Sport 10/2002, Ulla-Maija Paavilainen

Astangajooga on vastapaino kilpailulle

Nelli Koivisto tarvitsee työssään astangajoogasta tulevaa voimaa, liikkuvuutta ja kestävyyttä.

On tietysti silkkaa seksismiä aloittaa juuri Suomen Liikunnassa ja Urheilussa tasa-arvopäällikkönä työskennelleen Nelli Koiviston haastattelu puhumalla hänen ulkonäöstään. Sitä ei vaan voi millään ohittaa.

Jos kuvittelet feministin siilitukkaiseksi ja pyöreärilliseksi, saatat itsesi naurunalaiseksi.

Punaiset kiharat tärähtelevät innosta, kuulas iho hehkuu pisamien alla. Ajattelen Hollywoodin 1930-luvun elokuvien tulisieluisia sankarittaria, ja siirrän Koiviston polkemaan jalkaa Gary Grantin eteen. Mies hurmaantuu.

Tosielämässä tasa-arvotyö on etäällä hurmahenkisyydestä. Miehet luimuilevat nihkeinä pitkin seinänvieriä ja toteavat, että eikös tuo jo riitä.

Nelli Koiviston otteisiin tulee samanlaista napakkuutta kuin Hilja Valtosen romaanien päähenkilöillä. Periksi ei anneta! Urheilumaailmassa tasa-arvoon kun on vielä pitkä matka.


Erilainen on erilainen

Suomalaiset urheiluelämässä vaikuttavat naiset ovat osaavia ja aktiivisia kansainvälisissä yhteyksissä. Se ei tarkoita sitä, että heitä tuettaisiin kotimaassaan.

Kuuntelen muiden muassa Birgitta Kervistä, Pirjo Puskalaa ja Nelli Koivistoa huhtikuussa Berliinissä Women, Sport & Innovation -seminaarissa, jonne ovat kokoontuneet monet eurooppalaiset urheiluvaikuttajat.
Parhaat puheenvuorot! Suurimmat aplodit! Silkkaa järkeä, vaan ei sanahelinää! Minne arkistomappien väliin nämä kansainvälisesti osaavat ja arvostetut naiset meillä haudataan?

- Tasa-arvo mitataan arjen kohtaamisissa, sanoo Nelli Koivisto.

- Jos pojalle sanotaan, että juokset kuin tyttö, se tarkoittaa, että toinen sukupuoli on yhtä kuin huono.

Koivisto siteeraa ihailemaansa tennispelaajaa Billie Jean Kingiä: "Erilainen ei ole yhtä kuin parempi tai huonompi. Erilainen on erilainen."

- Ongelmiin on vaikea vaikuttaa, jos niitä ei uskalleta ottaa esille, vaan suojaudutaan neutraaliin, iloiseen toimintaan. Sääli, että erilaisuus nähdään uhkaksi.


Rauhaa ja keskittymistä

Mutta me lähdemme välillä joogaamaan.
Lapsuudestaan asti liikunnallinen Nelli (satujumppaa, kansantanssia, jazztanssia, modernia tanssia, rytmistä kilpavoimistelua, telinevoimistelua, taitoluistelua, juoksua, pituushyppyä, pesäpalloa... jatkanko vielä?) löysi astangajoogan tanssin kautta.

- Minnesotan yliopiston tanssilaitoksella oli rahaa hankkia opettajia ja koreografeja vieraileviksi opettajiksi eri puolilta Yhdysvaltoja. Syksyllä 1996 silloinen opettajamme aloitti jokaisen tanssitunnin astangajoogalla.

- Aikaisemmin lämmittelyssä kaikki energiani meni koordinaation hallitsemiseen. Tämä oli uutta. Heti tunnin alussa sai tehdä vaativia, mutta rauhoittavia voima- ja venytysliikkeitä.

Sittemmin Nelli Koivisto alkoi ottaa tunteja ja tutustua joogafilosofien ajatuksiin.
- Lajiin liittyy keskittymistä, mietiskelyä; huomio kääntyy sisäänpäin. Se tarjoaa rauhan kilpailusta. Liikunnanhan pitäisi olla vastapaino kilpailulle ja suorittamiselle. Astangajooga jos mikä on sitä. Joogatessa ei ehdi katsella, mitä muut tekevät.
Yhteys filmitähtimaailmaan löytyy täältäkin. Astangajooga on säkenöinyt itsensä trendilajiksi Kaliforniasta alkaen.

Helsingissä on jo tuhansia harrastajia, mutta opettajia ei riitä vielä kaikkiin kaupunkeihin. Nelli Koivisto uskoo astangajoogan harrastajien määrän kasvavan vielä seuraavat kymmenen vuotta.


Punnerrus on tylsää

Koivisto sanoo, ettei hän jaksaisi ikinä tehdä vatsarutistuksia tai punnerruksia.
- Se on minusta tylsää. Astangajoogassa ei tarvitse toistaa mitään, vaan vatsa on keskus, jonka tuen tarvitsee koko ajan liikkeitä tehdessä. Tunti etenee loogisesti, mikä sopii ainakin minun luonteelleni.

Astangajoogan pystyy aloittamaan ilman minkäänlaista urheilutaustaa ja minkä ikäisenä tahansa. Harjoitus on Koiviston mukaan juuri niin kunnianhimoinen kuin itse haluaa. Treeni voi olla todella kova, atleettinen ja hikinen. Rentoutuminen tapahtuu vasta tunnin lopussa.

- Tässä ei todellakaan istuta puolta tuntia lootusasennossa!

- Monet uimarit, juoksijat ja koripalloilijat ovat ottaneet astangan mukaan harjoitteluunsa. Vaikkapa maratoonari voi mukauttaa sen treeniinsä.

Voimajooga on Koiviston mielestä väärä rinnakkaisnimitys. Astangajooga merkitsee kahdeksaa porrasta. Liikkeiden lisäksi tärkeää ovat hengityksen hallinta ja tietyt moraalisäännöt, kuten ahneudesta ja väkivallasta pidättäytyminen - myös omaa kehoaan kohtaan.

Nelli Koivisto sanoo, että astangajoogan myötä hänen stressinsietokykynsä ja keskittymisensä ovat parantuneet.

- Harjoitus rasittaa, mutta myös rauhoittaa. Siinä ei ole mitään pakottavaa. Esimerkiksi aerobicin nykivissä, nopeissa liikkeissä tunnen tekeväni väkivaltaa itseäni kohtaan.


Pelkkiä muka-esteitä

Vakuutteluita on helppo uskoa, koska Koiviston tapaan ei muutenkaan kuulu maalailla maailmaa sateenkaaren väreillä.

- Umph! Siitä jäisi epärehellinen olo. Olen mielestäni optimistinen, mutta pidän faktat mukana.

Jo aiemmin mainittu Billie Jean King on selvästi yksi Nelli Koiviston tiennäyttäjistä. Hänen helmiään on sanonta: "Aktiivinen ei tarkoita, että on aggressiivinen. Aktiivisuus on positiivista sinnikkyyttä." Hän kehotti myös: "Toimi oikein myös silloin, kun se ei tunnu oikealta."

Koiviston oppiäidiksi voisi nimetä nykyisen ENGSO:n (Eurooppalainen urheilun kattojärjestö) varapuheenjohtajan Birgitta Kervisen. Häneltä on usein kysytty, miten hän jaksaa puhua tasa-arvosta, vaikka on pärjännyt niin hyvin. Kervisen teesi kuuluu: päätepiste ei ole se, että pääsee itse vaikuttamaan, vaan se, että tukee muita naisia eteenpäin.

Naisten välisen solidaarisuuden tiellä on Nelli Koiviston mielestä vain muka-esteitä. Ettei muka pystytä tiimityöhön, ettei muka tulla toimeen keskenään.
Naisten joukkueurheilun stereotypioista on puhunut muun muassa kansanedustaja Tuija Brax: "Jos naiset pystyvät toimimaan yhdessä, niiden täytyy olla lesboja."


En ole hyvä jätkä

Nelli Koivisto kapinoi myös tyypillisiä naisen pitää olla hyvä jätkä -ajatuksia vastaan.

- Sellainen väheksyy muita kanssasisaria tyyliin "emmä mitään naisten asiaa aja".

- Jos joutuu mukautumaan hallitsevan yhteisön toimintatapoihin, voi kadottaa osan omasta persoonastaan ja agendastaan. Kun oppii oikeat käyttäytymisen koodit, pääsee vaikuttamaan, mutta ei voi aina puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Ja miksi miehen "arvonimi", hyvä jätkä, olisi niin ylivertainen?
Euroopan koulutetuimmat naiset ovat Suomessa. Heidät pitäisi Koiviston mukaan saada urheiluelämän päätöksentekoon, mutta urheiluelämän pitäisi olla myös houkuttelevampi.

- Jos jossain vaiheessa ei tarvitsisi enää mukautua jätkäksi. Sen sijaan ryhdyttäisiin tukemaan päätöksenteossa niitä ainokaisia naisia, joilta vaaditaan tällä hetkellä pätevyyttä, osaamista, tehokkuutta ja nopeutta.

- Toivon, että sanonta hyvä mimmi ei tarkoittaisi samaa kuin hankala mimmi.
Katselemme rouva Koiviston tuoreita hääkuvia. Niissä välittyy valo, liike ja vapaus. Herra heittelee koripalloa, ja rouvan jalka ojentuu kuin moderniin tanssiin. Kuvista välittyy, väittäisinkö, voimakas ja luonteva tasa-arvo.

Kuka, mitä?
Nelli Koivisto, 29
Liikuntaan erikoistunut kasvatustieteiden maisteri.
Tanssitaiteen kandidaatin tutkinto Minnesotan yliopistossa, UCLA:ssa näyttämötaiteen tutkimuksen maisteri.
Työskennellyt SLU:ssa tasa-arvopäällikkönä ja kansainvälisten asioiden päällikkönä.

Nelli Koiviston treenit
o Astangajoogaa kaksi kertaa viikossa 1,5 tuntia kerrallaan.
o Opettaa astangajoogaa kerran viikossa.
o Pyöräilee päivittäin töihin, yksi tunti.
o Raskasta puutarhanhoitoa (maankääntämistä talikolla).
o Tanssijalkaa kutittaa yhä useammin.

[sivun alkuun] [sisällys] [etusivu]