Demi 9/2002, Laura Honkasalo

Masennus lamaannuttaa mielen

Alakulo kuuluu elämään, mutta vaikea masennus on sairaus, joka tärvelee jokapäiväisen arjen. Masennukseen saa apua ja hoitoa. Kenenkään ei tarvitse kärsiä turhaan.

Kaikki ihmiset ovat joskus alakuloisia. Joka neljäs ihminen kokee elämässään masennuskauden. Masennus on yleisempää naisilla kuin miehillä. Apeus ja murheellisuus kuuluvat elämään – joskus ilman tunnistettavaa syytäkin. Jos apeus pilaa koko elämän ja oireet kestävät pitkään, ihminen on luultavasti masentunut. Vakava masennus on eri asia kuin alakulo.

Masentunut ei ole hullu

Masennus on lisääntynyt viime vuosikymmenten aikana – tai ehkä ennen siitä ei uskallettu puhua eikä sitä tunnistettu. Masennus on nykyaikaisen kiireisen yhteiskunnan sairaus. Paineet ovat lisääntyneet varsinkin lasten ja nuorten elämässä. Joka puolelta pommitetaan mielikuvilla menestyneistä ihmisistä, ja kilpailu opiskelu- ja työpaikoista on kovaa. Vanhemmat pelkäävät, että huono koulumenestys sysää heidän lapsukaisensa suoraan leipäjonoon ja voivat siksi painostaa liikaakin.

Masennusta esiintyy kaikissa yhteiskuntaluokissa, kaikenlaisilla ihmisillä. Monet staratkin ovatkin jossain elämänvaiheessa kärsineet masennuksesta. Esimerkiksi Angelina Jolie kävi läpi vaikean nuoruuden masennuksen. Luovat ja herkät ihmiset ovat alttiita masennukselle. Et siis ole hullu, vaikka päätyisit terapeutin puheille.

Mitä masennus on?

Masentunut ihminen on apea ja väsynyt. Mikään ei kiinnosta – eivät edes asiat, joista on ennen iloinnut. Toisilla masennus ilmenee välinpitämättömyytenä, toisilla taas ahdistuneisuutena. Jotkut ovat kuin pystyyn kuolleita, toiset taas voivat itkeä päivät läpensä. Masennus on aaltoliikettä: välillä tuntuu normaalilta, sitten syöksyy taas alakulon syövereihin.

“Masennus on kipua, tuskaa, harhan näkemistä ja kuulemista ja ennen kaikkea sitä, että ihmiset eivät todella ymmärrä, miltä minusta tuntuu ja sitä tunnetta on vaikea selittää.”

Masennus pilaa jokapäiväisen elämän. Ihminen ei jaksa iloita mistään ja on koko ajan väsynyt. Päivittäiset toimet tuntuvat ylitsepääsemättömiltä ponnistuksilta. Todella masentunut ihminen voi jäädä koko päiväksi sänkyyn, koska ei jaksa pukea vaatteita ylleen. Usein masennukseen kuuluu järjetön itkeskely. Vaikka mitään suurta itkettävää asiaa ei olekaan, kyyneleet vain virtaavat.

Masennukseen kuuluu elämänkipinän hiipuminen: ei jaksa innostua mistään eikä ryhtyä mihinkään. Energiaa ei ole juuri nimeksikään.
“Masennus on heräämistä aamulla ja itkemistä koko päivän siksi että heräsi. Se on itsensä satuttamista ulkopuolelta, jotta kipu sisäpuolella lakkaisi. Se on itsensä vihaamista, arvottomuuden tunnetta.”

Mistä masennus johtuu?

Masennus voi olla seurausta menetyksistä, pettymyksistä tai suurista elämänmuutoksista. Myönteisetkin elämänmuutokset voivat aiheuttaa masennusta. Vanhempien avioero tai myttyyn mennyt rakkaussuhde voivat sysätä masennukseen. Myös vääristynyt käytös voi laukaista masennuksen: jos esimerkiksi yrittää aina miellyttää muita eikä koskaan ajattele itseään, voi sairastua lopulta masennukseen.

Myös vastoinkäymiset voivat aiheuttaa masennusta. Ei ole helppoa pitää mieltä pirteänä, jos ei ole päässyt mieluisaan opiskelupaikkaan tai saavuttanut jotakin muuta tärkeää tavoitetta.

Joskus masennuksen taustalla ovat kauan sitten tapahtuneet asiat. Pikkulapsena koettu hyväksikäyttö ja väkivalta voivat sysätä masennukseen vasta teini-iässä. Jos joutuu upottamaan surulliset, tuskalliset kokemukset syvälle sisäänsä eikä pysty käsittelemään niitä tai saa ymmärrystä, suru voi ilmetä masennuksena.

“Siitä lähtien, kun poikakaveri jätti mut kuukausi sitten, mä olen yöt ja päivät meittinyt, mikä mussa on vikana ja miksi olen juuri minä. Saan unta siinä kello kahden maissa yöllä. En voi jutella kenellekään pahasta olostani ja olen menettänyt ruokahalunikin, koska en voi jakaa tuskaani. En pysty keskittymään muuhun kuin itseeni ja puutteisiini. Olen menettänyt mielenkiintoni ennen niin rakkaisiin harrastuksiini.”

Toisinaan masennukselle ei ole mitään syytä. Ihmisellä voi olla kaikki ulkoisesti hyvin ja hän on silti koko ajan alakuloinen. Masennuksen perimmäistä syytä ei tiedetä.
Lainaukset: www.demi.fi

Miten masennusta hoidetaan?

Lievään masennukseen auttaa keskusteleminen läheisten kanssa, mieluisat harrastukset ja liikunta. Masennusta ei kuitenkaan pitäisi vähätellä. Useinhan vanhemmat ovat taipuvaisia ajattelemaan, että pahakin masennus on vain nuoruuteen kuuluvaa alakuloa ja että masentunut teini kyllä piristyy, kunhan muuttaa omaa asennettaan.

Vakavaa masennusta hoidetaan joko psykoterapialla tai mielialalääkkeiden ja terapian yhdistelmällä. Lääkkeet vaikuttavat serotoniini-tasapainoon. Serotoniini on välittäjäaine, joka säätelee aivoissa säätelee tunne-elämää. Masentuneella sitä on yleensä liian vähän.

Masennuksen hoito voi kestää vuosia. Terapiakäyntejä on kaksi tai kolme viikossa. Hoitoon voi joutua jonottamaan pitkään. Parantumisessa on tärkeää, että haluaa parantua. Täytyy olla valmis puhumaan ja puimaan omia tuntemuksiaan.

Hoitamattoman masennuksen kanssa voi elää, mutta jos masennusta ei hoideta, se uusiutuu ja voi lopulta johtaa itsetuhoon. Masentunut ihminen ei pysty elämään täysipainoista elämää. Joskus pahasti masentunut ihminen tarvitsee sairaalahoitoa, erityisesti silloin, jos itsemurhariski on suuri.

Psykoterapia

Psykoterapeutilla on psykologin, psykiatrin, teologin tai erityissairaanhoitajan peruskoulutus, jonka jälkeen hän on käynyt erikoistumiskoulutuksen. Terapeutilla on kokemusta ihmisten auttamisesta: hänestä on siis enemmän hyötyä masennuksen ruotimisessa kuin maailman parhaimmastakaan bestiksestä. Tilanteesta riippuen turvaudutaan joko lyhyt- tai pitkäkestoiseen terapiaan. Pitkässä terapiassa pureudutaan masennuksen taustalla oleviin asioihin. Terapeutti ei aivopese tai saarnaa, vaan yrittää johdatella potilastaan löytämään ratkaisut ongelmiinsa itse.

Lääkkeet

Masennus ilmenee biokemiallisina muutoksina aivoissa. Masennuslääkkeet eivät ole “ilopillereitä”, vaikka lehdissä joskus kirjoitetaan niin. Kukaan ei piristy vain mielialalääkkeitä popsimalla. Lääkitys vaatii pitkäjännitteisyyttä. Mielialalääkkeet vaikuttavat hitaasti. Lääke alkaa vaikuttaa noin kolmen viikon kuluttua, mutta lääkitystä jatketaan yleensä monta kuukautta, joskus vuosia. Mielialalääkkeisiin ei voi tulla riippuvuutta, mutta unilääkkeisiin ja rauhoittaviin voi. Siksi ahdistusta ei pitäisi lääkitä rauhoittavilla eikä unettomuutta uni- tai nukahtamislääkkeillä.
Alkoholi huonontaa lääkkeiden vaikutusta. Masennukseen ei pitäisi koskaan etsiä lohtua juomisesta.

Oikean lääkityksen löytämiseen voi mennä aikaa, sillä lääkkeillä on sivuvaikutuksia eikä etukäteen voi tietää, mikä lääke sopii kenelle.
Mielialalääkitystä ei saa lopettaa ilman lääkärin lupaa. Kun lääkkeet alkavat vaikuttaa ja mieliala kohoaa, tulee tunne, että mihin niitä lääkkeitä oikeastaan tarvitsee. Jos lääkityksen lopettaa kesken kaiken ja yhtäkkiä, masennusoireet palaavat. Keskustele siis aina lääkärin kanssa, jos uskot selviäväsi ilman lääkitystä.

Mielialalääkkeet eivät muuta ihmisen persoonallisuutta. Ne eivät tee ihmisestä puoliunessa kuljeskelevaa zombieta, jollaisia näkee mielisairaalaleffoissa. Mieilialalääkkeet eivät tee kenestäkään hetkessä iloista. Pitäisi myös selvittää, onko elämässä jokin pielessä ja mitkä asiat aiheuttavat ahdistusta. Nykyaikaiset mielialalääkkeet ovat turvallinen keino selvitä pahimman aallonpohjavaiheen yli.

Itsetuhoisuus on masennuksen merkki

Toisilla masentuneilla oireisiin kuuluu itsetuhoinen käytös. Fyysisen kivun tuottaminen voi viedä ajatukset hetkeksi pois henkisestä kivusta. Satuttaminen ei kuitenkaan paranna ahdistusta: se palaa myöhemmin entistä voimakkaampana. Itsensä satuttamisesta tulee harhakäsitys, että hallitsee itseään ja tuskaansa.

Viiltely. Kuuluisia viiltelijöitä ovat olleet Angelina Jolie, prinsessa Diana ja Christina Ricci. Christina myös poltti itseään. Viiltely on hätähuuto. Iholla olevat haavat kertovat sielunhaavoista, jotka pitäisi hoitaa. Seksuaalisen hyväksikäytön kokeneilla on taipumusta viiltelyyn.

Polttaminen. Oman ihon polttaminen on sukua viiltelylle.

Syömishäiriöt. Syömishäiriöitä on erilaatuisia. Anoreketikko laihduttaa, bulimikko ahmii ja oksentaa, ja joillakin on yhdistelmä molempia häiriöitä. Ortorektikolla on päähänpinttymä siitä, että syö terveellisesti. Syömishäiriöön liittyy usein pakonomainen tarve urheilla ja kuntoilla. Äkilliset painon muutokset voivat olla merkki syömishäiriöstä.

Riippuvuudet. Masentuneet etsivät joskus lohtua lääkkeiden väärinkäytöstä, huumeista, alkoholista ja muista päihteistä. Päihteet voivat helpottaa oloa hetkeksi, mutta niihin turvautuminen masentuneena on vaarallista, sillä se johtaa helposti riippuvuuteen. Ja silloin onkin jo kaksi sairautta.

Lähteet: www.hus.fi, www.terkkari.net, www.terve.com, www.tohtoritalo.fi, www.mielenterveys-taimi.fi,
www.nicehouse.fi, www.yths.fi,
www.tukiasema.net, www.paihdelinkki.fi, haarasilta/marttunen: nuorten masennus – tietoa nuorille ja heidän perheilleen. Asiantuntijana on käytetty psykologi ja perheterapeutti Maija Mäkelää.

Kirjallisuutta:
Ben Furman ja Jussi Valtonen: Jossakin on ilo – tietoa ja toivoa
masennuksesta kärsiville ja heidän läheisilleen
Elizabeth Wurzel: Prozac Nation – Young and Depressed in America
Sylvia Plath: Lasikellon alla
Sylvia Plath: Päiväkirjat
Hanna Marjut Marttila: Kertoi tulleensa petetyksi
Bev Cobain: Apu-a – selviytymisopas masentuneelle nuorelle
Neil Hardwick: Hullun lailla
Anja Kauranen: Syysprinssi
William Styron: Pimeän kuva

Testaa oletko masentunut:
www.tukiasema.net/gallup/default.asp?gallupID=19

Keskustelua masennuksesta: www.demi.fi

[sivun alkuun] [sisällys] [etusivu]