Voi Hyvin 3/2002, Kati Lintonen

Rakas Äiti Maa ravitsee, puhdistaa ja parantaa

Olemme palaamassa kotiin pitkältä syrjähypyltä. Monien väärinymmärrysten jälkeen olemme löytämässä uudelleen yhteytemme Äiti Maahan.

Miltä tuntui elää pienenä ihmisen alkuna äidin kohdussa? Yhdysvaltalainen runoilija Peter Levitt johdattaa kirjassa Dharma Gaia ajattelemaan tuota aikaa:

- Äiti oli koko maailmani: hän oli maani ja taivaani…aurinkoni…koko absoluuttinen fyysinen maapalloni, Levitt kirjoittaa ja jatkaa miettien kuinka myös hänen äitinsä eli samoin Maan kamaralla, sen kohdussa, ja kuinka Maa-planeetta oli äidin maa ja taivas, aurinko ja joet.

- Ja vaikka minä olin minä eläen hänen sisällään - olimme kaksi ruumista - samanaikaisesti olimme jollain lailla yksi. Jos pysähdyn pohtimaan asiaa syvemmin, näen, että sama tilanne toteutui myös äitini kohdalla hänen eläessään maan sylissä. Oli olemassa kaksi ruumista, mutta samanaikaisesti ne olivatkin yksi.

Levitt kuvailee äidin ja syntymättömän lapsen ainutlaatuisen intiimiä suhdetta: syvää toistensa tuntemista, ei älyllistä tietämistä vaan äärimmäisen läheisyyden ja välittömän vuorovaikutuksen tunnetta. Tuota ymmärrystä hän vertaa puun ja sen lehtien yhteiseen tietoon syksyn saapumisesta.

- Yhteys on niin intiimi, että emme voi kutsua sitä ymmärtämiseksi - kyse on vain puhtaan mielen läsnäolosta, hän kirjoittaa.

Levittin teksti laajenee myös kertomukseksi siitä, millainen on ollut monien vanhojen alkuperäiskansojen suhde Maahan. Esimerkiksi Australian aboriginaalit samaistuvat heimonsa kotipaikkaan, juomalähteet, mäet, kalliot ovat heidän alttareitaan. He uskovat esivanhempiensa sulautuneen maan muotoihin, vesiin, vuoriin ja aavikoihin. Aboriginaalien kielessä ei ole sanaa ajatukselle omistaa maa, vaan he käyttävät ilmaisua olla suhteessa maahan.
Muskogee-intiaani Bear Heart (Karhunsydän) kuvailee puolestaan kirjassaan Äitini Tuuli oman kansansa opetusta:
- He pitivät kaikkia elämänmuotoja sukulaisinaan - jopa kasveja, puita, lintuja ja eläimiä. Kun kuljimme tasangoilla ja niityillä, kunnioitimme ruohoa, joka palveli meitä mattona. Kansamme opetti lapsilleen: "Olkoon jokainen askeleesi kuin rukous."

Tuon kunnioittavan ja samalla intiimin yhteyden länsimaalaiset ovat suurelta osin unohtaneet, ja yhä useammat etsivät sitä nyt uusin keinoin. Puhutaan uudesta planetaarisesta tietoisuudesta, joka koskee meitä kaikkia - sen löytämistä eivät säätele maailmankatsomukselliset, uskonnolliset eivätkä kulttuuriset erot.

Elävä ja viisas Äiti Maa

Maapallo on elävä olento yhtä lailla kuin sinä ja minä: Maa hengittää, syö, kasvaa ja lepää. Metsät ovat sen keuhkot, meret ja joet sen verenkiertoa. Sen iholla, eli maan pinnalla, on käynnissä jatkuva ravinteiden kiertokulku: eloperäisten ainesten hajoaminen ja uudeksi muuntuminen. Elääkseen Maa tarvitsee laillamme puhdasta vettä, raikasta ilmaa, hyvää ravintoa ja riittävästi lämpöä.

Jokainen kuutio tervettä maata täyttyy elämän kuhinalla: hehtaari pohjoismaista peltomaata sisältää muun muassa noin 4 000 kg lieroja, 40 kiloa nilviäisiä, 17 kg kovakuoriaisia ja hämähäkkejä, 50 kg tuhatjalkaisia, 15 kg nivelmatoja, 370 kg alkueläimiä, 140 kg leviä, 10 000 kg sieniä ja 10 000 kg bakteereja (Inger Källander, Luonnonmukainen maanviljely).

Maa muodostaa valtavan yhdessä toimivan kokonaisuuden, jossa kaikki liittyy kaikkeen ja on jatkuvassa vuorovaikutuksessa toisiinsa - niin alkueläimet kuin ihmiset, meret tai vuoret, tuulet tai sateet.

Tieteen piirissä käsitys Maasta itseään säätelevänä, biologisena ja viisaana olentona levisi 1970-luvulla muun muassa brittiläisen geokemistin James Lovelockin ja mikrobiokemisti Lynn Margulisin toimesta. Kreikkalaisen Maa-jumalattaren mukaan Gaia-hypoteeseiksi kutsumissaan väittämissä he kuvailivat maapalloa itsenäiseksi eliöiden, ilmakehän, valtamerten ja maaperän muodostamaksi kokonaisuudeksi.

Tutkijat vertaavat Gaian eli Äiti Maan eri toimintoja ihmisruumiin osiin. Ajatus muistuttaa vuosituhansia vanhoja kansanuskomuksia ja luomiskertomuksia. Monissa niissä maapallo käsitetään naiseksi, joka luo itse itsensä ja osansa.

Äiti Maa toimii tutkijoiden mukaan viisaasti, hän pyrkii suojautumaan vahinkoa tuottavilta tekijöiltä: tulvat ja kasvavat sateet jäähdyttävät maata tai lisääntynyt pilvisyys suojaa UV-säteiltä. Ilmakehä, meret ja maa ovat osa suurta organismia, joka osiensa avulla voi kontrolloida esimerkiksi ilman lämpötilaa, merien ja ilman koostumusta tai maapallon happipitoisuutta.

Gaia-väitteet herättivät suurta huomiota ja niiden ajatukset levisivät nopeasti ympäri maailmaa. Kokonaisvaltainen ajatus Maasta puhuttelee ihmisiä niin luonnonsuojelun, ekologian, taiteiden kuin tieteenkin alueella, joskin tieteen kentällä väitteitä pidetään osin vielä kiistanalaisina.

Kuin kohdunturvassa

Ihminen on osa Maata, yhtä tärkeä kuin kaikki muutkin sen osaset. Ruumiimme koostuu samoista aineksista kuin elämä ympärillämme, luonnon kiertokulku luo meitä uudelleen joka hetki. Molekyylimme uusiutuvat joka 5.-7. vuosi ympäristöstämme ja meistä poistuvat molekyylit jatkavat matkaansa jossain muualla maapallolla. Ympäristö tulee ihmiseksi ja ihminen ympäristökseen.

Meidät on luotu elämään kotiplaneetallamme: hengittämään sen ilmaa, ravitsemaan itseämme sen kasvattamalla ruualla tai sammuttamaan janomme sen vedellä.

Lapsina meillä oli luonnollinen yhteys Maahan. Nautimme kaikin aistein sen huolenpidosta ja sen kauneudesta. Tunsimme, haistoimme, maistoimme, kuuntelimme - hullaannuimme sen runsaudesta. Mutta kasvaessamme saimme tilalle toisenlaisen opin, joka piti tätä aistien ja tuntemusten maailmaa ja sen sanatonta viisautta jotenkin toisarvoisena, lapsellisena, subjektiivisena, epätieteellisenä tai peräti hulluna.

Aloimme väheksyä omaa sisäistä tunnettamme. Irrottauduimme vähitellen luonnollisesta yhteydestämme meitä vaalivaan Maahan ja ajauduimme ihmisten luomaan järjen, sanojen ja abstraktien käsitteiden maailmaan. Tältä sivuraiteelta meitä opastaa takaisin muiden muassa yhdysvaltalainen tohtori, ekopsykologi ja luontoihminen Michael J. Cohen.

Elämää ylläpitävä viestintä

Cohen kertoo netissä kotisivuillaan, kuinka hän huomasi nuorena elämämme jakautuvan kahteen toisistaan poikkeavaan tilaan: sisälle tai ulos. Yleinen käsitys on, että sisätiloissa, kuten kotona, työpaikalla tai koulussa, tapahtuvat asiat ovat jotenkin todellisempia kuin toimet ulkona luonnossa. Todellisuus tuntuu ihmisten mielestä pakenevan luonnossa.

Työskenneltyään lähes yksinomaan ulkosalla yli 35 vuotta tutkijana, opettajana ja konsulttina Cohen on vakuuttunut toisenlaisesta totuudesta: luonnon helmassa ihmiset voivat paremmin ja tasapainoisemmin ja tulevat myös paremmin toimeen sekä itsensä että toisten ihmisten kanssa. Ekopsykologian mukaan tämän päivän psykologia on unohtanut sen, miten vallalla oleva luonnon hyötykäyttö ja maapallon huonovointisuus voivat myös olla ihmisten huonovointisuuden taustalla.

- Kun pyydän nykypäivän ihmisiä kuvailemaan heidän syvimpiä toiveitaan, ne yleensä sisältävät mielenrauhan: elämää ylläpitävän tyyneyden itsen, yhteiskunnan ja Maan kanssa, Cohen kirjoittaa.

Hän muistuttaa meitä lapsuutemme luontosuhteesta ja sanoo, että meillä kaikilla on kyky ja välineet löytää uudelleen tuo yhteys. Meissä oleva planetaarinen tietoisuus odottaa vain uudelleen herättämistään.

Cohen on suuri luonnonystävä ja viettää mieluummin aikansa ympäri vuorokauden luonnonhelmassa. Hän kutsuu opettajikseen metsiä, vuoria ja tasankoja, joilla hän on elänyt ja samoillut vuosikymmenten ajan. Näitä opettajiaan kuunnellen hän on oppinut ymmärtämään uudelleen luonnon vastustamatonta vetovoimaa ja sen kaikkia osia yhdistävää ja elämää ylläpitävää kieltä.

Kaikki luonnossa on yhteydessä keskenään ja tämä yhteys perustuu luonnon vetovoimaan (Natural Attraction). Se on ratkaiseva tekijä kaikkien luonnoneliöiden ja luonnon systeemien eloonjäämisessä samoin kuin koko maapallon ja ihmiskunnan säilymisessä. Jos luonnossa ei vallitsisi tätä vetovoimaa, kaikki hajoaisi kappaleiksi.

Tätä jokaista solua ja mikrobiakin yhdistävää viestintätapaa Cohen kutsuu kieleksi, jota jokainen voi oppia käyttämään. Se on tuntemuksin ja aistein tapahtuvaa sanatonta viestintää ja se on myös kaikkien ihmisten synnynnäinen alkuperäinen kieli. Meidän on opeteltava vain uudelleen ajattelemaan ja tuntemaan kuin luonto ympärillämme, ja meidän on annettava Äiti Maalle mahdollisuus opettaa sanatonta viisauttaan.

Kuuntele haistele, maistele

Kun olemme janoisia, juomme lasin vettä tai kun näemme aamuauringon punan, pysähdymme hetkeksi nauttimaan. Nämä ovat esimerkkejä siitä, kuinka luonnon kaikkinainen kieli puhuu meille ja meidän kauttamme. Emme tarvitse sanoja emmekä käsitteitä ymmärtääksemme elämän syvimmän sanoman, sen joka kutsuu meitä nauttimaan Äiti Maan tarjoamista elämän rikkauksista.

Kaikki mikä tuntuu meistä itsestäänselvyydeltä ja mihin tunnemme luonnollista ja syvää kiintymystä, kutsuu meitä yhteyteen ja yhteisymmärrykseen. Jokainen viesti aisteiltamme tai tuntemuksiltamme on luonnon vetovoiman tärkeää ja viisasta puhetta, älä väheksy niitä!

Cohen on koonnut erityisen luonnonmukaisen ajattelun systeemin (Natural Systems Thinking Process, NSTP), jossa hän esittelee 53 erilaista aistimusten ja tunnelmien muotoa, joilla luonto puhuu meissä ja meille ja joilla me viestimme edelleen ympärillemme. Sellaisia ovat näkö, tunto, haju, yhteys, liike, ravinto, yhteisö, usko, empatia, rauha, ilo, kauneus, väri, muoto jne.

Askel askeleelta Cohen ohjaa oppilaitaan kokemaan ja aistimaan luonnon parissa. Hän neuvoo etsimään kaikkein viehättävimmän luonnonpaikan tai edes palasen luontoa, jopa takapihan pensas tai kala akvaariossa riittävät. Tärkeintä on, että olet todella läsnä elävän luonnon kanssa etkä vain kuvittele, lue tai katsele sitä esimerkiksi televisiosta.

Kuuntele luonnon läheisyydessä silmät suljettuina oloasi, tunne ja aisti. Älä nimeä mitään, vaan anna tunnelmiesi mennä ja nauti luonnosta. Sen jälkeen toista sama silmät avoinna. Näin yksinkertaisesti alkaa Cohenin ohjelmassa uuden tietoisuuden vahvistaminen.

Cohenin opetus hänen johtamassaan Globaalin Kasvatuksen Instituutissa Yhdysvalloissa on myös osa yliopistollista koulutusta. Tarkoin perusteltuun ja huolellisesti etenevään opetusohjelmaan voi tutustua instituutin nettisivuilla (www.ecopsych.com) tai Cohenin kirjoista Reconnecting With Nature (Ecopress 1997) ja Einstein's World (Institute of Global Education Technical Bulletin 2000).

Meille suomalaisille Cohenin ohjelma osoittaa, kuinka etuoikeutettuja olemme tällä hetkellä. Ympärillämme on vielä runsaasti rauhallista luontoa, jossa ihmisen jälki ei ole päällimmäisenä ja jossa voimme levätä ja vahvistua. Mutta vaikka monilla meistä on läheinen luontosuhde, voimme kehittää tietoisesti sanatonta keskusteluamme Äiti Maan kanssa.

Metsäretkellä tai puutarhatöitä tehdessä voimme noudattaa Cohenin neuvoa, pysähtyä rauhassa ja hiljentyä kuuntelemaan sisimpiä tuntemuksiamme eri luontoystäviemme äärelle irrottautuen määrittelyistä, sanoista tai järkeilystä. Mitä useammin maltamme seisahtua, sitä vahvemmin tunnistamme viestin.

Maakasvatusta, satuja, uppoutumista

Myös ympäristökasvatuksen piirissä on syntynyt uudenlaista maatietoisuutta korostavia suuntauksia. Yhdysvaltalainen luontokasvattaja Steve Van Matre on luonut omalla toiminnallaan, ajatuksillaan ja kirjoillaan maakasvatusohjelman, jonka tavoitteena on auttaa ihmisiä ymmärtämään kotiplaneettamme perustoimintaa, syventämään luontosuhdettaan ja elämään sen jälkeen entistä ympäristöystävällisemmin.

Planeettamme kylpee päivittäin auringon valoenergian virtauksessa, joka mahdollistaa koko elämän kiertokulun ilmassa, vedessä ja maaperässä, Van Matre muistuttaa kirjassaan Maakasvatus…uusi alku.

"Jokainen eliö on väliaikaisesti järjestäytynyttä ainetta, johon toiset vaikuttavat ja joka itse vaikuttaa toisiin. Jokainen kehittyy valmiiksi ja hajoaa sitten hiljalleen, kun ruumiin ainekset ajan kuluessa vääjäämättä rappeutuvat", Van Matre kirjoittaa. Energian virtaus, aineen kiertokulku, eliöiden välinen vuorovaikutus ja muotojen muuttuminen ovat hänen mukaansa planeettamme perustoiminnot, jotka olisi hyvä jokaisen maan asukkaan ymmärtää.

Kun ymmärrämme elämämme todellisen lähteen ja tajuamme oman ekologisen suhteemme Äiti Maahan sekä päällämme että sydämellämme, meissä syntyy tarve vahvistaa luontoyhteyttämme ja elää entistä luontoystävällisemmin, Van Matre korostaa.

Elämän suurimpia taitoja on osata yhdistää konkreettinen ja abstrakti, ja tähän maakasvatus pyrkii laajentamalla ymmärrystämme sekä tunteidemme kirjoa ja houkuttelemalla sukeltamaan luonnon taikavoiman piiriin. Sadun, tarinoiden, allegorioiden ja myyttisten hahmojen kautta maakasvatus vie aisteja ja tunteita hivelevälle maakävelylle, uppoutumiskokemuksiin tai vaikka yksinoloharjoituksiin.

Maakasvatusinstituutti (The Institute for Earth Education) on vapaaehtoisvoimin toimiva sitoutumaton kansainvälinen järjestö, jolla on osastoja eri puolilla maailmaa, myös Suomessa. Suomen Maakasvatusyhdistys kääntää ja levittää instituutin materiaalia ja koulutusohjelmia sekä järjestää kursseja ja tapaamisia (09-752 2549, luonto.talo@nk.hel.fi).

Ekologinen tietoisuusja itseoivallus

Huoli maapallon tilasta sekä ihmisten kaipuu syvemmästä itsetuntemuksesta ja henkisestä tiedosta on kääntänyt katseet länsimaissa myös kohti itää. Jos olet nähnyt elokuvan Seitsemän vuotta Tiibetissä, muistatko siitä episodin, jossa munkit siirtävät turvaan työmaan alta madot? Millaisen vaikutuksen tuo kohtaus teki sinuun?

Väitän, että moni länsimainen katsoja tunsi yllättävän piston sydämessään seuratessaan, kuinka iloisesti hymyilevät munkit pelastivat pieniä eläinystäviään. Ehkäpä samankaltaiset pistot herättivät osaltaan norjalaisen filosofin Arne Næssin kirjaamaan periaatteensa eli ekosofia T:n (eko= maa, sofia=viisaus, T viittaa norjalaiseen tunturiin).

Tämä viime vuosisadan johtaviin filosofeihin kuuluva tutkija oli perehtynyt muun muassa idän filosofioihin, Gandhiin, rauhanaatteisiin ja Spinozan panteistiseen filosofiaan, kun hän 1970-luvulla kirjoitti kirjan Økologi, samfunn og livsstil (Ekologia, yhteiskunta ja elämäntapa) ja esitteli siinä ajatuksensa.

Suhtautumistapamme Maa-planeettaan muuttuu Næssin mukaan ratkaisevasti, kun koemme itseoivalluksen ja tiedostamme itsemme osana kaikkea elollista, henkisenä olentona, jossa toistuvat kaikki Maan ja maailmankaikkeuden lait - vanhan viisauden mukaan: niin pienessä kuin suuressa, niin alhaalla kuin ylhäällä.

Næss lainaa filosofi Shankaraa: "Ihmisen ymmärtäessä, että kaikki olennot tuntevat samaa iloa ja tuskaa kuin ihminen itse, hän ei vahingoita mitään luotua." Väkivallattomuus on ekosofian perustava toimintaohje, sen mukaan mihinkään elolliseen olentoon ei saa suhtautua vain oman edun tavoittelun välineenä.

Kaikella elävällä on ekosofian mukaan oikeus kasvaa, muuttua ja kehittyä. Elämän monimuotoisuus kaikissa sen ilmenemismuodoissa on arvo sinänsä. Henki ja aine ovat yhtä, ja kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Ajattele vuoren tavoin

Næss erottelee kirjassaan ekologian kaksi suuntausta: syväekologian (Deep Ecology) sekä pintaekologian (Shallow Ecology).

Syväekologia toteuttaa osin ekosofian periaatteita, se ammentaa juurensa ihmiskunnan vanhasta henkisestä traditiosta: itämaisesta taolaisuudesta ja zen-buddhalaisuudesta, vanhojen luonnonuskontojen näkemyksistä, romantiikasta tai esimerkiksi Franciscus Assisilaisen ajatuksista. Monet nykyiset ekologiset liikkeet perustavat toimintansa juuri syväekologiaan.

Tunnettu ekoaktivisti ja sademetsien puolustaja John Seed kuvailee Yoga Journalissa (February 1998) omaa kokemustaan sademetsiä puolustavassa rauhanomaisessa mielenosoituksessa. Siellä hän yllättäen tunsi oivaltavansa uudella tavalla oman yhteytensä Maahan.

- Tuntui kuin sademetsä olisi puhunut minulle pyytäen puolustamaan itseään. Minut vetäistiin alas ihmisten valtaistuimelta yhdeksi osaseksi koko elollista maapalloa… Ajatus "Minä puolustan sademetsiä" muuttui sinä hetkenä uudeksi: "Olen osa sademetsää ja puolustan myös itseäni".

Ajattele vuoren tavoin, syväekologit kehottavat ekologi Aldo Leopoldin tekstin mukaan ja muistuttavat, että meillä on ihmisinä pyhä suhde Äiti Maahan ja kaikkeen elävään. He mullistavat länsimaisen oikeusajattelun korostamalla jokaisen luontokappaleen, puun, vuoren tai maiseman oikeutta olla olemassa ja ilmaista itseään.

Meillä ihmisillä ei ole syväekologien mukaan mitään oikeutta rajoittaa luonnon ja elämän monimuotoisuutta ja rikkautta muuten kuin tyydyttäessämme elintärkeitä tarpeitamme. Tasavertaisuus ja kokonaisvaltainen näkemys ulotetaan koskemaan koko maapalloa sen pienintäkin eliötä, matalinta vuorta tai vähäisintä lampea myöten.

Tällä hetkellä ihmisen puuttuminen luontoon ylittää kohtuuden rajat. Siksi syväekologit kehottavat muuttamaan yhteiskuntamme taloudellisia, teknologisia ja ideologisia rakenteita kohti täysin uudenlaista elämätapaa. Päämääräksi tulee asettaa hyvä elämänlaatu, ei jatkuva pyrkimys elintason kohottamiseen.

Lähteet
Bear Heart: Äitini Tuuli. Intiaanitietäjän elämä ja opetukset. Gummerus 1999. Dharma Gaia, toim. Allan Hunt Badiner. Parallax Press 1990. lKällander, Inger: Luonnonmukainen maanviljely. Kirjayhtymä 1993. Lovelock, James: The Ages of Gaia. Oxford University Press 1988. Van Matre, Steve: Maakasvatus…uusi alku. Rakennusalan Kustantajat 1998. Næss, Arne: Ekologi, samhälle och livsstil. LTs förlag 1981. Seed, John: Spirit of the Earth. Yoga Journal February 1998. Whitman, Walt: ruohoa, suomennos Arvo Turtiainen. Tammi 1965.
www.deep-ecology.org/ www.eartheducation.org www.earthgreen.org/thinkers/naess.html www.ecopsych.com www.ecopsych.com/mjcohen.html www.ecolo.org/lovelock/ www.rmetzner-greenearth.org/

laatikot

Olet saanut lahjan
Jos kunnioitat luontoa, joku on antanut sinulle aivan erityisen lahjan.
* Hän on auttanut sinua löytämään yhteyden ympärilläsi olevaan luonnonkauneuteen ja -viisauteen.
* Sinulle on silloin suotu mahdollisuus saavuttaa elämässäsi alati kasvava yhteenkuuluvuuden tunne.
* Kykenet nauttimaan rauhasta, jota päivä päivältä itse rakennat.
Myös Äiti Maa jakaa sinulle runsaita lahjojaan: puhdasta ilmaa, terveellistä ravintoa, raikasta vettä, kaiken voittavaa kauneutta.
Joka hetki sinäkin annat luonnolle: kunnioituksesi ja rakkautesi on suurin lahja Äiti Maalle.

(Mukailtu Institute of Global Educationin www-sivujen tekstin pohjalta)

Mitä voin tehdä?

Tunnettu luontoaktivisti ja sademetsien puolustaja John Seed matkusti Intiaan kysymään henkiseltä opettajaltaan neuvoa siitä, mihin hänen pitäisi seuraavaksi ryhtyä. Seed oli tehnyt pitkän elämäntyönsä luonnonsuojelun parissa: organisoinut lukuisia mielenosoituksia, tehnyt filmejä ja kirjan, joka oli käännetty 10 kielelle, vetänyt työpajoja ja luonut projekteja jne.
Opettaja kiitteli Seedin työtä maapallon hyväksi ja jatkoi:
- Istu nyt rauhassa alas ja hän (Äiti Maa) antaa sinulle jotain rauhan tavoin… Pysähdy hetkeksi ennen nukkumistasi ja viivy hiljaa viidestä kymmeneen minuuttia… (Yoga Journal, February 1998)
Luonnon ymmärrys yltää yli kaiken: se tietää, että jokainen meistä tekee voitavansa. Joka hetki me jaamme elämämme Äiti Maan kanssa, ja mitä tietoisemmin sen elämme, sitä tuntuvammin parannamme sekä itseämme että ympäristöämme. Vahvistamalla yhteyttämme Maahan tuntemusten ja aistien kautta teemme jo omaa osuuttamme. Pienistä puroista kasvaa suuri joki.

Runot

Oi iloista samoilua kentillä ja kukkuloilla!
oi koruttomien rikkaruohojen kukkia ja lehtiä,
metsien raikkaan kosteata hiljaisuutta,
ja maan hienon hienoa tuoksua aamun sarastuksesta
puoleen päivään.

Maa ei pidättele, se on riittävän antelias,
maan totuudet odottavat jatkuvasti, eivätkä kovinkaan
kätkettyinä,
ne ovat levollisia, liukkaita, mahdottomia ilmaista
painetussa sanassa…

Walt Whitman, ruohoa, suom. Arvo Turtiainen

[sivun alkuun] [sisällys] [etusivu]