (Finlux.jpg)
FINLUX (kuvassa) ja Nokia ovat toistaiseksi ainoat saatavilla olevat digisovittimet. Ne eivät ole MHP-yhteensopivia, mutta digi-tv-ohjelmat tekstityksineen näkyvät hyvin. Sonyn KD-32NX100 on toistaiseksi ainoa televisiovastaanotin, jossa on sisäänrakennettu MHP-sovitin.

KUVA 5 (ican.jpg)
ENSIMMÄINEN markkinoille ehtivä MHP-sovitin on näillä näkymin ADB:n I-Can. Laitteen takana on modeemiliitäntä, jota tarvitaan vuorovaikutteisten MHP-palveluiden käyttämiseen. Alle 400 euron hintaisen I-Canin on ilmoitettu olevan saatavilla lokakuun puolivälin jälkeen.

KUVA 6 (Panasonic2.jpg, SYVÄTÄÄN)
PANASONIC aloittaa Suomessa tuomalla kauppoihin loka-marraskuussa pienikokoisen 250 noin euron hintaisen perussovittimen. Ilman MHP-ominaisuuksia oleva laite toimii poikkeuksellisesti myös tasajännitteellä, joten se sopii mainiosti matkailuautoon tai veneeseen.

KUVA 11 (YLE News Ticker demo, digitv TM.ppt)
YLEISRADION MHP-palveluista eräs kiinnostavimmista on uutisnauha, jonka saa ruudulle parilla näppäinpainalluksella. Kun jokin nauhassa juoksevista otsikoista herättää mielenkiintoa, koko uutisen saa väripainiketta klikkaamalla ruudulle.

KUVA 13 (TekstiTV.jpg)
SUPERTEKSTITELEVISION ilme on vanhaa merkkipohjaista pirteämpi. Ruudulla voidaan nyt näyttää myös kuvia, mutta supertekstin käyttämiseen tarvitaan MHP-pohjainen digisovitin.

KUVA 7 (F1.tif)
MTV3 tarjoaa F1-lähetysten yhteydessä ajajaesittelyitä sekä muuta kisaan liittyvää tietoa. Samantapaisia infopalveluita on tulossa myös muihin MTV3:n ohjelmiin.

KUVA 8 (Lotto.tif)
LOTTO on Veikkauksen suosituin rahapeli. Siksi ei ole ihme, että sitäkin voi pian pelata digi-tv:n kautta. Pelaamiseen tarvitaan MHP-yhteensopiva digisovitin, ja palvelun käyttäminen sujuu samaan tapaan myös internetin kautta.

KUVA 9 (OP.ppt)
MHP tuo mukanaan mahdollisuuden myös vuorovaikutteisiin palveluihin. Osuuspankit ovat ensimmäisten palveluntarjoajien joukossa. OKO:n asiakkaat voivat televisiokatselun lomassa maksaa laskuja ja siirtää rahaa tililtä toiselle, kunhan vain käytössä on paluukanavalla varustettu MHP-yhteensopiva digisovitin. Järjestelmä toimii kuin internetissä konsanaan.

KUVA 10 (Peli.tif)
PELAAMINEN onnistuu ilman paluukanavaakin, kunhan käytössä on MHP-sovitin. Vielä pelejä ei ole tarjolla, mutta lähitulevaisuudessa niitä saataneen digi-tv:n ruudulle.

[sivun alkuun] [sisällys] [etusivu]