Tuulilasi 9/03
Jussi Saarinen

Mittauksia, sekunteja, kiljuvaa kumia, hikeä, kiirettä...

Näin TUULILASI TESTAA

Autotesti on kymmenien erilaisten mittausten summa. Valotamme nyt hieman sitä, miten tämän numeron VW Touran -testi syntyi.
Jussi Saarinen, kuvat Juha Juntto ja Tuomas Kolehmain

Sentin tarkkuudella

Touran joutuu Tuulilasin autotallissa todelliseen syyniin. Aluksi on vuorossa kääntöympyröiden mittaus. Homma hoituu rutiinilla – kaksi miestä, mittanauha ja neljä keilaa takaavat oikeat metri- ja senttilukemat. Tavaratilan koko määritellään jokaiselle suomalaiselle tutuilla juomakoreilla. suomalaiselle tutuilla juomakoreilla. Olennaista sisätilojen kartoittamisessa ovat tarkat mittaukset. Parhaiten tilat saadaan perinteisellä menetelmällä: sekä neljän että viiden aikuisen kuormalla. Melkoinen tovi kuluu myös erilaisten istuin- ja muunneltavuusmahdollisuuksien kokeilemisessa. Tallissa on myös nosturi – välttämätön apuväline auton teknisiin ratkaisuihin tutustumisessa ja mittauskaluston asennuksessa.

Kaikki irti

Suorituskykymittaukset ovat eräs tärkeimmistä testin osa-alueista. Tarkat arvot saadaan aikaan Peiseler-laitteistolla, joka mittaa kuluneen ajan lisäksi ajetun matkan auton takapyörästä. Siksi autoinsinööri Oskari Pentti kiinnittää vanteeseen pyöräanturin, josta kulkee kaapeli ohjaamossa sijaitsevaan keskusyksikköön. Eri lähtötavoilla ja -kierroksilla tehtyjen kiihdytysten jälkeen Pentti ja apumiehenä toimiva Lasse Lääperi – autoinsinööri niin ikään – tutkivat saavutettuja arvoja. Myös mittarivirheet mitataan samalla laitteistolla. Levykkeelle tallennettujen tietojen perusteella laaditaan lehdessä julkaistava kiihdytyskäyrä. Jarrumittauksessa käytetään hidastuvuuskäyrän piirtävää Motometer-laitetta.

Keiloille kyytiä

Väistökoe on paras ja turvallisin mittari, kun halutaan testata auton hallittavuutta. Sitä varten Pentti ja Lääperi kokoavat Helsingin Malmin lentokentän kiitoradalle keilakujan, joka simuloi maantienopeuksissa tehtävää kaistanvaihtoa. Koe tehdään aluksi neljän hengen kuormalla. Matkustajien virkaa tekevät vesitäytteiset, ihmiskehon muotoiset säiliöt, jotka kiinnitetään takaistuimelle auton omilla turvavöillä. Koetta toistetaan ja nopeutta nostetaan, kunnes Touranin käytös ääritilanteissa saadaan selvitettyä. Tämän jälkeen tutkitaan käyttäytyminen kahden hengen kuormalla: ”vesiukot” nostetaan ulos, rengaspaineet pudotetaan täyden kuorman paineista normaalille tasolle ja keula suunnataan uudelleen kohti keilarataa.

Kilometri toisensa perään

Kaksiviikkoinen tutustuminen testiautoon sisältää raaempien – mm. kestopäällysteellä ja soralla tehtävien ajokokeiden – ohella runsaasti tavallista taajama- ja maantieajoa. Tuulilasin 312 kilometriä pitkä kulutuslenkki sisältää vaihtelevaa eteläsuomalaista tiestöä sorarännistä moottoritiehen. Lenkki on jaettu sektoreihin, ja jokaisesta on selvittävä määrätyssä ajassa. Ajettavuuden, jousitusmukavuuden ja käytännön suorituskyvyn ohella lenkillä saadaan kullanarvoista tietoa todellisesta polttoaineen kulutuksesta. Tavallisella suomalaisella tienpinnalla mitataan myös melutaso sekä tasaisen nopeuden kulutukset. Kaikkiaan testiautoon kertyy kilometrejä noin 2 000–2 500.

Juttu syntyy

Deadline – eli materiaalin lähettäminen painoon lähestyy. Vielä on selvitettävä auton tekniikan, varustelun ja kustannusten yksityiskohdat maahantuojalta. Jutun kirjoittaminen ja koostaminen valmiiksi lehtiartikkeliksi edellyttää yhteistyötä toimituksen editointi- ja graafikkoportaan kanssa. AD Pekka Sell laatii valokuvista ja tekstistä houkuttelevan kokonaisuuden ja huolehtii yhdessä toimituspäällikön ja toimitussihteerin kanssa siitä, että testi päätyy lehteen – muiden lehdessä julkaistavien juttujen ohella. Seuraavana päivänä ajatukset ovat kuitenkin jo tulevissa artikkeleissa: mikä uutuus valitaan Tuulilasin seuraavaksi testiautoksi?

[sivun alkuun] [sisällys] [etusivu]